Ruumiillinen kuritus?

Mä en otakaan kantaa siihen, mikä on muille hyväksi =) Ainoastaan siihen, mikä on ollut itselleni ja mun lapsille hyväksi.

En mäkään sano, että tämä tapa olisi kenellekään hyväksi. Mutta ainakin toistaiseksi tämä tuntuu olevan meillä ainoa toimiva tapa, niin valitettavaa kuin se onkin.

 

Voisko nämä ihmiset ketkä kertoivat saaneensa traumoja kertoa minkälaista se kuritus on ollut. Onko ollut juuri sitä ylikuritusta mitä mietin. Tiedän itse sellaisia tapauksia missä ei ole mitään tolkkua.

 

Olen täysin samaa mieltä. Mutta mä valitettavasti kuulun siihen onnettomien kasvattajien ryhmään, jolta konstit ovat loppuneet.

Onneton olet vain, jos tunnet itsesi onnettomaksi =) Mulle itselleni ei ruumiillisesta kurituksesta ollut muuta kuin haittaa, mutta koska sulle itsellesi ei ollut, miksi pitäisit itseäsi onnettomana kasvattaessasi lapsiasi samalla tavalla kuin sinua on kasvatettu?

 

Ja sen sanoisin vielä, että lapset ei oo tyhmii!! Oikeudenmukaisen kurituksen lapset hyväksyvät, ovat jopa kiitollisia.
Onko se sitten tapauksesta riippuen ruumiillista tai ei, se ei ole ratkaisevaa, vaan se, onko se saatu asiasta ja oikeissa mittasuhteissa.

 

Voisko nämä ihmiset ketkä kertoivat saaneensa traumoja kertoa minkälaista se kuritus on ollut. Onko ollut juuri sitä ylikuritusta mitä mietin. Tiedän itse sellaisia tapauksia missä ei ole mitään tolkkua.

Luunappeja, tukkapöllyä, koivuniemen herraa. Sitä, mikä silloin 1960-luvulla oli ihan tavallista.

 

Vanhemmilta puuttuvat konstit pitää lapset ruodussa. Lapset on pomoja perheissä, joissa joka asia neuvotellaan ja luovitaan mukavaksi. Kun sitten elämässä tulee tilanne, että joku asia onkin EI, niin sitten kullannuppu suuttuu, kun minua ei huomioidakaan.

Ruumiillinen kuritus ja kasvattamatta jättäminen eivät ole ainoita vaihtoehtoja, miten lasten kanssa voi elää. Lasta voi kasvattaa, vaikkei kävisikään käsiksi.

Juu-u. Liikutaan ehkäpä sielä kuuluisalla harmaalla alueella. Mikä on kenenkin mielestä väärin ja mikä ei. Minä kannan ja raahaan lapseni arestiin, jos ei sinne itse mene ja nappaan lapsen kiinni, jos lapsi lyö tai rikkoo jotain. Ja pidän kinni, kunnes rauhoittu. Minä roikun oven kahvassa ja pidän lapseni arestissa, jos ei sielä pysy. Huudankin heille, koska minua vituttaa. Ja minulla on monesti syytäkin olla vihainen ja näytän sen lapsilleni myös. Helvetti jos suututtaa, niin suututtaa.

Kuri on ja rajoista pidetään kiinni vaikka tulis mitä. Pointtini on se, että ihmisiä pitää kasvattaa olemalla ihminen, ei mikään jäähemmo, joka coolisti hymy ahterissa ojentaa kauniisti lastaan ja esittää tyyntä, vaikka savu nousee keuhkoista asti. Kun naurattaa, niin pitää nauraa, kun itkettää, niin itkeä, kun suututtaa, niin saa suuttua.

 

Mulle itselleni ei ruumiillisesta kurituksesta ollut muuta kuin haittaa, mutta koska sulle itsellesi ei ollut, miksi pitäisit itseäsi onnettomana kasvattaessasi lapsiasi samalla tavalla kuin sinua on kasvatettu?

Koska tiedän, että parempiakin kasvatustapoja on olemassa. Haluaisin hallita ne.

 

Voisko nämä ihmiset ketkä kertoivat saaneensa traumoja kertoa minkälaista se kuritus on ollut. Onko ollut juuri sitä ylikuritusta mitä mietin. Tiedän itse sellaisia tapauksia missä ei ole mitään tolkkua.

Nim.om.,sellaisesta kurituksesta olen saanut traumoja, joka on ollut ylisellaista. Kurin laadulla ei sinänsä ole merkitystä, se eiruumillinenkin on aiheuttamut minulle traumoja.
Kun sitä on saanut perusteettomasti ja kaikin puolin mahtipontisesti.
Sitten taas, jos sain ruumiillista ihan asiasta, ja asiallisesti, siis kun omasta mielestänikin olin sen ansainnut, siitä ei jäänyt traumoja.
Oliko sekavaa, vai tajuatteko???

 

Koska tiedän, että parempiakin kasvatustapoja on olemassa. Haluaisin hallita ne.

Niitä voi opetalla. Mutta olen aivan varma siitä, että olosuhteet vaikuttavat paljon siihen, miten hyvin niitä tapoja on mahdollista noudattaa. Aina ei onnistu, vaikka kuinka haluaisikin.

 

Voisko nämä ihmiset ketkä kertoivat saaneensa traumoja kertoa minkälaista se kuritus on ollut. Onko ollut juuri sitä ylikuritusta mitä mietin. Tiedän itse sellaisia tapauksia missä ei ole mitään tolkkua.

Luunappeja, tukkapöllyä, koivuniemen herraa. Sitä, mikä silloin 1960-luvulla oli ihan tavallista.

Oot saanut traumoja noista. Minä en kylläkään. Tämähän tässä sitten on vielä, että lapsen luonnekin ratkaisee saako traumoja vai ei.
Toinen puoli on sitten se ,että jos koko yhteiskunta voi pahoin sen takia,että jätetään kurittamatta.
Voihan se hyvin kyllä olla että johtuu tämä kurittomuus ja vanhempienkin pahoinvointi jostain muusta. Tämä nyt vaan tuli mieleen.

 

Mulle itselleni ei ruumiillisesta kurituksesta ollut muuta kuin haittaa, mutta koska sulle itsellesi ei ollut, miksi pitäisit itseäsi onnettomana kasvattaessasi lapsiasi samalla tavalla kuin sinua on kasvatettu?

Koska tiedän, että parempiakin kasvatustapoja on olemassa. Haluaisin hallita ne.

Syvä huokaisu. Minä myös haluaisin hallita ne. Neljän lapsen kanssa kun arki pitää saada suttaamaan, eikä halua sitä iän ikuista sisarusten välistä tappelua, huutoa, riitojen selvittelyä ja meteliä. Kun jaksaisi, pystyisi, osaisi olla taitavampi ja viisaampi. Kun ei menis käämi niin kätevästi.:/

 

Voisko nämä ihmiset ketkä kertoivat saaneensa traumoja kertoa minkälaista se kuritus on ollut. Onko ollut juuri sitä ylikuritusta mitä mietin. Tiedän itse sellaisia tapauksia missä ei ole mitään tolkkua.

Jos sen olin ansainnut, niin ei ole traumoja jäänyt. Olin kamala kakara. Järkytin, hermostutin, härnäsin maailman tappiin asti ja sain totisesti selkääni. Aiheesta.

 

Oot saanut traumoja noista. Minä en kylläkään. Tämähän tässä sitten on vielä, että lapsen luonnekin ratkaisee saako traumoja vai ei.
Toinen puoli on sitten se ,että jos koko yhteiskunta voi pahoin sen takia,että jätetään kurittamatta.
Voihan se hyvin kyllä olla että johtuu tämä kurittomuus ja vanhempienkin pahoinvointi jostain muusta. Tämä nyt vaan tuli mieleen.

Näinpä. Systeriä kasvatettiin ihan samalla tavalla eikä sille jäänyt mitään traumoja. Mutta me ollaankin ihan erilaisia luonteeltamme.

 

Harmaan alueen ihminen minäkin. Teen jotain laitonta siis. Nippaan ja tukistan joskus, kun tuntuu, että happi loppuu ja haluttasi vaan hajota atomeiksi. Ja kun se tehoaa, niin se tuntuu kannattavalta.

 

Lapsi ei opi ruumiillisesta kurituksesta muuta, kuin pelkäämään rangaistusta. Kivun pelosta, hän jättää sinun nähtesi tekemättä kielletyt jutut, mutta kun kiinnijäämisen vaaraa ei ole, sama toistuu.
Kun lapselle selitetään asioita pienestä lähtien, hän oppii ymmärtämään tekojensa seuraukset. Väkivallattomat keinot ovat tehokkaampia! Esimerkiksi arestit, vahinkojen korvaamiset, etuuden menetykset, anteeksipyytäminen ym.
Sitäpaitsi ruumiillinen kuritus on lailla kielletty.
Millainen vanhempi haluaa satuttaa lastaan?
En ymmärrä myöskään "mä vaan ihan pienesti tukistan tai nippaan", koska silloinhan saman asian voisi hoitaa vaikka syliin ottamalla tai muuten toiminnan pysäyttämisellä.
Miten opetat, ettei toista saa satuttaa, jos itse "vanhemman oikeudella" satutat lastasi?

 

Lapsi ei opi ruumiillisesta kurituksesta muuta, kuin pelkäämään rangaistusta. Kivun pelosta, hän jättää sinun nähtesi tekemättä kielletyt jutut, mutta kun kiinnijäämisen vaaraa ei ole, sama toistuu.
Kun lapselle selitetään asioita pienestä lähtien, hän oppii ymmärtämään tekojensa seuraukset. Väkivallattomat keinot ovat tehokkaampia! Esimerkiksi arestit, vahinkojen korvaamiset, etuuden menetykset, anteeksipyytäminen ym.
Sitäpaitsi ruumiillinen kuritus on lailla kielletty.
Millainen vanhempi haluaa satuttaa lastaan?
En ymmärrä myöskään "mä vaan ihan pienesti tukistan tai nippaan", koska silloinhan saman asian voisi hoitaa vaikka syliin ottamalla tai muuten toiminnan pysäyttämisellä.
Miten opetat, ettei toista saa satuttaa, jos itse "vanhemman oikeudella" satutat lastasi?

Ennen kuin kukaan ehtii, olen monen lapsen äiti ja tähän joukkoon mahtuu vilivilpereitä ja rauhallisempia tyyppejä. Eikä silti tarvitse fyysistä kuritusta käyttää.

 

Olen sitä mieltä, että nykylapset kasvatetaan liian lempeästi, hempeästi, pehmeästi, kivasti... Kaikki perustellaan, selitetään, neuvotellaan ja mietitään vimpan päälle hienosti ja taiten. Että ei vaan ois epämukavaa tai ei aina niin kivaa. Se näkyy ja tulee näkymään, eikä välttämättä positiivisella tavalla.

Esimerkiksi opettajalla ei todellakaan ole aikaa ja rahkeita perustella joka asiaa ja tekemistä näille nykyajan viisastelijoille. Jos pitää tunnin alussa luennoida, miksi nyt avataan kirja ja miksi nyt pitää kuunnella, niin siihen peruskurin pitämiseen meneekin iso osa ajasta.

Miksi joku asia ei voi olla vain EI. Miksi pitää leipoa ja taikinoida joka risauksen kanssa. Miksi kasvatuksesta on tehty niin koukeroista, hienoa ja monisyistä? Miksi vanhemmat ei enää ole auktoriteetti ja peräseinä, vaan monissa perheissä lapset johtaa 6-0.

Joku sen rajan vetää jossain vaiheessa. Opettajat on hankalassa asemassa ja eniten teettää vaativat vanhemmat, joiden kullannuppua kohdellaan kaltoin, kun hälle sanotaan, että vaatteet päälle ja pihalle, mars. Eikä perustella, vaikka hän on niin fiksu.

Tuskin kukaan tajusi pointtia, mutta tulipa naputettua.

Itse asiassa asia on juuri päinvastoin. Niille lapsille, joille asioita on perusteltu kotona, riittävät ne perustelut mitä opettaja sanoo. Ne lapset, joita on kuritettu taas: miten heitä saa kuriin, kun eivät ymmärrä kuin fyysisen kurituksen voimaa ja sitähän ei saa koulussa käyttää?!

 

Mäkin olen saanu lapsena piiskaa ja mun mielestä se oli todella nöyryyttävää, piti vielä itse hakea vitsa. Oikein kylmät väreet menee.
En kannata vapaata kasvatusta mutta eikö jonkinlainen kultainen keskitie pitäisi löytää? Eikös nyrkit oteta peliin kun ei osata puhumalla selvittää? Tiedän kyllä että uhmaikäiselle tms on vaikea saada puhetta perille mutta aina löytyy muukin keino kuin voimakeinot.
Varmaan siis sanomatta selvää että meillä ei kajota lapseen, ei luunapein saati voimakkaammin. Jos uhmis saa kiukkukohtauksen niin kiinni pidän vaikka väkisin ettei pääse satuttamaan itseään.
Eli kuri pidetään ja komennetaan mutta ei siihen väkivaltaa tarvita.
Mitä se selkäsauna sitten auttoi? Ei me ainakaan keppostelua lopetettu, enkä voi sanoa että olisi kunnioitus siitä isää kohtaan noussut, pelko kylläkin.

 

Olen sitä mieltä, että nykylapset kasvatetaan liian lempeästi, hempeästi, pehmeästi, kivasti... Kaikki perustellaan, selitetään, neuvotellaan ja mietitään vimpan päälle hienosti ja taiten. Että ei vaan ois epämukavaa tai ei aina niin kivaa. Se näkyy ja tulee näkymään, eikä välttämättä positiivisella tavalla.

Esimerkiksi opettajalla ei todellakaan ole aikaa ja rahkeita perustella joka asiaa ja tekemistä näille nykyajan viisastelijoille. Jos pitää tunnin alussa luennoida, miksi nyt avataan kirja ja miksi nyt pitää kuunnella, niin siihen peruskurin pitämiseen meneekin iso osa ajasta.

Miksi joku asia ei voi olla vain EI. Miksi pitää leipoa ja taikinoida joka risauksen kanssa. Miksi kasvatuksesta on tehty niin koukeroista, hienoa ja monisyistä? Miksi vanhemmat ei enää ole auktoriteetti ja peräseinä, vaan monissa perheissä lapset johtaa 6-0.

Joku sen rajan vetää jossain vaiheessa. Opettajat on hankalassa asemassa ja eniten teettää vaativat vanhemmat, joiden kullannuppua kohdellaan kaltoin, kun hälle sanotaan, että vaatteet päälle ja pihalle, mars. Eikä perustella, vaikka hän on niin fiksu.

Tuskin kukaan tajusi pointtia, mutta tulipa naputettua.

Minä tajusin ja aikast samat on ajatukset täälläki...

 

Pointti tossa kurituksen kieltämsessä lienee sama, kuin esim myymälävarkaudessa.
Ei voida tietää kenenkään syitä asiaan, ei ole aikaa eikä resursseja niitä selvittää, joten pakko laittaa kaikki rangaistavaksi.
Suomennettuna siis, emmeköhän me kaikki koe vääryyttä siitä, että joku venäläinen katulapsi saa 10vuotta vankeutta varastettuaan leipää nälkäänsä, mutta koemme oikeutettuna rangaista esim bisnesmiestä joka huvikseen pöllii kaupasta tuotteita.
Sama siis kurituksella, jotkut antaa luunapin tms ehkä ihan asiasta, mutta kaikki eivät sitä tee. Jotkut kurittavat jos vaikka vain sanot huomenta väärällä tavalla.
Pakko vaan vetää raja johonkin, joten mielestäni parempi niin että on rangaistavaa.
Ymmärsköhän kukaan nyt mitä tarkotin-