Saako lapselle suuttua tällaisesta

Teinisi on kyllä oikeassa. Olen itse joskus joskus miettinyt, että mitä jos vanhemmillani olisi ollut muita lapsia muiden kanssa, kuin pelkästään minä ja sisarukseni, niin en todellakaan pitäisi heitä sisaruksinani. Mikäli äidilläni olisi jonkun toisen miehen kanssa lapsia, niin ne lapset olisi vain minun äitini lapsia, muttei sisaruksiani. Sama, jos isälläni olisi lapsia jonkun toisen naisen kanssa, niin ne lapset olisi vain isäni lapsia, ei sisaruksiani. Se on ihan teidän vanhempien vika, että olette eronneet, ja menneet rakantamaan uutta perhettä, ei lastenne. Pitäkää siis alkuperäisten perheidenne asiat erillään uusien perheidenne asioista. Olen ollut häissä, joissa morsiamen ja sulhasen häissä on heidän vanhempien pöytään istutettu myös nämä uudet puolisot, vaikkeivat he liittyneet pariin millään lailla, ja kyllä se tilanne näytti aivan täysin absurdilta.

Pitäisit tai et, niin puolisisaruksia he kuitenkin olisivat. Onhan monilla adoptoitujakin sisaruksia, jotka eivät ole edes puoliksi samaa "lihaa ja verta".

 

Teinisi on kyllä oikeassa. Olen itse joskus joskus miettinyt, että mitä jos vanhemmillani olisi ollut muita lapsia muiden kanssa, kuin pelkästään minä ja sisarukseni, niin en todellakaan pitäisi heitä sisaruksinani. Mikäli äidilläni olisi jonkun toisen miehen kanssa lapsia, niin ne lapset olisi vain minun äitini lapsia, muttei sisaruksiani. Sama, jos isälläni olisi lapsia jonkun toisen naisen kanssa, niin ne lapset olisi vain isäni lapsia, ei sisaruksiani. Se on ihan teidän vanhempien vika, että olette eronneet, ja menneet rakantamaan uutta perhettä, ei lastenne. Pitäkää siis alkuperäisten perheidenne asiat erillään uusien perheidenne asioista. Olen ollut häissä, joissa morsiamen ja sulhasen häissä on heidän vanhempien pöytään istutettu myös nämä uudet puolisot, vaikkeivat he liittyneet pariin millään lailla, ja kyllä se tilanne näytti aivan täysin absurdilta.

Kylläpä on taas pikkumaista käytöstä. Minä sain jo rippikouluiän ohitettuani kaksi siskopuolta isän toimesta. Kyllä he ovat vesisukulaisiani ja haluan pitää välit myös heihin. Molemmin puolin ollaan hääkutsut lähetetty. Jouluna ja muissa sukulaisjuhlissa tavataan, vaikka muuten ei pidetä sen läheisemmin yhteyttä, koska asutaan eri puolilla suomea. Ei tulisi mieleenkään alkaa tahallaan hyljeksimään tai välttelemään siskopuoliani.

 

Olen ollut häissä, joissa morsiamen ja sulhasen häissä on heidän vanhempien pöytään istutettu myös nämä uudet puolisot, vaikkeivat he liittyneet pariin millään lailla, ja kyllä se tilanne näytti aivan täysin absurdilta.

Tottakai uudet puolisot liittyvät myös pariin, koska ovat heidän isä- ja äitipuoliaan. Eipä olisi tullut mieleenikään jättää isäni uutta vaimoa tai äitini uutta elämänkumppania kutsumatta häihini. He kuuluvat perheeseen. Ovat kuuluneet jo 30 vuoden ajan.

 

No kyllä kiristääs mullaki pinnaa tuollaanen kommentointi omista sisaruksista! Kyllä ne on sisaruksia vaikka onki eri isä! Sentään yhdes kasvaneet vieläpä.

Likalla on pikkuveli josta mä oon alusta asti sanonu pikkuveli, en oo sanonu velipuoleksi. Ja kyse ei siis oo mun lapsesta vaan exän uudesta suhteesta saadusta lapsesta. Totta hemmetis se poika on likan veli ja sisarus!

 

Tottakai uudet puolisot liittyvät myös pariin, koska ovat heidän isä- ja äitipuoliaan. Eipä olisi tullut mieleenikään jättää isäni uutta vaimoa tai äitini uutta elämänkumppania kutsumatta häihini. He kuuluvat perheeseen. Ovat kuuluneet jo 30 vuoden ajan.

No niinpä. Jos mä olisin menny naimisiin, niin äitin mies olis istunu vanhempien pöydäs mun äitin vieres. Se olis ollu noloa istuttaa vanhemman puoliso jonneki kauemmas yksin. Äitin miehen hautajaasis mä, likka ja sisarukseni istuttiin äitin ja vainajan lasten ja lastenlasten kans samas pöydäs.

 

[QUOTE="FEM";30036641]Ja sinällään on ihaltavaa että teini voi sanoa mielipiteensä. Jos se täysin lytätään ("suutuin kovemmin kun ikinä) niin ei tarvi ihmtelellä jos teini ei kerro enää mielipiteitään ja ajatuksiaan.

Voit miettiä myös sitä, miksi niin suutuit? Mikä sussa aiheutti ton reaktion? Monesti kyse ei ole siitä mitä teini sanoo vaan siitä että itsellä on asiasta jotenkin "häpeä" ja kun toinen sanoo sen ääneen niin kilahtaa....[/QUOTE]

Perheen sisäinen syrjintä on erittäin tuomittavaa. Vaikuttaa siltä että nupopäinen isä on saanut manipuloitua lapsen.

 

Ei ole oikeutta suuttua. Miksi? Itse olen rikkonaisesta perheestä (nykyään itse olen 28-vuotias) ja muistan vieläkin kuinka perheestä toiseen juoksu rasittaa. Ajoit oman lapsesi täysin paskaan tilanteeseen ja suosittelen ottamaan kontrollia siitä missä lapsi on. Kannattaa antaa lapselle yksi hyvä koti, eikä pistää juoksemaan kahden välillä. Siskopuoli on aina "vain" siskopuoli. Se on PUOLIKAS perheenjäsen... Lapsesi puhuu siis aivan täysin oikeutetusti asiasta. Minä ainakin olisin toivonut että oma äitini olisi pitänyt jalkovälinsä kiinni eikä hankkia heti toista perhettä. Kasvata yksi kunnolla loppuun, älä tee kolmatta.

 

Ei ole oikeutta suuttua. Miksi? Itse olen rikkonaisesta perheestä (nykyään itse olen 28-vuotias) ja muistan vieläkin kuinka perheestä toiseen juoksu rasittaa. Ajoit oman lapsesi täysin paskaan tilanteeseen ja suosittelen ottamaan kontrollia siitä missä lapsi on. Kannattaa antaa lapselle yksi hyvä koti, eikä pistää juoksemaan kahden välillä. Siskopuoli on aina "vain" siskopuoli. Se on PUOLIKAS perheenjäsen... Lapsesi puhuu siis aivan täysin oikeutetusti asiasta. Minä ainakin olisin toivonut että oma äitini olisi pitänyt jalkovälinsä kiinni eikä hankkia heti toista perhettä. Kasvata yksi kunnolla loppuun, älä tee kolmatta.

Ehkä joskus vielä ymmärrät, ettei maailma ole ihan niin mustavalkoinen. Ehkäpä sinunkin puolisosi heittäytyy jossakin vaiheessa väkivaltaiseksi ja katsot paremmaksi erota. Saatat myös löytää uuden rakkauden ja alat ehkä haluta toista lasta hänen kanssaan. Pitäisikö loppuelämä uhrata esikoisen takia?

Siinä olen kyllä kanssasi samaa mieltä, ettei tämä nykyinen heittopussisysteemi ole hyvä. Itse sain elää äitini luona ja isää kävimme tapaamassa vain satunnaisesti.

 

Ehkä joskus vielä ymmärrät, ettei maailma ole ihan niin mustavalkoinen. Ehkäpä sinunkin puolisosi heittäytyy jossakin vaiheessa väkivaltaiseksi ja katsot paremmaksi erota. Saatat myös löytää uuden rakkauden ja alat ehkä haluta toista lasta hänen kanssaan. Pitäisikö loppuelämä uhrata esikoisen takia?

Siinä olen kyllä kanssasi samaa mieltä, ettei tämä nykyinen heittopussisysteemi ole hyvä. Itse sain elää äitini luona ja isää kävimme tapaamassa vain satunnaisesti.

En puhunut siitä etteikö tulisi erota. Isäni oli väkivaltainen ja siihen biologisten vanhempieni suhde kaatui. Ero oli paras ja ainoa vaihtoehto. Minun kannaltani heittopussina oleminen tuhosi koko nuoruuteni. Lapsen pitäisi olla yhdessä kodissa ja tavata kumpaakin vanhempaa, muttei aina viikko-viikko periaatteella.

Mutta alkuperäiselle vinkiksi: Älä pakota lasta rakastamaan uutta aikuista tai uusia sisaruksia - Lapsi uusperheessä | Suomen Uusperheiden Liitto ry

 

En puhunut siitä etteikö tulisi erota. Isäni oli väkivaltainen ja siihen biologisten vanhempieni suhde kaatui. Ero oli paras ja ainoa vaihtoehto. Minun kannaltani heittopussina oleminen tuhosi koko nuoruuteni. Lapsen pitäisi olla yhdessä kodissa ja tavata kumpaakin vanhempaa, muttei aina viikko-viikko periaatteella.

Eihän se ole äitisi vika, jos olet joutunut elämään heittopussina. Aika vaatia häntä pitämään jalat ristissä loppuelämänsä.

Lapsille pitäisi antaa (tietyn iän jälkeen) valinnanvapaus päättää, kumman vanhemman luona pääsääntöisesti haluavat asua, koska tämä vuoroviikkosysteemi ei ole lapsen kannalta hyvä.

 

Niin, kuten sanottu, meillä on tuota "matkalaukkuelämää" eletty jo yli 10v ajan ja viikko-viikko lapset on jo senverran isoja, että ovat saaneet päättää miten haluavat asua, kumpikin haluaa jatkaa asumista näin

(mun mielestä ei oo kivaa, että ex asuu lähellä ja on tiiviskin osa meidän elämää, jos ihan vaan itteäni ajattelisin, niin vois hävitä avaruuteen koko ukko!!)

Mu mielestä tuo "matkalaukkuelämä" kuulostaa ahdistavalta, ja käy sääliksi joka ikistä lasta, joka joutuu elämään tuollaista elämää. Siitä on normaalius kaukana. (Vaikka nykyään tuollainen kuvio on yllättävän "normaalia".) Olen itse sen verran vanha, että ajattelen että lapsella pitää olla yksi koti. Ja etävanhempaa voi sitten tavata viikonloppuisin. Sellainen kodista-kotiin elämä on pienelle lapselle ja teinillekin tosi tosi rankkaa!!!!Mieti itse, tai KOKEILE vaihtaa kotia kerran viikossa!Miltä tuntuu?

 

Mu mielestä tuo "matkalaukkuelämä" kuulostaa ahdistavalta, ja käy sääliksi joka ikistä lasta, joka joutuu elämään tuollaista elämää. Siitä on normaalius kaukana. (Vaikka nykyään tuollainen kuvio on yllättävän "normaalia".) Olen itse sen verran vanha, että ajattelen että lapsella pitää olla yksi koti. Ja etävanhempaa voi sitten tavata viikonloppuisin. Sellainen kodista-kotiin elämä on pienelle lapselle ja teinillekin tosi tosi rankkaa!!!!Mieti itse, tai KOKEILE vaihtaa kotia kerran viikossa!Miltä tuntuu?

Eikös tämä virsi ja nuo samat argumentit ole kuultu jo muutamaan tuhanteen kertaan...

 

Olen ollut häissä, joissa morsiamen ja sulhasen häissä on heidän vanhempien pöytään istutettu myös nämä uudet puolisot, vaikkeivat he liittyneet pariin millään lailla, ja kyllä se tilanne näytti aivan täysin absurdilta.

Missäs heidän pitäisi sitten sinun mielestäsi istua? Jossain vieraiden seassa yksinään ilman puolisoaan? Vai pitäisikö jättää kokonaan kutsumatta?
Tottakai uuden miehen/vaimon paikka on häissä puolisonsa vieressä.

 

On niitä todella hyviä sisaruspuolisuhteitakin. Meillä jo iso esikoinen täysin rakastaa ikäerosta huolimatta sisaruksiaan. Joskus kyllä ollut surullinen kun ei ole täyssisaruksia. Ja tämä esikoinen puhui pahimpina teinivuosina ties mitä kakkaa, paljon pahempaa kuin sinun teinisi, purki omaa pahaa oloaan.

 

Mu mielestä tuo "matkalaukkuelämä" kuulostaa ahdistavalta, ja käy sääliksi joka ikistä lasta, joka joutuu elämään tuollaista elämää. Siitä on normaalius kaukana. (Vaikka nykyään tuollainen kuvio on yllättävän "normaalia".) Olen itse sen verran vanha, että ajattelen että lapsella pitää olla yksi koti. Ja etävanhempaa voi sitten tavata viikonloppuisin. Sellainen kodista-kotiin elämä on pienelle lapselle ja teinillekin tosi tosi rankkaa!!!!Mieti itse, tai KOKEILE vaihtaa kotia kerran viikossa!Miltä tuntuu?

Niinkun tuolla aiemmin j kirjoitinkin, meidän lapsille on annettu mahdollisuus (nyt isompana siis) valita, viikko-viiko, tai yksi koti jommankumman vanhemman luona ja toinen tapaajavanhemmaksi. Ovat itse päätyneet viikko-viikkoon. En nyt enää tuohon kommentoi enempää, koska se ei ollut aloituksena pääpointti.

 

Niinkun tuolla aiemmin j kirjoitinkin, meidän lapsille on annettu mahdollisuus (nyt isompana siis) valita, viikko-viiko, tai yksi koti jommankumman vanhemman luona ja toinen tapaajavanhemmaksi. Ovat itse päätyneet viikko-viikkoon. En nyt enää tuohon kommentoi enempää, koska se ei ollut aloituksena pääpointti.

Lapset ovat sekä lojaaleja että opportunisteja. Lojaalisuus saa ajattelemaan, että ei halua pahoittaa kummankaan vanhemman mieltä. Opportunismi saa ajattelemaan, että jos on vain yksi koti, voi jäädä paitsi toisen kodin mahdollisista etuisuuksista (joko kasvatukselliset löysyydet/vapaudet tai parempi infra kuten sijainti, tietoliikenneyhdteydet tms. tai vaikka vapaampi rahankäyttö).