Kuulostat hiukan exältäni, ja siis vastaus on ei. Et ole onnellinen, joten et voi tehdä toistakaan onnelliseksi.
Ei mua tarvitse tehdä onnelliseksi, parisuhteet eivät ole sitä varten. Niissä tuetaan toisen ihmisen onnellisuutta, ja toki sitä sopii odottaa kumppaniltakin.
Aloittajankaan ei pidä olettaa, että pelkkä parisuhde korjaisi kaikki ongelmat (oletan nyt, että aloittaja kokee ainakin osan luettelemistaan ominaisuuksista ongelmiksi elämässään). Kuitenkin se voi siihen motivoida.
Itse sanoisin, että perussuomalaisten äänestäminen kuulosti tuossa listassa pahimmalta, ja senkin voi jotenkin perustelemalla vielä hyväksyä. Muuten ratkaisee se, miten suhtaudut tilanteeseesi, aiotko tai haluatko sen muuttuvan, uskallatko tarttua sinulle heitettyihin aloitteisiin ja millainen ihminen olet pohjimmiltasi.
Sanoisin, että toki mahdollisuuksiasi voit vähän parantaa esimerkiksi mahdollisesti suhteellisen ruokkoamatonta ulkomuotoa siistimällä. Kuitenkin täytyy ottaa huomioon, että tuskin tulet koskaan nappaamaan (ja tuskin haluatkaan) tiukan tyylitietoista, ulkoisiin tekijöihin tukeutuvaa ihmistä, jolle ura on todella tärkeä asia, joten siinä mielessä sinulla on hyvinkin toivoa.
Oma mieheni ei ollut erityisen sosiaalinen, kokenut ihmissuhteissa (ts. täysin kokematon), pukeutui mielestäni vähän kehnosti (mutta ei juuri kehnommin kuin minä itsekään, ainoastaan vähän tyylittömämmin) ja käyttäytyy mielestäni edelleen toisinaan vähän ääliömäisesti. Silti olen hänen kanssaan onnellinen. Ei minun tehtäväni ole toista ihmistä muuttaa. Muutumme molemmat elämän mukana, joskus samaan suuntaan, joskus vähän eri suuntiin, mutta opimme koko ajan paremmin hioutumaan yhteen.
Jos uskot, että voit nettiriippuvuutesi eteen edes haluta tehdä jotakin, niin mikään ei ole mahdotonta. Kaikki (naisetkaan) eivät edes halua olla yltiösosiaalisia, joten sekään tuskin on ongelma. Minusta on ihanaa, ettei ympärillä pyöri koko ajan ihmisiä ja joskus osataan olla hiljaakin.
Tsemppiä siis! Älä lannistu, vaikka joutuisit etsimään vielä jonkin aikaa. Asenteesikin jo ratkaisee paljon. Ja jo yrittäminen on sinänsä palkinto.
