Pidän yllä periaatetta, jonka mukaan minä puhun pojalle aina ruotsia, eli olen mamma ja isi on pappa. Mies puhuu suomea ja sanoo äiti ja isi. Nyt kun 10kk ikäinen poika tapailee sanoja ja esimerkiksi äiti-sanaa, olisi suuri houkutus toistaa perässä ja sanoa oikein äiti
Mutta yritän olla lipsumatta.
Käsittääkseni selkeintä on että puhutaan mitä kieltä vaan vanhempi puhuu aina omaa kieltään lapselle, eikä sekoittele. Sitten kun lapsi osaa puhua on samantekevää miksi kutsuu, mutta periaatteessahan sinun kuuluisi reagoida vain silloin kun puhuu sinulle oikealla kielellä. Myöhemminhän sitten voitte puhua perheen kesken yhteistä kieltä.