ruokapöytätavoista

Kaksi tyttölasta joiden kanssa ruokailu on useinmiten yhtä tuskaa. Pöydästä poistutaan kesken ruokailun leikkimään tai sitten vain istutaan syömättä. Leikitään jos ei muulla niin omilla sormilla. Höpötetään. Ruoka ei maistu vaikka aamupalastakin olisi jo useampi tunti ilman välipaloja!! Kun eivät kuuntele tai rauhoitu poistan pöydästä ja välillä poistan ruuankin. Teen heidän toivomiaan ruokia... olen kyllä hukassa kun en keksi mistä tämä johtuu. Tytöt ovat jo 4v ja kohta 6v. Onko muilla samoja huolia? Millä ratkaisette pöytätapa ongelmat?? Mitä sallitte?

 

Meillä on lapset pienestä pitäen opettu siihen, että pöydässä ei leikitä tai lueta eikä pöydästä lähdetä välillä leikkimään. Jos lähtee esim. leikkimään, niin ruoka lähtee heti pois eikä sitä tule ennen seuraavaa ruokailua, eikä myöskään mitään välipalaa. Meillä pojilla on kyllä onneksi hyvä ruokahalu, joten yleensä ruoka uppoaa ilman kummempia kommervenkkejä ja aina en tee lasten lempiruokaa, vaan vaihtelevasti erilaisia ruokia ja uusia makuja maistatan myös mottona " jos ei maista, ei voi tietää jos se olisikin herkkua". Ulkoileeko teillä lapset aamupalan ja lounaan välissä? Ajattelin vain, että jos eivät ulkoile ja liiku tarpeeksi, niin voi olla ettei ruoka niin hyvin maitakaan. Meillä on yleensä 2-3 tuntia aamupalan ja päiväruuan välissä aikaa ja suurin osa siitä ajasta ollan yleensä ulkona. Laita tytöt kuriin, eihän siinä muu auta ja syövät sen minkä syövät, jotkut tyttölapset syövät aika huonosti, joten pienet annokset kannattaa laitta ja salaattia ja ja vihanneksia puolet koko annoksesta.

 

Kiitos halipupu! Raakapeli kait se auttaa parhaiten Aloitampa huomisest kahden viikon "koulutuksen", tarkoitan että pidän itse tiukasti kiinni päätöksestä mm. kuten mainitsit ruoka lähtee heti ja ei välipalaa.. ym. eiköhän tämä tästä

 

Meillä lähes saman ikäiset lapset, 4 ja 7. Ja samat ongelmat ovat ilmenneet meilläkin. Ennen (kun nuorempi oli pienempi) ruokailut sujuivat mallikkaasti molemmilta. Saatiin monesti palautettakin siitä, miten nätisti lapsemme jaksavat istua ja syödä esim. ravintolassa tai kylässä.

Mutta nyt kun nuorempi on kasvanut "vilpertti-ikään" tuntuu, että heillä on ruokapyödässä kaikkea muuta "tärkeämpää" tekemistä. Isompikin on lähtenyt touhuun mukaan. Noustaan päydästä kesken kaiken, pidetään yleistä hälyä yllä, lauletaan ym, ym. Ja tuntuu ettei mitkään kiellot auta.

Myös me olemme aloittaneet "tiukan" kurin, mutta tuntuu että ei silti mene perille. Isompi jo selvästi tsemppaa ensimmäisten kieltojen jälkeen, mutta kohta taas unohtaa ja lähtee siihen leikkiin mukaan. Katsotaan kuinka kauan kestää, ennen kuin saadaan taas tpöytätavat takaisin.

Kaikkein turhauttavinta tosiaankin on, että tässä asiassa on otettu kovasti takapakkia. Minne ne hyvät tavat katosivat???

 

Kannattaa muistaa, että lapsilla on kausia, jolloin syövät enemmän ja vastaavasti kausia, jolloin syövät vähemmän. Aikuisesta voi joskus tuntua, ettei lapsi ole syönyt mitään, vaikka tällä ei ole lainkaan nälkä. Siitä pääsee helposti välipalakierteeseen, koska aikuisella on huoli lapsen nälästä. Mutta don't worry, kyllä lapsi syö, jos on tarpeeksi nälkä. Ilkeetä on tietysti, jos lapsi sitten kiukkuaa nälkäänsä seuraavaan ruoka-aikaan asti.

Jos toinen lapsista villitsee toista, istumajärjestys voi auttaa. Mä en päästä poikia koskaan vierekkäin ruokapöydässä, koska se menee ennemmin tai myöhemmin koheltamiseks. Ja jos vastakkainkin tulee ongelmia, koittakaa mahtua kaikki pöydän yhdelle puolelle, sinä itse lasten väliin. Tällöin lapset eivät näe toisiaan.

Ethän itse hermoile jo etukäteen ruokailun onnistumista? Se nimittäin tarttuu lapsiin helposti. Luota siihen, että tämä ruokailu onnistuu, ja hermostu vasta, kun on sen aika.