Saako lapsi kiroilla?

Tällä viikolla ihan ekan kerran jouduin miettimään, että saako kotona kiroilla?

Vanhin lapsi täyttää 5 ja nyt (vasta?) tuli ekat kirosanat. Siis ei pahimmat, mut silti. Sanoin sitten ettei näin saa sanoa, mietin nyt et teinkö oikein.
Niitähän tulee joka tapauksessa viim. koulusta, miten asiaan pitää suhtautua, pitääkö antaa olla, kieltää kokonaan, sallia jotain sanoja *huoh*

Itse olen perheestä jossa kukaan ei saanut kotona kiroilla, muita nimitellä/haukkua, muuten joutui jäähylle jne Siitä onkin jäänyt tällainen kieltovaihe päälle, että näin 'hyvässä'' perheessä toimitaan, en kyllä ole varma oliko se niin hyvä ilmapiiri sittenkin ja mietinkin onko oikein/reilua kieltää meilläkin kaikki kiroilu.

Mies on taas perheestä jossa kiroillaan ja välillä ensin sanotaan - ja sitten vasta ajatellaan mitä tuli sanottua. Esim. sen sisko 32v saattaa hyvinkin kotioloissa ilmoittaa, että nyt on kakkahätä tai (omalle äidille) että rinnat näyttää hyviltä näissä rintsiköissä, tulee röhtäisyjä ja piereskelyä Mulle sitten tulee todella vaivautunut olo kun joutuu sellaista kuuntelemaan, ihan kuin istuis pöntöllä toisen vieressä... johtuu varmaan hyvin tiukasta kasvatuksesta. Kavereiden kiroilu ei haittaa yhtään, vaikka itse en pahemmin kiroile.

Mutta minun perheessä ei ikinä ollut sellaista rentoa fiilistä, piti tarkkaan miettiä mitä ja miten sanoo. Miehen perheessä on rento meininki, kaikkea ei tarvitse ottaa vakavasti, jokainen saa olla sellainen kuin on.

 

Meillä saa kotona kiroilla. Jos kieltää niin tekee enemmän mieli kiroilla. Kun on lupa annettu niin eipä ole tyttö kiroillut yhtään sitten alkuajan! Koulussa ja muualla ei saa kiroilla eikä ole kiroillut.

 

Meillä ap ihan samoin kuin teillä! Minä olen kuvailemasi kaltaisesta perheestä: ei saanut kiroilla yhtään, edes teininä, kenestäkään ei saanut puhua pahaa, jos pieretti piti mennä vessaan pieraisemaan jne.

Mieheni taas on rempseämmästä perheestä.

Itse ainakin olen hieman kärsinytkin tästä "hienoudestani", joka ilmenee samoin kuin sinulla eli tulee sellainen vaivautunut olo jos joku käyttäytyy ns. sikamaisesti. Mietin aina sanomiseni ja tekemiseni, vaikkain olen hieman pystynyt hellittämään sitten lapsuusaikojen.

Meillä esikoinen on jo 10v, joten asiaan on meillä jo tullut linjausta pakostakin. Meillä kiroilu on astetta lievemmin kiellettyä kuin minun kotonani oli. Mies saattaa kirota joskus hankalassa tilanteessa ja esikoinenkin sanoo joskus että "nyt tekis mieli kiroilla", mutta harvemmin kuitenkin niin tekee. Ollaan keskusteltu lasten kanssa, että kiroilu on sellainen asia, mikä saattaa loukata monia ihmisiä ja on puhuttu mitä ne kirosanat tarkoittaa ja että kiroilu ei ole hyvää käytöstä.

Jos teininä enemmän kiroilevat, niin meillä on varmaan käytössä "siistihän suutasi" -linja. Parista kirosanasta en aio vetää herneitä nenään, kuten omat vanhempani tekivät aikoinaan. Meillä siis oli vakava kriisin paikka lapsuudenperheessä jos joltain pääsi kirosana, tuli isot arestit, raskaita keskusteluja aiheesta jne.

 

Voimasanoja saa käyttää kun esim. jokin menee pieleen mutta raja menee *ittu sanan kohdalla. Samoin jatkuva kiroilua ei tarvitse toisten kuunnella joten se on kiellettyä.
Poikien kavereiden pitää myös tyytyä talon sääntöihin ainakin silloin kun olen kotona.
Tiedän että pojat kiroilee keskenään mutta mun ei tarvitse sitä kotonani kuunnella. Itsekin kiroilen tosi harvoin .

 

Meillä ei kotona kiroilla ollenkaan eikä eskaripojan kohdalla ole vielä tullut asia eteen. Tunnistaa kyllä kirosanoja, esim. kun radiosta kuulee niin saattaa tuohtuneena todeta että nyt se sanoi ruman sanan. Kai tuo oppi on hoidosta kotoisin. Mutta siis kertaakaan en ole vielä kirosanaa suustansa kuullut ja olisin taipuvainen uskomaan esimerkin voimaan. Tällä hetkellä kuvittelen että en välttämättä lähtisi suoraan kieltämään kiroilua vaan yrittäisin keskustella ja miettiä yhdessä missä tilanteissa voimasanat ovat soveliaita ja missä ei. Nähtäväksi jää miten tulee käymään.

 

Olisi hyvä erottaa kiroileminen ja estynyt käytös. Kiroileminen on yleisesti ottaen huonoa käytöstä. Samoin ruokapäydässä piereskely ja suureen ääneen röyhtäily. Mutta ruumiintoiminnoista puhuminen tai vaikka rinnoista keskusteleminen ovat aika arkipäiväisiä asioita. Parhaiten näitä voi opettaa omalla esimerkillään.

Meillä nelivuotias kysyi pari päivää sitten, että mites sitten jos ruokapöydässä oikein kovasti pierettää. Sitten siitä keskusteltiin. Meillä alkaa lapsi olla jo siinä iässä, että voi tämäntyyppisissä asioissa kysyä että mitäs lapsi itse asiasta ajattelee ja lähteä keskustelemaan siitä eteenpäin.

 

Tällä viikolla ihan ekan kerran jouduin miettimään, että saako kotona kiroilla?

Vanhin lapsi täyttää 5 ja nyt (vasta?) tuli ekat kirosanat. Siis ei pahimmat, mut silti. Sanoin sitten ettei näin saa sanoa, mietin nyt et teinkö oikein.
Niitähän tulee joka tapauksessa viim. koulusta, miten asiaan pitää suhtautua, pitääkö antaa olla, kieltää kokonaan, sallia jotain sanoja *huoh*

Itse olen perheestä jossa kukaan ei saanut kotona kiroilla, muita nimitellä/haukkua, muuten joutui jäähylle jne Siitä onkin jäänyt tällainen kieltovaihe päälle, että näin 'hyvässä'' perheessä toimitaan, en kyllä ole varma oliko se niin hyvä ilmapiiri sittenkin ja mietinkin onko oikein/reilua kieltää meilläkin kaikki kiroilu.

Mies on taas perheestä jossa kiroillaan ja välillä ensin sanotaan - ja sitten vasta ajatellaan mitä tuli sanottua. Esim. sen sisko 32v saattaa hyvinkin kotioloissa ilmoittaa, että nyt on kakkahätä tai (omalle äidille) että rinnat näyttää hyviltä näissä rintsiköissä, tulee röhtäisyjä ja piereskelyä Mulle sitten tulee todella vaivautunut olo kun joutuu sellaista kuuntelemaan, ihan kuin istuis pöntöllä toisen vieressä... johtuu varmaan hyvin tiukasta kasvatuksesta. Kavereiden kiroilu ei haittaa yhtään, vaikka itse en pahemmin kiroile.

Mutta minun perheessä ei ikinä ollut sellaista rentoa fiilistä, piti tarkkaan miettiä mitä ja miten sanoo. Miehen perheessä on rento meininki, kaikkea ei tarvitse ottaa vakavasti, jokainen saa olla sellainen kuin on.

Ihan vaan mielenkiinnosta, miten sä itse sanot, jos on kakkahätä? Täytyyhän lasten, jos on mahdollisesti vaikka päiväkodissa, niin sielläkin käyttää tota sanaa Mä aattelin, et koitan opettaa lapselle, että kiroilu on tyhmää, enkä ite tietty kiroile lapsen kuullen. Jos se alkaa kiroilla, niin pakko kai se on kieltää, kun kuulostaa oikeesti niin rumalta lapsen suusta. Kiroilkoon sitten aikuisena, jos haluaa...

 

[QUOTE="vieras";24846394]Meillä ap ihan samoin kuin teillä! Minä olen kuvailemasi kaltaisesta perheestä: ei saanut kiroilla yhtään, edes teininä, kenestäkään ei saanut puhua pahaa
Itse ainakin olen hieman kärsinytkin tästä "hienoudestani", joka ilmenee samoin kuin sinulla eli tulee sellainen vaivautunut olo jos joku käyttäytyy ns. sikamaisesti. Mietin aina sanomiseni ja tekemiseni, vaikkain olen hieman pystynyt hellittämään sitten lapsuusaikojen.
[/QUOTE]

Aivan!

*Mua välillä kaduttaa jos on ollut selkeä 'haista -' tilanne, enkä sit sanonut mitään vaan annoin olla Olenkin miettinyt etten ehkä haluais järjestää omille lapsille ihan samalaista kotikasvatusta.

 

[QUOTE="vieras";24846430]Mutta ruumiintoiminnoista puhuminen tai vaikka rinnoista keskusteleminen ovat aika arkipäiväisiä asioita. Parhaiten näitä voi opettaa omalla esimerkillään.
[/QUOTE]

Mutta minusta on 'hieman' omituista jos 30vee kehuu 55veen rintoja kovaäänisesti vieraiden kuullen. Tai kun aikuinen ihminen haluaa kertoa, että tulipas iso pökäle, nyt helpotti.

En siis pysty antamaan esimerkkiä, luultavasti jää kokonaan lähisuvulle tämä asia.

 

Ihan vaan mielenkiinnosta, miten sä itse sanot, jos on kakkahätä? Täytyyhän lasten, jos on mahdollisesti vaikka päiväkodissa, niin sielläkin käyttää tota sanaa

No hei vaan sullekin, kirjoitin, että "Esim. sen sisko 32v saattaa hyvinkin kotioloissa ilmoittaa, että nyt on kakkahätä".

Minä sanon, että nyt käyn vessassa ja olen pärjännyt mainiosti sillä. Minusta muiden ei tarvitse tietää mitä aikuinen ihminen tekee vessassa. Paitsi jos ne erikseen kysyy... mutta se olis jo aika pervoo.

Jokaiselle äidille kakka/pissa/oksennusasiat ovat tuttuja, kuten varmasti itsekin arvaat.

 

Minut on kasvatettu niin, että hyvät käytöstavat kuuluvat vauvasta vaariin ihan jokaiselle. Samaa linjaa yritän noudattaa 6v. kanssa. Kotona ei kiroilla, tunnistaa kyllä jo rumat sanat ja toistaa (jos vaik telkassa kuulee), mutta puutumme heti asiaan huomauttamalla että meillä ei noin puhuta.

Maailma on täynnä huonosti käyttäytyviä ihmisiä, mutta jokaisella on velvollisuus yrittää edes kasvattaa omistaan muitakin ihmisiä huomioivia.

Samaan kuuluu piereskelyt sun muut. Sitä saa meillä kotona tehdä (missäs sitten) muttei ruokapöydässä...
Oma esimerkki on ainoa mitä voi tehdä, jos sukukin on epämääräistä tavoiltaan.

 

[QUOTE="mä";24846420]Voimasanoja saa käyttää kun esim. jokin menee pieleen mutta raja menee *ittu sanan kohdalla. Samoin jatkuva kiroilua ei tarvitse toisten kuunnella joten se on kiellettyä.
Poikien kavereiden pitää myös tyytyä talon sääntöihin ainakin silloin kun olen kotona.
Tiedän että pojat kiroilee keskenään mutta mun ei tarvitse sitä kotonani kuunnella. Itsekin kiroilen tosi harvoin .[/QUOTE]

Mietin et voi olla jotain tään tapaista, jos joskus sattunaisesti tulee kirosanoja niin ok, muttei jatkuvaa kiroilua.

Sekin kuulostaa ihan fiksulta, että antaa vaan kiroilla niin ei tuu kielettyä hedelmiä koko kiroiluasiasta. Mutta jääkö se sit päälle? Jatkuvaa kiroilua ei jaksais kuunnella.

 

Maailma on täynnä huonosti käyttäytyviä ihmisiä, mutta jokaisella on velvollisuus yrittää edes kasvattaa omistaan muitakin ihmisiä huomioivia.

Minusta 'käyttäytyä huonosti' ei ole sama asia kuin kiroilla. Olen ollut pitkään, melkeinpa koko elämäni, samoilla linjoilla sun kanssa. Sitten sain huomata, että
vaikka ihminen kiroilee, voi se olla ihan uskomattoman hyvä tyyppi ja ottaa muut huomioon paremmin kuin moni muu...

 

No hei vaan sullekin, kirjoitin, että "Esim. sen sisko 32v saattaa hyvinkin kotioloissa ilmoittaa, että nyt on kakkahätä".

Minä sanon, että nyt käyn vessassa ja olen pärjännyt mainiosti sillä. Minusta muiden ei tarvitse tietää mitä aikuinen ihminen tekee vessassa. Paitsi jos ne erikseen kysyy... mutta se olis jo aika pervoo.

Jokaiselle äidille kakka/pissa/oksennusasiat ovat tuttuja, kuten varmasti itsekin arvaat.

Juu no sori sori. Mä nyt vaan jotenkin luulin, että mietit saako lapset sanoo noin, tai saako lasten edessä sanoo noin, ton otsikon perusteella.

 

Minun äitini kiroili kun merirosvo, piereskeli ja röyhtäili.
Meistä lapsista (nyt jo 26-38) kukaan ei kiroile, tai käyttäydy vastaavasti (paitsi tiukassa paikassa pääsee kirosana, mutta ei siis käytetä välimerkkinä)
Meillä lapset 15,12, ja 9 v eivät ole kuulteni käyttäneet kirosanoja, mutta 4v maistelee niitä, menee taatusti ohi.Minulle ei lapset haistattele kun järki ja ikä lisääntyy, enkä minä heille.