Meillä on kotona sangen temperamenttinen (pian) kaksivuotias tyttönen. Temperamenttiä on ollut syntymästä lähtien ihan riittävästi. Tytön täytettyä 1v6kk alkoi ihan selvä uhma tai vähintäänkin joku esiuhma. Kiukkua riittää jos ei saa tahtoa läpi, tavaroita lentää kaaressa ja rajoja kokeillaan valtavasti. Onneksi kuitenkin tyttö nukkuu päiväunet loistavasti, samoin yöunet, saan levättyä riittävästi. Päiväkodista kantautuu kotiin aina hyviä terveisiä, kiltti ja avulias tyttönen, koskaan ei ole mitään pahaa sanottavaa. Syö hyvin, reippaasti, paljon ja juurikaan ei tule likaisia vaatteita kotiin.
Nyt kuitenkin ruokailut ovat olleet painajaismaisia kotona viimeisen parin kuukauden ajan. Tyttönen alkoi syödä itse lusikalla n. 1v 4kk ikäisenä, vähän sen jälkeen alkoi juoda ihan tavallisesta mukista. Missään vaiheessa syöminen ei ole sujunut erityisen siististi, mutta tähän mennessä se on ollut "ymmärrettävää" kun kyseessä on niin pieni tyttönen, ettei siisteyttä ole voinut tietenkään odottaa. Mutta nyt uhmiksena tuosta on tullut ihan hirmuinen.
Meillä on aina syöty tosi säännöllisesti, napostelua ruoka-aikojen välillä ei juurikaan ole (ehkä joissain juhlissa, joita on vain muutamat vuodessa). Aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Ruoka-aikoina istutaan pöydässä, telkkua ym virikkeitä meillä ei keittiössä häiritsemässä. Karkkipäivä on tasan lauantaina, jolloin saa pari palaa lakupötköstä välipalan jälkeen. Eikä tämäkään siis ole mitään jokaviikkoista, pari kertaa kuussa ehkä, kun itsekin mässyttelemme nameja.
Nyt meillä menee jokainen ruokailu ihan päin honkia! Neiti ripeltää leivät muruiksi ja tyrkkää lattialle, vaatien sitten kovaan ääneen toista leipää. Ruokaa läiskitään lusikalla, etenkin kaurapuuroa, mikä sitten roiskuu pitkiinsä. Ja kun vähänkin äidin silmä välttää, neiti iskee käden keskelle spagettia ja jauhelihakastiketta ja työntää suuhun, sipaisten samalla kivat tahrat ruokalapun ohi vaatteille. Ottaa ihan järjettömän suuria lusikallisia ruokaa suuhun kerralla ja sylkee osan ruokalapulle, osa saattaa tipahtaa ruokalapun kaula-aukosta (sellainen muovinen kourullinen rlappu) sisään ja vaatteille. Housut minä riisun syöjältä nykyään kokonaan ettei nekin mene joka syötön jälkeen pesuun. Juominen mukista sujui ennen hyvin, nyt se kaatuu ihan joka kerta. Mukiin laitetaan ihan liru maitoa vain, neiti kippaa sen sadasosasekunnissa lautaselle, pitkin pöytää tai lattialle. Joskus tämä näyttää "vahingolta" mutta neiti vaan säheltää niin paljon, nostaa polvet syöttötuolista ylös eli notkuu, tavoittelee sitten lusikkaa ja läts, muki on väärinpäin lattialla. Ja kun ihan varmasti osaa juoda tavallisesta mukista! Nokkamukiin ei enää siirrytä, kun siitä on eroon päästy ja kun päiväkodissakin tavanmukista juominen sujuu hyvin. Leipää tuo järsii keskeltä, syö täytteet ensin ja sitten kiukkuaa kun "ei saanut leivän päälle mitään" ja vaatii uutta leipää. Mitä ei kyllä saa ennenkuin edellinen on syöty.
Tyttö pelleilee pöydässä niin paljon, ei koskaan kahmi ruokaa lautaselta kuin olisi nälkäinen. Miten sillä ei muka koskaan ole nälkä? Ruokailusessiot venyy joka kerta yli puolituntisiksi, todella aikaavievää hommaa. Ja sitten saadaan vielä järkkyraivarit kun pitää lähteä käsien pesulle tai naaman pesulle. Kylässä syöminen aiheuttaa minulle aivan valtavaa ahdistusta, ravintolassakaan ei pahemmin kehtaa käydä kun neiti pyörii syöttötuolilla kuin hyrrä ja karjuu jos ei saa tahtoaan läpi. Huoh.
Nyt vaan loppuu järki. Joka kerta kun syödään, pitää ruokailun jälkeen pestä lapsi päästä varpaisiin (aika nopeasti se saa hierottua ruokaa hiuksiinkin), pestä pöytä, pestä syöttötuoli ja mopata lattia. Ihan-joka-kerta, viidesti päivässä. Tuntuu kauhealta "sanoa" mutta nautin aivan suunnattomasti arkipäivistä kun neiti syö suurimman osan aterioista päiväkodissa ja kotiin jää vain kaksi syöttöä hoidettavaksi. Viikonloput ovat kauheita. Vastuuta ollaan yritetty puolittaa miehen kanssa (lapsen isä), mutta taidetaan kumpikin olla tosi väsyneitä tähän syöttöshowhun. Eikö tämän pitäisi mennä niin, että nautin enemmän viikonlopuista kun saan viettää enemmän aikaa pienen tyttöseni kanssa?
Miten siis saadaan kaksivuotias käyttäytymään jotenkuten ja syömään reippaasti? Tähän mennessä ollaan kokeiltu:
-jos ripeltää leivän tai heittää maahan, ei saa uutta [ ei mitään vaikutusta ]
-jos kaataa mukin, muki otetaan hetkeksi pois ja vasta kun lautanen on tyhjä tai ruokailu päättyy, saa lisää juotavaa [ ei mitään vaikutusta ]
-jos iskee kädet ruokaa, ruokailu päättyy ja kiukkuraivoava lapsi nostetaan pois pöydästä ja selitetään, että jos alkaa pelleillä ruokapöydässä, ei tipu ruokaa [ ei mitään vaikutusta ]
-sovitaan pelisäännöistä, eli että miten ollaan kiltisti ruokapöydässä, ennen ruokailua [ ei mitään vaikutusta ]
-ollaan yritetty olla huomioimatta ruualla leikkimistä jne [ ei mitään vaikutusta ]
-on neuvottu maltillisesti, että ei kannata ottaa lusikaa niin täyteen ruokaa että puolet tippuu pöydän ja syöjän väliin ja että leipä kuuluu syödä reunasta, ei keskeltä ja täytteet menee sitämukaa suuhun kun leipäkin menee suuhun [ ei mitään vaikutusta ]
-on laitettu muoviruokalapun alle harso, mikä menee kaulasta lautasen alle ja torppaa kaiken ruuan mikä tippuu "normaaleihin paikkoihin", mutta tuo saa sitten kyllä sotkettua olkapäät ja hiukset ruokaan
-on kielletty ja yritetty jatkaa ruokailua [ ei mitään vaikutusta ]
-on tarjottu monipuolisesti erilaisia puuroja, erilaisia ruokia ja erilaisia leipiä, ei mikään ns "kiinnosta". Aikaisemmin banaani oli neidin suosikkia, nyt sekin on kiva mössätä kädessä ja tiputtaa lattialle tai hieroa pöytään.
Mutta se mikä tässä on aivan uskomatonta on se, että kun saman pöydän ääressä istuu enemmän ihmisiä, esim. mummi ja ukki, likka syö tosi siististi ja hienosti! Uskon, että tästä syystä ruokailu sujuu päiväkodissakin hyvin, kun pöydässä on useampi ihminen. Kun meitä on vain kolme tai kaksi, ruokailu on...painajaismaista. No okei, ranskanperunoita on syöty kahdesti, kyllä on ne mennyt niin hienosti suuhun, ettei mitään ole mennyt ohi! Ja jos tuota syöttää, ruokaa menee ihan valtavat määrät, eli ruokahalua kuitenkin on.
Miten minun siis pitäisi toimia seuraavan kerran kun syödään ja tuo alkaa nostelemaan jalkoja pöydän alta, iskee ensimmäisen kerran sormen suuhun kesken ruokailun niin että tomaattikastikkeet ovat jo kovaa vauhtia menossa kohti paitaa tai alkaa kauhoa riisejä lautaseltä sormin tai paiskaa mukin lattialle? Hetikö vaan pöydästä pois kun tekee jotain epäasiallista? Ja takaisin pöytään hetken päästä? Vai pitääkö tässä löysätä omaa pipoa?
Ihan oikeasti, ei vaan mil-lään jaksaisi jokaisen syömiskerran jälkeen pestä pöytää, pöydänjalkoja, syöttötuolia kahvoineen ja jalkoineen, likkaa päästä varpaisiin..... Tytön kummi jo ehdotti, että siirrytään vessaan syömään ilman vaatteita Aika houkutteleva ajatus
Help?
Nyt kuitenkin ruokailut ovat olleet painajaismaisia kotona viimeisen parin kuukauden ajan. Tyttönen alkoi syödä itse lusikalla n. 1v 4kk ikäisenä, vähän sen jälkeen alkoi juoda ihan tavallisesta mukista. Missään vaiheessa syöminen ei ole sujunut erityisen siististi, mutta tähän mennessä se on ollut "ymmärrettävää" kun kyseessä on niin pieni tyttönen, ettei siisteyttä ole voinut tietenkään odottaa. Mutta nyt uhmiksena tuosta on tullut ihan hirmuinen.
Meillä on aina syöty tosi säännöllisesti, napostelua ruoka-aikojen välillä ei juurikaan ole (ehkä joissain juhlissa, joita on vain muutamat vuodessa). Aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Ruoka-aikoina istutaan pöydässä, telkkua ym virikkeitä meillä ei keittiössä häiritsemässä. Karkkipäivä on tasan lauantaina, jolloin saa pari palaa lakupötköstä välipalan jälkeen. Eikä tämäkään siis ole mitään jokaviikkoista, pari kertaa kuussa ehkä, kun itsekin mässyttelemme nameja.
Nyt meillä menee jokainen ruokailu ihan päin honkia! Neiti ripeltää leivät muruiksi ja tyrkkää lattialle, vaatien sitten kovaan ääneen toista leipää. Ruokaa läiskitään lusikalla, etenkin kaurapuuroa, mikä sitten roiskuu pitkiinsä. Ja kun vähänkin äidin silmä välttää, neiti iskee käden keskelle spagettia ja jauhelihakastiketta ja työntää suuhun, sipaisten samalla kivat tahrat ruokalapun ohi vaatteille. Ottaa ihan järjettömän suuria lusikallisia ruokaa suuhun kerralla ja sylkee osan ruokalapulle, osa saattaa tipahtaa ruokalapun kaula-aukosta (sellainen muovinen kourullinen rlappu) sisään ja vaatteille. Housut minä riisun syöjältä nykyään kokonaan ettei nekin mene joka syötön jälkeen pesuun. Juominen mukista sujui ennen hyvin, nyt se kaatuu ihan joka kerta. Mukiin laitetaan ihan liru maitoa vain, neiti kippaa sen sadasosasekunnissa lautaselle, pitkin pöytää tai lattialle. Joskus tämä näyttää "vahingolta" mutta neiti vaan säheltää niin paljon, nostaa polvet syöttötuolista ylös eli notkuu, tavoittelee sitten lusikkaa ja läts, muki on väärinpäin lattialla. Ja kun ihan varmasti osaa juoda tavallisesta mukista! Nokkamukiin ei enää siirrytä, kun siitä on eroon päästy ja kun päiväkodissakin tavanmukista juominen sujuu hyvin. Leipää tuo järsii keskeltä, syö täytteet ensin ja sitten kiukkuaa kun "ei saanut leivän päälle mitään" ja vaatii uutta leipää. Mitä ei kyllä saa ennenkuin edellinen on syöty.
Tyttö pelleilee pöydässä niin paljon, ei koskaan kahmi ruokaa lautaselta kuin olisi nälkäinen. Miten sillä ei muka koskaan ole nälkä? Ruokailusessiot venyy joka kerta yli puolituntisiksi, todella aikaavievää hommaa. Ja sitten saadaan vielä järkkyraivarit kun pitää lähteä käsien pesulle tai naaman pesulle. Kylässä syöminen aiheuttaa minulle aivan valtavaa ahdistusta, ravintolassakaan ei pahemmin kehtaa käydä kun neiti pyörii syöttötuolilla kuin hyrrä ja karjuu jos ei saa tahtoaan läpi. Huoh.
Nyt vaan loppuu järki. Joka kerta kun syödään, pitää ruokailun jälkeen pestä lapsi päästä varpaisiin (aika nopeasti se saa hierottua ruokaa hiuksiinkin), pestä pöytä, pestä syöttötuoli ja mopata lattia. Ihan-joka-kerta, viidesti päivässä. Tuntuu kauhealta "sanoa" mutta nautin aivan suunnattomasti arkipäivistä kun neiti syö suurimman osan aterioista päiväkodissa ja kotiin jää vain kaksi syöttöä hoidettavaksi. Viikonloput ovat kauheita. Vastuuta ollaan yritetty puolittaa miehen kanssa (lapsen isä), mutta taidetaan kumpikin olla tosi väsyneitä tähän syöttöshowhun. Eikö tämän pitäisi mennä niin, että nautin enemmän viikonlopuista kun saan viettää enemmän aikaa pienen tyttöseni kanssa?
Miten siis saadaan kaksivuotias käyttäytymään jotenkuten ja syömään reippaasti? Tähän mennessä ollaan kokeiltu:
-jos ripeltää leivän tai heittää maahan, ei saa uutta [ ei mitään vaikutusta ]
-jos kaataa mukin, muki otetaan hetkeksi pois ja vasta kun lautanen on tyhjä tai ruokailu päättyy, saa lisää juotavaa [ ei mitään vaikutusta ]
-jos iskee kädet ruokaa, ruokailu päättyy ja kiukkuraivoava lapsi nostetaan pois pöydästä ja selitetään, että jos alkaa pelleillä ruokapöydässä, ei tipu ruokaa [ ei mitään vaikutusta ]
-sovitaan pelisäännöistä, eli että miten ollaan kiltisti ruokapöydässä, ennen ruokailua [ ei mitään vaikutusta ]
-ollaan yritetty olla huomioimatta ruualla leikkimistä jne [ ei mitään vaikutusta ]
-on neuvottu maltillisesti, että ei kannata ottaa lusikaa niin täyteen ruokaa että puolet tippuu pöydän ja syöjän väliin ja että leipä kuuluu syödä reunasta, ei keskeltä ja täytteet menee sitämukaa suuhun kun leipäkin menee suuhun [ ei mitään vaikutusta ]
-on laitettu muoviruokalapun alle harso, mikä menee kaulasta lautasen alle ja torppaa kaiken ruuan mikä tippuu "normaaleihin paikkoihin", mutta tuo saa sitten kyllä sotkettua olkapäät ja hiukset ruokaan
-on kielletty ja yritetty jatkaa ruokailua [ ei mitään vaikutusta ]
-on tarjottu monipuolisesti erilaisia puuroja, erilaisia ruokia ja erilaisia leipiä, ei mikään ns "kiinnosta". Aikaisemmin banaani oli neidin suosikkia, nyt sekin on kiva mössätä kädessä ja tiputtaa lattialle tai hieroa pöytään.
Mutta se mikä tässä on aivan uskomatonta on se, että kun saman pöydän ääressä istuu enemmän ihmisiä, esim. mummi ja ukki, likka syö tosi siististi ja hienosti! Uskon, että tästä syystä ruokailu sujuu päiväkodissakin hyvin, kun pöydässä on useampi ihminen. Kun meitä on vain kolme tai kaksi, ruokailu on...painajaismaista. No okei, ranskanperunoita on syöty kahdesti, kyllä on ne mennyt niin hienosti suuhun, ettei mitään ole mennyt ohi! Ja jos tuota syöttää, ruokaa menee ihan valtavat määrät, eli ruokahalua kuitenkin on.
Miten minun siis pitäisi toimia seuraavan kerran kun syödään ja tuo alkaa nostelemaan jalkoja pöydän alta, iskee ensimmäisen kerran sormen suuhun kesken ruokailun niin että tomaattikastikkeet ovat jo kovaa vauhtia menossa kohti paitaa tai alkaa kauhoa riisejä lautaseltä sormin tai paiskaa mukin lattialle? Hetikö vaan pöydästä pois kun tekee jotain epäasiallista? Ja takaisin pöytään hetken päästä? Vai pitääkö tässä löysätä omaa pipoa?
Ihan oikeasti, ei vaan mil-lään jaksaisi jokaisen syömiskerran jälkeen pestä pöytää, pöydänjalkoja, syöttötuolia kahvoineen ja jalkoineen, likkaa päästä varpaisiin..... Tytön kummi jo ehdotti, että siirrytään vessaan syömään ilman vaatteita Aika houkutteleva ajatus Help?