saako kysyä

Mua kiinnostaa ihan totta yksi asia, jota ei koskaan uskalla keneltäkään kysyä. Toivottavasti kukaan ei loukkaannu, koska kysyn nyt.

Luin tuossa palstaa ja jossakin ketjussa oli muutama äiti, joka kertoili painaneensa jo ennen raskautta yli sata kiloa ja olleensa 165 cm pitkä tai jotakin siihen suuntaan. Ja sitten olivat käärmeissään, kun neuvolassa raskausaikana "niuhotetaan" ja "v***uillaan" ylipainosta.

En uskoisi kenenkään ajattelevan, että neuvoloissa ilkeydenhalusta huomautetaan kenenkään painosta. Jos on jo ennen raskautta useiden kymmenienkin kilojen ylipaino, niin se on ihan totta vaaraksi jo ihan tuki- ja liikuntaelimistölle, rasva-aineenvaihdunnalle ja hankaloittaa monia raskauden seurantaan liittyviä tutkimuksia.

Haluaisinkin kuulla, että mikseivät tällaiset ihmiset välitä itsestään jotta tekisivät roimalle ylipainolleen jotakin? En ole koskaan uskonut niitä, jotka sanovat olevansa onnellisia ylipainonsa kanssa. Toki ruumiinrakenteet ovat yksilöllisiä, eikä kaikkien tarvitse mallinmitoissa olla, mutta eikö teidän, hyvät vaikeasti ylipainoiset ihmiset, ole tosi paha olla?

Kyllä minustakin tuntui kurjalta neuvolassa, kun esikoisen jälkeen imetys laihdutti minut ihan liian laihaksi, ja lääkäri huomautteli että nyt lopetat tai et pysy enää kohta pystyssä. Mutta kukaan ei varmaankaan halunnut pahaa minulle sen sanoessaan, eikä kukaan halua loukata teitäkään, hyvät ylipainoiset, neuvolassa huomauttaessaan, neuvoessaan tai ohjatessaan painoon liittyvissä asioissa.

Jos koette joutuneenne syrjityiksi, teille huomautellaan ilkeästi painostanne ja lisäksi ette ehkä koe tulevanne hyväksytyksi kaikissa tilanteissa ja saatatte voida fyysisestikin huonosti (polvet, nilkat, selkä) niin miksi ihmeessä ette tee asialle mitään????

Älkää loukkaantuko, mutta ei ymmärrä, ei.

Mukavaa syksyä kaikille kiloista huolimatta

:flower: :flower:

 

Hmmmm.....oon tavallaan samaa mieltä...mutta uskon että kyllä jotkut ihmiset voivat olla onnellisia ylipainonsa kanssa....totta kyllä on että huima ylipaino on suuri terveysriski,mutta toisaalta alilaihoillakin on ongelmansa terveydessä....mutta on olemassa ihmisiä jotka ei yrityksistä huolimatta saa laskettua painoaan (no osa johtuu laiskuudesta)......mutta elämän tilannekkin voi olla sellainen ettei pysty jne...
tuosta neuvolasta...itse olen aina ollut normaali painoinen....painoin ennén raskauttani 59 kg/163cm...yhtäkkiä paino lähti nousuun hurjasti...oikein pelotti mennä neuvolaan,kun mietin mitä sanomista saan siellä....ja en edes kummemmin herkutellut pahoinvoinnista johtuen...neuvolan täti vaan nauroi kun kerroin että olin pelännyt että mitä siellä sanotaan ja sanoi että itseppä kilosi kannat ja tottahan se oli!!!! raskaus aikana kiloja kertyi yli 20 kg ja vielä 11kk myöhemmin niistä jäljellä n.10kg----->8kg olen saanut pois...en ole onnellinen vaikka en olekkaan enää mikään huima "pallo" mutta tulen vielä olemaan kilot tippuu hitaasti mutta varmasti!!

P.S Olen kyllä muuten elämässä onnellinen (mutta en sinut painoni kanssa)

 

lukuunottamatta ihan loppuajan korkeaa verenpainetta, joka sekin saatiin kuriin lääkityksellä. olen reilusti ylipainoinen, mutta en ollut mitenkään vaivainen. päinvastoin välillä oikein kuulostelin, että missä kaikki raskausvaivat on, joista monet ihan normaalipainoiset ihmiset kertoivat. lopussa oli levottomat jalat -oloja, johon terveydenhoitaja totesi että "kyllähän se ylipaino jossain täytyy tuntua"! tämä kommentti hiukan mietitytti, milläs normaalipainoisten vaivat sitten selitetään. tuntui siltä että ylipainosta täytyy aiheutua jotain ongelmia.
olin kyllä hirveän tarkassa syynissä, ja se varmaan rasitti enemmän kuin itse raskaus. ymmärrän silti seurannan tärkeyden ja tiedän että ylipainosta aihetuu riskejä ja on suurempi alttius erilaisiin sairauksiin. hyväkuntoinenhan lihavakin voi olla, ja se taas auttaa kestämään raskauden rasitukset.
olen varmaan onnellinen tilastopoikkeama ja kiitollinen siitä! en ole lihavuudestani mitenkään iloinen tai ylpeä, ja haluankin seuraavan raskauden aikana olla vähemmän ylipainoinen.

 

Mukavaa että joku uskaltaa tarttua näinkin arkaan aiheeseen! Olen itsekkin tuleva terkkarin täti ja pienten lasten pyöreähkö äiti ja minua todellakin kiinnostaa kuulla että miten neuvoa ja ohjata jo valmiiksi hyvinkin ylipainoista äitiä. On surullista jos äiti kokee kaiken painoon puuttuvan valistuksen v...tuiluna, ylipaino on asia johon täytyy ja on hyvä puuttua raskausaikana. Ei pelkästään sen takia että se on selkeä riski raskaudelle vaan myöskin sen vuoksi että perheeseen tulee uusi jäsen ja että hänellekkin on opetettava hyvät ja terveelliset ruokailu tottumukset.

 

Ihan hyvä kysymys..
Tunnen ihmisiä, jotka ovat onnellisia isonkin ylipainonsa kanssa, tai siitä huolimatta. He ajattelevat, että laihdutuspäätöksen tulisi lähteä heistä itsestään eikä ympäristön nimittelyistä tai muista ulkopuolisista paineista. Asia ei ole sama, mutta vähän voisi verrata esimerkiksi siihen, että nainen on "seksikkäällä pukeutumisella tai viettelevällä käytöksellä" itse syypää siihen, että hänet raiskataan. Eihän ketään toki voi pakolla laihduttaa? Vai tulisiko sitten lihavan ihmisen laihtua siksi, ettei hän häiritse kanssaihmisten "esteettistä silmää"..

Toiset ihmiset lihovat suhteellisen vähästä ruoasta, ehkä jatkuvien laihdutuskuurien takia. Hoikkana pysyminen vaatisi heiltä niin kovaa nälkäkuuria, etteivät he ole valmiita siihen. Taas rinnastus: me kaikki tiedämme, että tupakointi tappaa, on pahaksi lapselle ja muille ihmisille, altistaa syöville.. miksi niin monet silti polttavat? Siksi, että he kokevat sen nautintona tai rentouttavana, siksi että se on pakonomainen tapa tai riippuvuus.. syynsä kullakin.

Itse lihoin toisen raskauden jälkeen aika reilusti. Ei ollut oikeastaan hyvää syytä laihduttaa, koska aktiiviliikkujana kunto oli erinomainen 10-20 liikakilonkin kanssa. Ennen kolmatta raskautta laihdutin aika paljon, koska suvussa todettiin diabetesta. Itselläni ei ole ollut mitään terveysongelmia.

Neuvolassa taas joskus tuntuu, että neuvolatädit unohtavat raskaana olevien naisten olevan aikuisia, järkeviä ihmisiä, ei holhouksenalaisia. Jokainen tuntemani ylipainoinen nainen tietää ylipainonsa ja sen riskit. Silti he "pelkäävät" mennä neuvolaan, kuulemaan haukkuja. Miksi ihmeessä, aikuiset ihmiset? Itse sain kärkästä kritiikkiä, kun paino nousi raskauden aikana 5 kg, vaikka lähtöpaino oli ihan normaali. Tämä siksi, että olin laihduttanut ennen raskautta. Samoin puhuttiin jatkuvasti diabetesriskistä, vaikka verensokerit olivat täysin normaaleja.
Asian voisi esittää asiana: "jos haluat neuvontaa ravinto- tai laihdutusasioissa, tai sinulla on kysyttävää, vastaan mielelläni", voisi asiakkaan suhtautuminen olla aivan toinen. Ei ole mukavaa mennä kuuntelemaan tekstiä tyyliin "hyi hyi, kuinka läski jo olet.."
Eräs tuntemani ihminen laihdutti juuri siksi, että neuvolantäti suhtautui häneen täysin asiallisesti. Ei haukkunut, ei arvostellut. Siihen ehkä kannattaisi panostaa..

 

Mun raskaudenaikainen terveydenhoitajani jaksoi joka käynnillä näyttää mulle ruokaympyrää ja kertoa kuinka tärkeää on syödä monipuolisesti mutta kohtuudella.Otin raskausajan rennosti ja söin ilman tunnontuskia lihomisesta, toki yritin katsoa, että syömäni olisi hyväksi myös vauvalle.Viimeisten kahden kuukauden sisällä lihoin kymmenen kiloa, mikä tuntuu uskomattomalta koska silloin on jo niin ähkykunnossa, ettei ruoka kauheasti edes maistu...ja tuntui niin yliärsyttävälle kun vielä viimeiselläkin viikolla minulle näytettiin sitä ruokalautasmallia, että näin kuuluu syödä. Kyllä minä kolmikymppisenä naisena sen tiedän tai sitten en haluakaan tietää, mutta ehkä terveydenhoitaja ei muistanut, että oliko hän jo näyttänyt sitä minulle kymmenisen kertaa.

Olen laihduttanut nyt vajaa kaksi kuukautta ja paino on laskemassa. Haaveilemme kolmannesta lapsesta, mutta näemme tärkeänä, että painoni olisi alhaisempi kun se nyt on, mikäli rupean odottamaan. Mikäli paino taas nousee, söin tai en, niin lähtöpainon soisin olevan alhaisempi kuin nyt (89kg). Se on paljon turvallisempi lähtökohta sekä minulle, että vauvallemme.

 

Valitettavasti lihavuus johtuu myös perintötekijöistä, esim.mahd.epilepsia, diabetes lääkkeistä, ja kovaa ylipainoa on todella vaikeaa laihduttaa. Aina on ollut lihavia, pyöreitää, laihoja, norm.painoisia ja tulee olemaan. Itse olen normaalipainoinen 165/59kg, mutta painoin ennen lapsia 48kg ja raskausaikana 70kg eli 22kg on tullut, 11mennyt kovalla itsekurilla ja vielä n.6kg vekka. Minulla on suvussa Kookkaita naisia, mutta muuta tekosyytä minulla ei ole ylipainoon. :wave: :wave:

 

Mä olen aina ollut ylipainoinen enemmän tai vähemmän (joskus yläasteella norm. paino)
Saman tien kun mulla alkoi epilepsia lääkitys on paino noussut yli 20kg. Tosin väliin mahtuu syömistä, kaks lasta ja syömistä.. enkä tykkää liikunnasta.

Toisen lapsen odotuksella neuvolatäti alkoi huomautella painostani ja pelotteli diabetes riskillä. joku sokeri-arvo oli noussu ja sitten loppu raskaus piti olla ilman hiilareita! tai ainakin mahdollisimman vähän niitä.. mut kaikki makea piti jättää pois.
No, kun siihen ehti tottua niin eikö kaikki pilannu sen kun synnärille sitten kannettiin kassikaupalla karkkia koko suvun voimin

Ei mulla sen pahempia kokemuksia, mut sen haluan sanoa että jos teistä jostakusta on tulossa liikunnan opettaja niin kattokaa miten suhtaudutte pyöreisiin lapsiin \|O
Mun 3. luokan liikunnan opettaja kovalla äänellä kälätti muille oppilaille kuinka Suvi(minä) ei jaksa juosta kun se on niin lihava.
Olin muuten terkkatarkastuksissa normaalipainoinen.. Arvatkaa kuinka se satuttaa kymmenen vuotiasta tyttöä???
Muitakin huomautteluja sain osakseni ja siitä lähti mun ikuinen liikunta kammo. Edes yläasteen ymmärtäväinen liikunnan opettaja ei saanu innostusta takaisin vaikka aina kehui suorituksiani ja kannusti harrastamaan taistelulajeja (jaksoin taekwondoa pari kuukautta, olin ainut tyttö ja ylipainoinen.. en jaksanut juosta poikien tahtiin ja joukkue juoksuissa, lämmittelyissä, olin aina viimeinen. siihen sekin innostus loppui).
Siitä lähtien olen vihannut liikuntaa joka muodossa.


Joo, anteeksi aiheesta sivuaminen, tuntui vaan että on tilitettävä nämäkin tuntemukset :saint:

 

Tätä minäkin tavallaan "hain" tässä. Tuntuu joskus siltä, että jos jollakulla on joku tällainen terveydelle haitallinen tapa: tupakointi, lihavuus jne, niin kanssaihmiset uskovat asian hoituvan sillä, että hänelle mahdollisimman paljon ja mahdollisimman inhottavaan sävyyn asiasta huomautetaan. Jokainen tietää kohdallaan, kuinka paljon esimerkiksi julkinen nolaaminen ja haukkuminen auttaa, jos pitäisi jostakin asiasta päästä eroon?
Itse en unohda koskaan neljännellä luokalla sattunutta tapausta: olin silloin pyöreä lapsi, paino ehkä 5-6 kiloa enemmän kuin muilla, mutta se näkyi, kun en ollut vielä pitkä. Minua alettiin kiusata asiasta, aluksi nimittelyä, sitten tönimistä, heittelemistä jne. Opettaja reagoi asiaan näin: kuultuaan kiusaamisesta hän sanoi "kiusatkaa vain kaikki tuota xx:ää, niin hänkin sisuuntuu ja aloittaa laihdutuskuurin!" Aikuiseksi tultuani sanoin asiasta tälle opettajalle (hän on nyt jo kuollut), niin hän oli sitä mieltä, että toimi oikein..
Koko kouluajan minäkin vihasin liikuntaa, innostuin siitä vasta noin 18-vuotiaana.

 

On aika kaksipiippuinen juttu...Mutta en usko että ylipainoisille neuvolassa asiasta huomautellaan sen enempää kuin normaalipainoisillekkaan.Neuvolassa tuppaavat vain tuijottamaan vaakaa,että paljonko on tullut lisäpainoa.Minun kohdallani ei ainakaan vilkaistukkaan lähtöpainoani.
Painoin ennen ensimmäistä raskauttani 45kg ja olen kuitenkin 175cm pitkä.No,painoa ropisi ihan hyvää vauhtia,yhteensä yli 20kg.Jo parin ekan käynnin jälkeen sain vinipinon ruokaoppaita miten saan syödä.Ettei vaan tule tuota painoa enempää...No okei,painoin siis synnyttämään mennessäni sellaisen 65kg suurine kiloineni.Jos en olisi raskaana ollut,niin minua olisi pidetty aivan normaalipainoisena.
Olin viikon synnytyksen jälkeen sairaalassa vauvan kanssa ja lähtiessäni sieltä paino oli tippunut alle lähtöpainon,42 kiloon.Eli se siitä vaikeudesta päästä kiloista eroon raskauden jälkeen,josta sain ihan liikaakin valistusta.
Sama toistui toisen lapsen kohdalla ja kuuntelin "neuvoja" taas 9kk.
Vissiin joku luonnonoikku neuvolan tätin mielestä olen kun paino on edelleen kahden lapsen jälkeen samoissa lukemissa kuin ennen raskauksia.Mutta itse olen ihan tyytyväinen näin:0)

 

mitä mieltä olette, jos tulostais tän koko rimpsun ja veis neuvolan postiluukusta sisään... saisi neuvolatäditkin ajateltavaa... (olen ihan tosissani...)
Itsellä nimittäin pitäis kohta puoleen tilata aikaa neuvolasta ja olen jo varautunut kuulemaan kaikki mahdolliset asiat miten lihava olen ja kuin paljon pitää laihduttaa....(niinkuin en sitä itse tietäisi...)
koko nuoruuteni syömishäiriöistä kärsineenä, tiedän kyllä varsin hyvin kaikki ravinto-opilliset seikat ja ihannepainot...
ehkäpä kuitenkin olen elämääni tyytyväisempi tälläisenä ylipainoisena terveysriskinä, kuin alipainoisena, rytmihäiriöisenä ja pää vessanpytyssä n.10 kertaa/pv tai vastavuoroisesti nälkäkuurilla.... :/

 

\

On surullista jos äiti kokee kaiken painoon puuttuvan valistuksen v...tuiluna, ylipaino on asia johon täytyy ja on hyvä puuttua raskausaikana. Ei pelkästään sen takia että se on selkeä riski raskaudelle vaan myöskin sen vuoksi että perheeseen tulee uusi jäsen ja että hänellekkin on opetettava hyvät ja terveelliset ruokailu tottumukset.

Tätä minäkin olen ajatellut kun joskus näitä paino asioita olen miettinyt. Itse en ole ylipainoinen ja olen pahoillani jos joku sellainen loukkaantuu "laihan" kommentoinnista, mutta pakko sanoa että ajatelkaa lapsenne tulavaisuutta. Setäni ja hänen vaimonsa ovat selvästi ylipainoisia ihmisiä. Heillä se ei johdu perintötekiöistä koska ovat molemmat olleet normaalipainoisia aivan viime vuosiin asti. Heidän kaksi poikaansa ovat nyt vaarallisesti ylipainoisia perheen elämäntapojen vuoksi (ei liikuntaa, herkuttelua usein). Minulle ainakin tulee suru näiden poikien vuoksi: ovat molemmat alle kymmenenvuotiaita koulukiusattuja joiden terveys on vaarassa. En haluaisi kenellekään tällaista kohtaloa!

 

Oli ihan pakko kanssa kirjoitella..
Rupes ihmetyttämään et kun nää ylipainoiset tuntuvat tietävän riskit mitä liika lihavuudesta tulee niin en voi kysyä kuin MIKSI ette tee asialle jotain?
Tuntuu että ymmärrätte saavanne helpommin sydän ja verisuonitauteja,epilepsian.sokeritaudin on riski synnyttää lihavana,siitä voi olla haittaa lapselle.Lapsi oppii väärät ruokailutottumukset hänestä tulee helposti ylilihava ja häntä kiusataan kolulussa. Ja nämä asiat on vanhempien itsensä aiheuttamia.Itse en ainakaan yrittäisi edesauttaa sitä asiaa et lapseni joutuu mahdollisesti kärsimään.
Nii ja onhan se ärsyttävää maksaa veroja joilla hoidetaan em.sairauksia jotka ovat itse aiheutettuja.
Nii ja en kyl hyväksy sitäkään et tupakoitsijoiden keuhkosyövät hoidetaan verorahoillani.
Nyt sitten joku aattelee et voihan itsestään huolehtiva ja tupakoimatonkin ihminen sairastua em.sairauksiin.
Mut pointtini onkin se et riski sairastua on paljon pienempi kun hoitaa itseään ja välittää itsestään ja suurin osa sairastuneista on kuitenkin henkilöitä jotka itse edesauttavat sairastumistaan.
Jos ei olisi liikalihavia(ainakaan näin paljon,eikä nyt sitten niitä tupakoitsijoita/alkoholisteja/huumeidenkäyttäjiä..)Yhteiskuntamme voisi paljon paremmin javerorahoja voitaisiin käyttää oikeasti sairaisiin ihmisiin jotka itse eivät ole voineet mitään sairastumiselleen ja lasten hyvinvoinnin edesauttamiseen.Eikä ne neuvolatädit kiusalla näistä asioista puhu.Mielestäni näistä asioista pitää niin kauan puhua kun ihminen ymmärtää..ja ennen ei ymmärrä ennenkuin tekee asialle jotai eli LAIHDUTTAA!!!
TV.Entinen95kg nyt 60 kg Painava tytteli.

 

\

Oli ihan pakko kanssa kirjoitella..
Rupes ihmetyttämään et kun nää ylipainoiset tuntuvat tietävän riskit mitä liika lihavuudesta tulee niin en voi kysyä kuin MIKSI ette tee asialle jotain?
Tuntuu että ymmärrätte saavanne helpommin sydän ja verisuonitauteja,epilepsian.sokeritaudin on riski synnyttää lihavana,siitä voi olla haittaa lapselle.Lapsi oppii väärät ruokailutottumukset hänestä tulee helposti ylilihava ja häntä kiusataan kolulussa. Ja nämä asiat on vanhempien itsensä aiheuttamia.Itse en ainakaan yrittäisi edesauttaa sitä asiaa et lapseni joutuu mahdollisesti kärsimään.
Nii ja onhan se ärsyttävää maksaa veroja joilla hoidetaan em.sairauksia jotka ovat itse aiheutettuja.
Nii ja en kyl hyväksy sitäkään et tupakoitsijoiden keuhkosyövät hoidetaan verorahoillani.
Nyt sitten joku aattelee et voihan itsestään huolehtiva ja tupakoimatonkin ihminen sairastua em.sairauksiin.
Mut pointtini onkin se et riski sairastua on paljon pienempi kun hoitaa itseään ja välittää itsestään ja suurin osa sairastuneista on kuitenkin henkilöitä jotka itse edesauttavat sairastumistaan.
Jos ei olisi liikalihavia(ainakaan näin paljon,eikä nyt sitten niitä tupakoitsijoita/alkoholisteja/huumeidenkäyttäjiä..)Yhteiskuntamme voisi paljon paremmin javerorahoja voitaisiin käyttää oikeasti sairaisiin ihmisiin jotka itse eivät ole voineet mitään sairastumiselleen ja lasten hyvinvoinnin edesauttamiseen.Eikä ne neuvolatädit kiusalla näistä asioista puhu.Mielestäni näistä asioista pitää niin kauan puhua kun ihminen ymmärtää..ja ennen ei ymmärrä ennenkuin tekee asialle jotai eli LAIHDUTTAA!!!
TV.Entinen95kg nyt 60 kg Painava tytteli.

Asiaa.

 

Toki. Itselläni on ylipainoisia paljon suvussa, siksi uskallan puhua asiasta, ja itselläkin on ollut ylipainoa.
Maailmassa olisi yleensäkin hienoa, jos palveltaisiin kaikkien omaa etua. Kellään ei olisi huonoja tapoja tai kukaan ei käyttäytyisi niin, että joku toinen joutuu siitä kärsimään. Maailma olisi oikeudenmukainen meille kaikille.
Mutta kun niin ei ole.
On tietysti totta, että jos menee sanomaan aineissa olevalle nistille, että "kannattaisi sinunkin lopettaa tuo huumeidenkäyttö, enkä viitsisi neulojasikaan tässä maksella", ottaa aikamoisen riskin saada puukon lapaluihinsa. Samaten jos kaikessa ystävyydessä huomauttaa miehelle, että "tiedätkö, että aiheutat itsellesi syövän ja mahdollisesti myös perheellesi passiivisella tupakoinnilla, et ehkä näe tätä menoa lapsiasi aikuisina". Siinä voisi parisuhde olla katkolla melko nopeasti.
Lihaville NAISILLE vinoilu on paljon kiitollisempaa. Usein lihavilla on huono itsetunto ja he häpeävät itsekin itseään ja painoaan, joka näkyy selvästi esimerkiksi kehonkielessä. Hoikka ja omasta mielestään kauniimpi kanssasisar saa siinä reilun annoksen "omaa paremmuuttaan", ja voi tuntea vielä tehneensä hyvän työn: "minähän vain sanoin, ja tottahan se on."
Tosiasia on: meissä kaikissa on virheitä. Meillä on kaikilla heikkouksia. Soisimme, että meitä pidettäisiin mahdollisimman täydellisinä. Lihavuus on ulkonäkövirhe, jota ei voi olla näkemättä.
Lihava tekee kuitenkin vahinkoa pääasiassa itselleen. Minä en tunne yhtään lihavaa äitiä, jolla olisi lihavat lapset. Ehkä he juuri ovat näitä koulukiusattuja.


Kävin Painonvartijoissa, kun pudotin painoa reilusti toisen raskauden jälkeen. Siellä huomasin, että kireimmät pipot painon suhteen olivat heillä, jotka ovat entisiä lihavia, ja sitten onnistuneet laihduttamaan ihannepainoon. He kuulemma "eivät voi pidätellä itseään sanomasta lihaville, että laihduta hyvä ihminen..." Miten ihminen voi onnistua uskottelemaan itselleen, että laihtuminen tekee hänestä jotenkin paremman ihmisenä? Se on kudoksen vähenemistä. Ei mitään muuta.

Jos ihminen on hoikka, hienoa. Jos hän on lihava ja laihtuu, vielä hienompaa.
Jos hän on lihava, eikä laihdu, ei sairastele, eikä pahemmin kärsi kiloistaan, niin ok sekin.
Nämä asiat on kuitenkin jokaisen itse päätettävä.

 

\

Oli ihan pakko kanssa kirjoitella..
Rupes ihmetyttämään et kun nää ylipainoiset tuntuvat tietävän riskit mitä liika lihavuudesta tulee niin en voi kysyä kuin MIKSI ette tee asialle jotain?
Tuntuu että ymmärrätte saavanne helpommin sydän ja verisuonitauteja,epilepsian.sokeritaudin on riski synnyttää lihavana,siitä voi olla haittaa lapselle.Lapsi oppii väärät ruokailutottumukset hänestä tulee helposti ylilihava ja häntä kiusataan kolulussa. Ja nämä asiat on vanhempien itsensä aiheuttamia.Itse en ainakaan yrittäisi edesauttaa sitä asiaa et lapseni joutuu mahdollisesti kärsimään.
Nii ja onhan se ärsyttävää maksaa veroja joilla hoidetaan em.sairauksia jotka ovat itse aiheutettuja.
Nii ja en kyl hyväksy sitäkään et tupakoitsijoiden keuhkosyövät hoidetaan verorahoillani.
Nyt sitten joku aattelee et voihan itsestään huolehtiva ja tupakoimatonkin ihminen sairastua em.sairauksiin.
Mut pointtini onkin se et riski sairastua on paljon pienempi kun hoitaa itseään ja välittää itsestään ja suurin osa sairastuneista on kuitenkin henkilöitä jotka itse edesauttavat sairastumistaan.
Jos ei olisi liikalihavia(ainakaan näin paljon,eikä nyt sitten niitä tupakoitsijoita/alkoholisteja/huumeidenkäyttäjiä..)Yhteiskuntamme voisi paljon paremmin javerorahoja voitaisiin käyttää oikeasti sairaisiin ihmisiin jotka itse eivät ole voineet mitään sairastumiselleen ja lasten hyvinvoinnin edesauttamiseen.Eikä ne neuvolatädit kiusalla näistä asioista puhu.Mielestäni näistä asioista pitää niin kauan puhua kun ihminen ymmärtää..ja ennen ei ymmärrä ennenkuin tekee asialle jotai eli LAIHDUTTAA!!!
TV.Entinen95kg nyt 60 kg Painava tytteli.

pakko nyt tähän vaan sanoa sen verran, kun sinun mielestäsi kaikki ylipainoiset,huumeidenkäyttäjät,tupakoitsijat käyttävät sinun verorahojasi ja ilmeisesti sinun mielestäsi he kaikki kyllä pääsisivät eroon ongelmistaan jos vaan tarpeeksi haluavat........
mutta oletkohan koskaan kuuluut että monilla näistä huumeidenkäyttäjistä,lihavista yms. on todellisia ongelmia elämässään joista ei ihan sormia napsauttamalla eroon pääse....heillä on mennyt ehkä elämä täysin raiteltaan jo pienenä esim.perheongelmien yms. takia (suomessa on aivan hirveän paljon näitä vähemmän onnellisia ihmiskohtaloita....) ja sinun lääke on vaan että kyllähän te siihen pystytte jos vaan haluutte......ole onellinen että sinä olet siihen pystynyt, mutta sinun täytyy olla kyllä aika pikkusieluinen ihminen jos tosiaankin ajattelet noin....
kyllähän se olisikin aivan ihana ajatus jos ei maailmassa ongelmia olisi, mutta kanattaa ehkä jo herätä todellisuuteen.....ja kuitenkin nämä lihavat ovat ehkä maailman ongelmista pienimpiä...(sodat, nälänhätä, terrorismi yms.) mutta onhan se hyvä jos pystyy elämään elämänsä tälläisessä maailmassa vaaleanpunaiset lasit päässään ja jaksaa huolehtia muiden läskeistä................. :\| :\| :\|

 

Voi hyvä ihminen! Otathan asioista selvää ennenkun seuraavan kerran latelet pikkuviisaita kommentteja!
Itse olen lihava, sekä sairastan epilepsiaa ja epilepsia EI johdu MISSÄÄN TAPAUKSESSA ylipainosta vaan toisinpäin!
Jos viitsisit lukea hieman aiheesta, onnistuisit löytämään kommentit että epilepsialääkitys aiheeuttaa usein vaikeaa ylipainoa..
Joten jos mitenkään vitsisit perehtyä aiheeseesi ennenkuin loukkaat aikaisemmin normaalipainoisia epileptikoita

Ja mun mielestä aika pikkusieluista tekstiä jos olet itse aiemmin ollut lihava..

 

Minäkin teen vuorostani kysymyksen, joka on vaivannut minua pitkään, älköönkä tästäkään kukaan hernettä nenäänsä vetäkö:
Mistä on peräisin tämä kuuluisa luulo, että ihminen, joka on lihava, on sitä siksi, että HÄN EI VÄLITÄ ITSESTÄÄN?
Onhan meissä paljon esimerkiksi sellaisia ihmisiä, jotka pitävät tukkansa "helppohoitoisena" ts. mahdollisimman lyhyeksi leikattuna, eivätkä laita sitä koskaan, eivät meikkaa, pukeutuvat tuulipukuun, eivät käytä kauneudenhoitopalveluja, eivät harrasta liikuntaa tai ulkoilua jne. Kuitenkaan kukaan ei väitä, etteivät he välitä itsestään. En ole kuullut sellaistakaan, että tupakoiva tai reilummin alkoholia käyttävä "ei välittäisi itsestään".
Yleensä lihavat välittävät itsestään siinä, kuin hoikemmat. He eivät välitä siitä, etteivät ole hoikkia. Toisaalta: kuinka moni meistä ajattelee tehdessään jotain terveydelleen haitallista (jota me kaikki teemme, tavalla tai toisella), että "nyt teen hirveätä vahinkoa itselleni, ja minun olisi syytä tuntea siitä kauheaa syyllisyyttä."
Toivoisin tosiaan jonkun kertovan, miksi vain lihavuus on merkki välinpitämättömyydestä.. ehkä siksi, että aihe on minulle nyt työn puolesta tärkeä..

 

Olisipa se niin yksinkertaista että kun kerran olen lihava niin laihdutan ja ongelma on ratkaistu! Oon ollu enemmän tai vähemmän ylipainoinen viimeiset 15 v, laihduttanut oon moneen otteeseen, kolme kertaa yli 10kg ja aina vaan se paino kipuaa takaisin ylös. Kyse ei ole siitä ettenkö tietäisi miten paino pysyy alhaalla, vaan yksinkertaisesti siitä että ruoka on niin hyvää ja sitä on vaikea vastustaa kun ei ole maailman parhaalla itsekurilla varustettu ihminen. Mulla se on ainakin tästä kiinni. En oo koskaan ollu niin täydellisyyden tavoittelija et uhraisin hyvän ruokanautinnon ulkonäön alttarille. Mulla on yks kaveri joka syö tosi vähän kaikenlaisissa illanistujaisissa koska hänen suurin pelkonsa on et kovalla työllä hankittu kroppa menee sen siliän tien. Mun mielestä elämästä pitää nauttia, valitettavasti se vaan näkyy kiloina vyötäröllä, mut en suostu sellaseen ajatukseen et kroppa ja ulkonäkö on kaikki kaikessa. Terveys on tärkee asia ja se on yks syy miks aion nyt laihduttaa. Muitten mielipiteillä ei oo mitään merkitystä, jos itseä ei ylipaino häiritse. Jos ei ole itellä motivaatiota, neuvolantäti saa jauhaa lautasmalleista ynnä muista ihan rauhassa.

 

\

On tietysti totta, että jos menee sanomaan aineissa olevalle nistille, että "kannattaisi sinunkin lopettaa tuo huumeidenkäyttö, enkä viitsisi neulojasikaan tässä maksella", ottaa aikamoisen riskin saada puukon lapaluihinsa. Samaten jos kaikessa ystävyydessä huomauttaa miehelle, että "tiedätkö, että aiheutat itsellesi syövän ja mahdollisesti myös perheellesi passiivisella tupakoinnilla, et ehkä näe tätä menoa lapsiasi aikuisina". Siinä voisi parisuhde olla katkolla melko nopeasti.
Lihaville NAISILLE vinoilu on paljon kiitollisempaa. Usein lihavilla on huono itsetunto ja he häpeävät itsekin itseään ja painoaan, joka näkyy selvästi esimerkiksi kehonkielessä. Hoikka ja omasta mielestään kauniimpi kanssasisar saa siinä reilun annoksen "omaa paremmuuttaan", ja voi tuntea vielä tehneensä hyvän työn: "minähän vain sanoin, ja tottahan se on."
Tosiasia on: meissä kaikissa on virheitä. Meillä on kaikilla heikkouksia. Soisimme, että meitä pidettäisiin mahdollisimman täydellisinä. Lihavuus on ulkonäkövirhe, jota ei voi olla näkemättä.
Lihava tekee kuitenkin vahinkoa pääasiassa itselleen. Minä en tunne yhtään lihavaa äitiä, jolla olisi lihavat lapset. Ehkä he juuri ovat näitä koulukiusattuja.


Jos ihminen on hoikka, hienoa. Jos hän on lihava ja laihtuu, vielä hienompaa.
Jos hän on lihava, eikä laihdu, ei sairastele, eikä pahemmin kärsi kiloistaan, niin ok sekin.
Nämä asiat on kuitenkin jokaisen itse päätettävä.

Näin minäkin aattelen. Ihminen periaatteessa kaikilla valinnoillaan vaikuttaa omaan terveyteensä tahtomattaankin. Monesti terveyteen vaikuttavat asiat tuottavat ihmiselle nautintoa ja millaista täällä on elää jos ei elämästään saa naúttia.
Itse olen vaihdellut normaalipainon ja reilun ylipainon välimaastossa koko ikäni. Tiedostan, että ruokaan liittyy minulla voimakasta mielihyvä hakuisuutta. Olen viisi lasta synnyttänyt ja neljää odottaessa painoni on noussut liki 30 kiloa; kuitenkin minulla ei ole ollut mitään ongelmia raskausaikana saatikka synnytyksissä, lapset ovat syntyneet terveinä ja itsekin olen ainakin vielä täysin terve. Ei ole korkeita sokeriarvoja, korkeita kolesteroliarvoja jne. Muuten elän mielestäni terveellisesti en käytä alkoholia, en tupakoi ja ruokamme on vähä rasvaista.
Monella hoikalla liikunnallisella työtoverillani on ongelmia verenpaineen ja kolesterolin kanssa eli aina ei omat terveelliset elämäntavatkaan auta.
Nyt taas taistelen ylenmääräisten kilojeni kanssa ja koen niiden olevan minun ongelmani eikä kenenkään muun.