Romanttinen vai ei??

Mulla on sellanen käsitys että lähes kaikki naiset on romanttisia!! Ja ite taas en ihteni mielestä ole sitä. En tykkää kynttlä illallisita enkä ruusuista, en terälehdistä sängyllä enkä muustakaan lässytyksestä!!!

Mieheni sano mulle taannoin kuta kuinkii näin:
Rakastan sinua vielä sillonkii ku sulta on tukka ja hampaat lähteny ja napa ja tissit on samalla korkeudella.

Se oli minusta romanttista ja kun mieheni toi mulle kaksi magnettia jääkaapin oveen toisessa luki "pussaan paremmin kun kokkaan" ja toisessa "kotini oli siisti, harmi ettet nähnyt sitä"

Romanttisia tekoja on myös se kun mieheni vaihtaa kakka vaipan minun puolesta. Ja sitä rakastan yli kaiken kun hän leikkii ja peuhaa lasten kanssa.

 

ai mäkun luulin olevani ainoo epäromanttinen tai sanotaanko realistiromantikko.
just tollanen huumori on meilläkin sitä romanttista ja olen tehnyt selväksi että ruusut on ihan jees jos ostaa mummolle ja pahinta mitä voi tehdä on tuoda sovintokukkia... :kieh: viiniä ei juoda ja harvemmin niitä kynttilöitäkään on muuten kun jouluna.
ja mies välillä puhuu tyyliin "voi ku ihquu ja söpöö,ihanaa olla lähekkäin" kun tietää saavansa mut kiehumaan mut sellasta huumoria meillä on ja se sopii meille...

 

Voi ku ihquu et löytyy kohtalotoveri!!

Joskus taannoin naurettiin ukkoni kanssa että meidän parisuhde perustuu v....iluun. Mutta pääasia on että toimii!!!

 

Täällä kans yks vähempi romantikko. Satuin sitten rakastumaan tuossa muutamia vuosia sitten ja mies osottautu romantikoksi... Alussa ärsytti aivan tolkuttomasti (siis vaan se romanttisuus, muutenhan hää oli ja on edelleen kympin pakkaus), mutta kun tarpeeksi huomauttelin, mies hieman laimensi romanttista ilmaisuaan ja nyt vuosien varrella olen ilmeisesti tottunut tyyliin ja olen välillä tosi otettu hänen romanttisista tempauksistaan. Onhan se herttastakin, kaikessa korniudessaan. Alussa otti miehelläkin varmaan koville, kun hää yritti lahjoa koruilla ja puhua pehmosia ja minä tolkutin, etten käytä koruja ja että pyyhkii nyt sen siirapin sieltä huulipielistä joutuin pois. Kukkia minä rakastan (paitsi ruusuja... ;0), joten niitä saa minulle tuoda vaikka joka viikko!

 

Tuo oli kyllä ihan paras tuo "tissit ja napa samalla korkeudella". Minä en myöskään ole romanttinen, vaikka jollain tapaa ehkä haluaisin olla. Romanttisuudessa tosiaan silmään pistää aina se kornius, eikä huvittava voi olla romanttista, joten se siitä. Ei tunnu kovin romanttiselta, jos alkaa naurattaa. :/

Mieheni on vähän romanttisempi (no, vaikeapa olisi ollakaan vähempi romanttinen!), ei onneksi pahasti. Tuntisin oloni aika vaivautuneeksi, jos siirappia tulvisi kaiken aikaa. Kynttilöistä pidän ja kukista myös, mutten oikeastaan romanttisuuden takia, vaan siksi, että ne on nättejä. Siksi minulle on yksi ja lysti, kuka minulle kukkia tuo ja mistä syystä. Esimerkiksi esikoisemme syntymän jälkeen mieheni toi minulle työpaikkansa hänelle lahjoittamat "isyyskukat". Minusta se oli kiva.