Meillä on 7-vuotias uros ja kasvamassa 6kk vanha narttu. Ongelmat mitä on ollut olis lähinnä siinä, että pentu ei aluksi meinannut ymmärtää eroa toisen pennun ja lapsen kanssa leikkimisessä vaan meinasi olla meno rajua. Lapsi on siis 1,6 vuotias.
Nyt muutaman kuukauden jälkeen ovat kuin paita ja peppu, nukkuvatkin toisinaan päiväunia yhdessä lattialla. Nauroinkin miehen kanssa etä emännälle otetaan harrastuskoira ja se alkoikin vallan lapsen lemmikiksi..
Hyvin menee kunhan lapsilla ja koiralla on selkeät säännöt ja heidän keskinäiseen, positiivisen suhteen luomiseen panostetaan. Meillä esimerkiksi rajut leikit keskeytettiin ja annettiin parempaa, rauhallista tekemistä. Niskasta riepottelut sun muut ei ole hyvä, yhdistää pian kurittamisen lapsiin ja niiden kanssa olemiseen. Kurittaminen ei muutoinkaan ole tarpeen, kuten varmaan tiedät tämän rodun kanssa ei voimilla mitellä vaan jollain aivan muulla..
Niin ja melkoisen vahtivietin omaavat perheen pieninmpiä kohtaan. Jos vietti on selkeä kannattaa kiinnittää huomiota siihen että et itse vahvista toimintaa. Meillä ainakin huomattavissa lapsen ja muiden ihmisten väliin asettumista tilanteiden rauhoitteluun ja vahtii muutoinkin. Nämä tilanteet kuitataan niin kuin ei oltaisi huomattukaan ja koiralle keksitään taas muuta tekemistä, vaikkapa kunnon verinen luu. Kun toiminnasta ei kielletä vaan ollaan itse rauhassa, oppii koira myös hyvin tuon rauhallisen tavan suhtautua asioihin.
Onnea matkaan karvakuonon kanssa!
