Ruokavinkkejä todella huonolle syöjälle?

Eli meiltä löytyy 1v8kk neiti, joka todella nirso syömisten suhteen ja muutenkin vain aina närppii ruokaansa. Normaalia kotiruokaa tarjotaan. Leipää ei oikeastaan syö lainkaan eikä hedelmän paloja, soseet kyllä kelpaavat sekä jogurtti. Muroja syö jkv. Purkkiruokia ei suostu syömään lainkaan eikä oikeastaan perunaa, paitsi keitosta. Makaroni taitaa olla ainut mikä jossain määrin menee. Vähän aika sitten kelpasi nakki, muttei sekään enää.

Tuntuu niin turhauttavalta laittaa ruokaa ja tarjota, kunnei ne koskaan kelpaa :ashamed: Kateellisena katson kaverin vähän nuorempaa, joka vetelee kaiken mitä suuhun laitetaan.

Mitä ihmettä keksin neidille, jotta ruoka kelpaisi?

 

Lohduksi: ei terve lapsi ruuan ääreen näänny :hug: ! jospa nyt on vaan hitaamman kasvun (tms) kausi, eikä energiaa tarvitse yhtä paljon kuin aiemmin? Hankala on ruokavinkkejä antaa, kun maut ovat niin yksilöllisiä - minullakin on kaksi täysin toisistaan poikkeavaa lasta, myös ruokamieltymysten suhteen, vaikka täyssisaruksia ovatkin.

Syökö tyttösi itse minkä verran, siis sormiruokia ja lusikalla? Jos vaan se oma lemppari löytyy itse syötäväksi pöydästä, niin sitten äiti vaivihkaa ujuttaa omalla lusikalla silloin tällöin lisäannosta suuhun.. Ja tosiaan, syö minkä syö ja sitten pois pöydästä. Seuraava syönti on sitten seuraavalla ruoka-ajalla, ei mitään väli-välipaloja. Samaa (uutta) ruokaa kannattaa tarjota useitra kertoja, että suu tottuu makuun ja koostumukseen. Ja meillä auttoi esikoisen kanssa mm. se, että mietittiin vaikkapa miten Posti-Pate syö kalaa, nam! Ja niin edelleen

Toivottavasti muita (runsaampia..) vinkkejä tulee ja apu tilanteeseenne löytyy!

 

Syö hyvin jo itse lusikalla ja sorminkin, muutenkin kova "minä ite-vaihe" meneillään. Ja siis huono ollut syömään aina ja vähän normaalia useammin käydäänkin neuvolassa painoan katsomassa. Olen yrittänyt juuri tuota, että ruoka-aikana syödään eikä niitä välipaloja. Myönnän vaan usein myöntyväni niihin välipaloihin kun tyttö huutaa soselaatikolla taikka jääkaapilla, että syömään, kun muutenkin huonosti menee ruokaa Nyt siis yritän todella ottaa itseäni niskasta kiinni ja olla ehdoton.

 

Voima:hug: . Meillä on tyttö 1v7kk, ja tutulle kuulostaa nuo sun kirjoitukset. Yleensä meillä menee siten tämän neitokaisen kans syömiset, että syö n. 4-7 päivää närppimällä, ja houkuttelun kanssa, eikä mikään mene kunnolla alas asti (lattialle menee, muttei mahaan... :headwall: ). Sitten syö yhden päivän hyvin, mutta taas sama huonon syönnin meininki jatkuu. Tyttö on muutenkin pieni ja siro tekonen, ja oikeesti välillä itku kurkussa istun tyttöä syöttämässä. 1.5v neuvolassa mitat oli 8.9 kg, ja 78 cm. Ja sitten kun joskus tyttö pitää nälkälakkopäiviä, ettei siis juuri mitään syö, niin kyllä tässä on jo harmaita hiuksia tullu.

Syöminen meillä tapahtuu silleen, että tyttö istuu syöttötuolissa, oma lusikka kädessä, ja syö sormin (siis jos syö... ). Pakko antaa syödä sormin, että edes jotain menis välillä!! Välipalat on karsittu minimiin, että se oikea ruoka kelpais. Kotiruokaa syödään meilläkin, mutta joitakin ruoka-aine rajoituksia on, mikä taas karsii ruokavaliota, mut olen yrittäny sitten saada tilalle korvaavia tuotteita.
Ja kyllä, myönnän myös, että on turhauttavaa laittaa ja tarjota ruokaa, kun ei se kuitenkaan syö Pyhällä hengellä elää.

 

Heips! Täällä kirjoittelee myös heikohkosti syövän 1,8-vuotiaan tytön äiti. Meidänkin typykkä on ollut koko pienen ikänsä huono syömään. Osaltaa huono ruokahalu ja pienet annokset johtuvat varmaankin refluksista, joka tosin on jo helpottamaan päin. Oli huonon syömisen syyt sitten missä tahansa, niin voimia se todellakin vaatii lapsen vanhemmilta. Varsinkin kun neuvolasta päin tulee koko ajan painetta lapsen kasvun suhteen.

Haippa1 et maininnut kasvaako tyttösi kuitenkin hyvin vai meneekö miinuskäyrillä? Meidän tyttö on varsinkin painonsa suhteen kasvanut aina reippaasti miinuskäyrillä, tosin kasvu on ollut tasaista. Puolitoista vuotiaana neiti painoi 9080g ja oli 79cm pitkä eli aikasmoinen kirppu.

Kiva, että edelliset kirjoittajat ovat saaneet taaperonsa syömään itse. Meillä lusikalla itse suuhun menee muutama lusikallinen ja loput täytyisi auttaa. Oisko kellään vinkkejä kuinka tytön saisi innostumaan lusikoinnista. Yritän itse syödä malliksi tytön kanssa. Lisäksi ollaan hommattu kaikenmaailman muumilautasia ja lusikoita, jotta itse syöminen alkaisi kiinnostamaan. Laihoja ovat olleet tähän saakka tulokset.

Meillä kotiruoka ei maistu kauhean hyvin ja toinen päivän lämmin ateria on melkein aina purkkiruoka. Omaan suuhun valmisruuat maistuvat aivan kamalilta ja ihmetyttää kuinka toinen voi niinstä tykätä. Kai suu tottuu pikkuhiljaa myös kotiruokiinkin. En ole enää jaksanut niin kauheasti stressata tytön syömisistä. Täytyy kyllä myöntää, että välillä tulee tuputettua ruokaa, kun tuntuu, ettei mikään kelpaa.

Lapset ovat varmaan tällä syömisenkin saralla todella yksilöllisiä. Huvittaa vaan, kun nykyään puhutaan niin paljon lasten lihavuudesta ja oma lapsi on todella hoikka. Voimia meille kaikille pieni ruokahaluisten vanhemmille.:hug:

 

Oletteko kokeillu lusikoinnin sijaan sormiruokailua? Lisäksi lusikkaruokailu on haastavampaa,jopa haarukalla syöminen on lapselle monesti helpompaa ja mielenkiintoistakin puuhaa (Muoks hokasin jälkeenpäin että ap. kirjottikin että ko.asia ei vaikuta ruokailuun)
Mutta, mäkin uskon siihen ettei lapsi näännytä itseään ruokakulhon eteen. Mulla on kahtalaisia kokemuksia huonosti syövistä lapsista. Mä olen itse ollut huono syöjä, aiheuttanut vanhemmille harmaita hiuksia kieltäytymällä ruoasta. Olin esim 2v n. 11kg mutta 92cm pitkä. Linja jatkui kautta lapsuuden enkä vieläkään ole suuri ruokainen eikä paino oo koskaan noussu vaikka söin mitä. Siskoni poika taas oli erittäin nirso,huono syöjä vielä jonnekin 3-4 v saakka kunnes iski armoton kasvuvaihe ja ruoka alkoi upota. Nyt syö niinku "aikamiehet" mutta hoikkanen on edelleen.
Jos kasvu on tasaista niin en lähtis murehtimaan, viis neuvolan viisasteluista tai kyselyistä. Sitten jos kasvu hiipuisi tai osottaisi laskun merkkejä niin alkaisin miettiä mitä tehdä.

:hug:

 

Eipä mullakaan mitään ihme ruokavinkkejä ole antaa, kärsivällisyyttä toivotan. Meillä esim. leivän menekkiä parantaa, jos se on paloiteltu tai suikaloitu sopiviksi suupaloiksi. Samoin voisi olla kasvisten tai hedelmien kanssa. Välillä on myös ollut vierekkäin esim. leipäpaloja ja jotain hyviä kasvispaloja tms. Sitten on vuorotellen saanut syödä molemmista pinoista, jolloin myös ei-niin-haluttu leipäkin on kelvannut. Tämä tietysti edellyttää että toiseen pinoon löytyy jotain kiinnostavaa. Joskus myös vuorotellen syöminen yhdessä vanhemman kanssa on auttanut. Kumpikin ottaa vuorotellen palasen leipää joko suuhunsa tai jopa niin että vanhempi saa omalla vuorollaan antaa palan lapsen suuhun. Meillä siis myös 1 v 8 kk tyttö.

Vielä täytyy sanoa, että meillä on vaikeutuksena diabetes, jonka hoito edellyttää että tietty hiilihydraattimäärä tulee jokaisella aterialla syötyä - tavalla tai toisella. Tyttö on kuitenkin ihan kohtuullisen hyvä syömään, missään nimessä ongelmat eivät ole aiempien kirjoittajien luokkaa. Tyttökin menee ja on aina mennyt keskikäyrillä. Usein syö jopa paljon, innokkaasti ja lähes aina itse.

Tsemppiä.