Saako toisen lasta "rakastaa"?

Nykyään uusperhekuvio on varsin tavallinen. Itse äitipuolena olen törmännyt siihen, että lapsen äiti on minulle närkästynyt tai jopa vihamielinen esimerkiksi siitä, että vietän lapsen kanssa aikaa (käytän leikkipuistossa, uimahallissa, teatterissa, kirjastossa tms. mielestäni normaalia ajanvietettä) silloin, kun lapsi on meillä. Toki mieheni, lapsen isä, on joskus mukana, mutta valitettavasti hänellä on paljon töitä ja jotta vuoroviikko-systeemi toimisi jouhevasti, olen ottanut perheemme toisena aikuisena vastuuta lapsen hoidosta.

En todellakaan yritä viedä lapsen äidin paikkaa tai kuvittele olevani lapselle mikään äiti. Haluaisin vain, että lapsella on hyvä ja turvallinen olla myös meillä, ja satun nyt vain kuulumaan lapsen elämään hänen isänsä kautta. En ymmärrä, miksi lapsen äiti suhtautuu minuun niin vihamielisesti, sillä koen, että lapsen kannalta ajateltuna on hyvä, että hänellä on välittäviä aikuisia elämässään.

Äiti ei ole kieltänyt minua viettämästä aikaa lapsensa kanssa. Jos hän kieltäisi, niin toki minun tulee kunnioittaa hänen tahtoaan. En tiedä voinko tarpeeksi korostaa sitä, että tiedostan paikkani "vain" lapsen isän uutena kumppanina, jolla ei ole sananvaltaa tai oikeuksia lapsen suhteen, mutta lähinnä vaivaa se, että joudun olemaan pahoilla mielin sen vuoksi, että ajattelen lapsen parasta.

Miten te kokisitte tällaisen tilanteen? Mikäli teillä on uusperheitä, miten asiat teillä sujuvat? Olen koettanut puhua lapsen äidin kanssa asioista, mutta hän sanoo, ettei kiinnosta keskustella kanssani. Yritän olla ärsyttämättä lapsen äitiä liiaksi, mutta mieheni mielestä on mukavaa, että vietän aikaa lapsen kanssa ja lapsikin tykkää kovasti. Teenkö mielestänne väärin? Kyse ei ole siitä, että lahjoisin lasta hänen meillä ollessaan tai että koko ajan viilettäisimme jossakin tapahtumissa, vaan normaalin perusarjen lisäksi saatamme esimerkiksi viikonloppuisin käydä jossakin lapsen jaksamisen ja tahdon mukaan.

 

Ei äidillä ole mitään oikeutta kieltää teidän yhteistä ajanviettoanne. On ilmeisesti vielä mustasukkainen tai katkera erosta. Anna olla, keskusteluista kanssasi ei varmasti olisi apua, se olisi vain suolan hieromista haavoihin.

Mutta mistä tämä äiti tietää, mitä lapsen kanssa puuhailet? Kertooko lapsi itse niistä? Nimittäin sinun ei ainakaan kannata hänelle julistaa mitä kaikkea lapsen kanssa teet.

 

Et tee mitään pahaa viettäessäsi laatuaikaa lapsen kanssa. Jatka samaan malliin ja jätä äidin jutut omaan arvoonsa.

 

Kuulostat järkevältä ja mukavalta aikuiselta, jonka osallistumisesta lapsen elämään on lapselle onneksi.
Kun omat vanhemmat lapseni olivat pieniä, parasta isäviikonlopuissa oli rehellisesti sanottuna isän uudet naisystävää 8/10 tapauksessa. Isä ei lastensa kanssa mitään tehnyt, paitsi jos mukava ja fiksu naisystävä kehitteli tekemistä. Ainoa miinus oli se kun poikien isä aina parin vuoden välein päätyi eroon, ja pojat joutuivat eroon ihmisestä josta tuntuivat šelkeästi välittävän.
Eli itse en henkilökohtaisesti ymmärrä miksi lapsen äiti sinulle kiukuttelee, mutta voisiko kyse olla jonkinlaisesta mustasukkaisuudesta? Sinällään sääli, ajattelisi lapsensa etua, välittäviä aikuisia ei voi olla ympärillä liikaa

 

Oletko kenties ollut syy eroon kun äiti on noin vihamielinen? Jos tämä on tarinan toinen puoli niin pystyn hyvin ymmärtämään äidin reaktion muussa tapauksessa en. Todellakin uudella puolisolla on tärkeä rooli perheessä ja lapsen elämässä.

 

Ei äidillä ole mitään oikeutta kieltää teidän yhteistä ajanviettoanne. On ilmeisesti vielä mustasukkainen tai katkera erosta. Anna olla, keskusteluista kanssasi ei varmasti olisi apua, se olisi vain suolan hieromista haavoihin.

Mutta mistä tämä äiti tietää, mitä lapsen kanssa puuhailet? Kertooko lapsi itse niistä? Nimittäin sinun ei ainakaan kannata hänelle julistaa mitä kaikkea lapsen kanssa teet.

Lapsi kertoo tai sitten lapsen äiti kysyy mieheltä, mitä on tehty. Pelottaa, että lapsi tulee araksi tai alkaa ymmärtää äitinsä negatiivisen reaktion aina, kun kuulee tekemisistämme. En tietenkään tiedä, kuinka äiti suhtautuu lapsen läsnä ollessa, toivottavasti asiallisesti ja mahdollista kiukkuaan näyttämättä.

Ok, vältän itse kohtaamisia äidin kanssa tai mikäli niitä tulee, olen mahdollisimman neutraali. Uskon, että taustalla voi hyvinkin olla mustasukkaisuutta, koska jotenkin tuntuu, että ei kai tällainen muuten haittaisi. Ainakin omien tuttavieni ja kavereitteni kanssa jutellessa olen kuullut heidän olevan vain iloisia, mikäli eksiensä uudet kumppanit ovat "ottaneet" lapset elämäänsä.

 

Meidän lapset asuneet jo yli 10v vuoroviikoin ja kyllähän se alkuun kirpas kun kertoivat mitä kivaa olivat tehneet isän nyxää kanssa ( eikä missään tapauksessa mustasukkaisuutta siitä exäatä, vaan vaan se ajatus, että "se nainen ei minun lapsiani saa"), tyhmää näin jälkeenpäin ajatellen!
Mut isän nyxää on aina viettänyt paljon aikaa lasten kanssa, samoin mun uusi puoliso. Nyttemmin olen ihan tosi onnellinen tuosta, että ovat jo alusta lähtien luoneet hyvää suhdetta, helpottaa näitä murkkuilun kahinoita, joita väistämättä tulee.
Eli vastaus, saa "rakastaa", on taatusti parempi pohja teidän uusperheelle, kuin se, että vihaisit tai inhoaisit lasta!

 

[QUOTE="äiti x 2";30418519]Oletko kenties ollut syy eroon kun äiti on noin vihamielinen? Jos tämä on tarinan toinen puoli niin pystyn hyvin ymmärtämään äidin reaktion muussa tapauksessa en. Todellakin uudella puolisolla on tärkeä rooli perheessä ja lapsen elämässä.[/QUOTE]

En ole ollut syy eroon, mutta heidän eronsa jälkeen miehen ex olisi halunnut ilmeisesti vielä yrittää uudelleen, mutta mies ei. Ilmeisesti ex sitten kokee, että ilman minua he olisivat voineet palata yhteen (?), en tiedä.

 

Ihana kuulla teiltä positiivisia kommentteja! Helpottavat pahaa mieltä.

 

niin silloin sinun ei kannata edes asiaa miettiä. Äiti saisi olla iloinen että lasten elämässä on mukava ihminen joka välitää. Itse en olisi pystynyt olemaan missään tekemisissä naisen kanssa jonka kanssa lasteni isä minua petti ja oli suorainen syy eroon. Nyt isän uusi on todella ihana ja olen iloinen että juuri hän on lasten elämässä tukena.

 

[QUOTE="äiti x 2";30418542]niin silloin sinun ei kannata edes asiaa miettiä. Äiti saisi olla iloinen että lasten elämässä on mukava ihminen joka välitää. Itse en olisi pystynyt olemaan missään tekemisissä naisen kanssa jonka kanssa lasteni isä minua petti ja oli suorainen syy eroon. Nyt isän uusi on todella ihana ja olen iloinen että juuri hän on lasten elämässä tukena.[/QUOTE]

vaikka sua olis loukattukkin niin miksi kostaisit sen lasten kautta sille uudelle(vaikka hänen kanssaan ois sua petetty)? siis vaikka olis sua kohtaan toiminut paskamaisesti niin kai hän olis lasten kanssa voinut olla, ja huolehtia ja välittää niistä, olisko se sulta pois?

 

En käsitä vanhempia, jotka eivät halua lapsellensa hyvää suhdetta äiti- tai isäpuoleen. Mitä enemmän rakastavia aikuisia lapsen elämässä on, sitä suurempi rikkaus se on.

 

mitään pahaa yms mutta olisi se hankaloittanut tilannetta ihan siksi että en olisi halunnut olla kys. naisen kanssa missään tekemisissä. Nyt kun on ihan toinen nainen kuvioissa olemme todella hyvissä väleissä ja voimme viettää juhlia ym yhdessä. Tämä ei olisi tullut tämän ns. toisen naisen kanssa kysymykseenkään. Helpompaa näin ja kaikille mukavampaa

 

Tuota äitiä saattaa närästää ihan vain se, että tahtoo lapselleen ensisijaisesti hyvän suhteen isäänsä. Kokee tulevansa huijatuksi, kun lapsi ei isävuorollaan olekaan enimmäkseen isän kanssa, vaan täysin sukuun kuulumattoman uuden naisen. Eihän sellainen järjestely paranna lainkaan isä-lapsi -suhdetta. Äiti näkee varmasti lapsen etuna juuri tuon isän kanssa olon, eikä uuden naisen kanssa oloa.

Sinä et siis varsinaisesti tee mitään väärin, vaan mies tekee - ei ole tarpeeksi lapsensa kanssa, kun kerran uusi nainen joutuu viihdyttämään pientä. Ehkä näin?

 

Meillä oli aluks myös tuollaista. Äiti oli vähän mustis, mutta kyllä hän siitä tokeni melko pian. Tajus varmaan että mitä enempi lapsella on rakastavia ja turvallisia vanhempia ympärillään, sen parempi.

Älä ole yhteydessä lapsen äitiin. Anna hänen olla yhteydessä sinuun, kun on itse valmis. Jos nyt yleensä kokee, että yhteyttä on pidettävä. Lapsen isä voi olla myös ihan hyvä vaihtoehto yhteyshenkilölle.
Lapsen kanssa tietty hääräät kuten tähänkin asti, eikä siitä tarvitse mitään huonoa omatuntoa kokea.

Elä suotta ajattele lapsen äitiä. Eikä tässä mitään paikkoja olla jakamassa. Sä olet lapselle juuri niin tärkeä kuin hän itse haluaa. Lapshan se pääasia tässä on.:heart:

Onnekas laps, kun on saanut sinutkin elämäänsä.

Itse pitäisin tod.näk. että lapsen äidin suuttumus muuttuu vielä jossain kohtaa kiitollisuudeksi.

 

Omakohtaista kokemusta ei ole, mutta itse varmaan kokisin alkuun mustasukkaisuutta siitä, että lapseni viettää aikaa minulle vieraan ihmisen kanssa minun sijaani. Järjellä ajateltuna toimintasi kuulostaa tosi kivalta.

 

[QUOTE="Mymy";30418860]Tuota äitiä saattaa närästää ihan vain se, että tahtoo lapselleen ensisijaisesti hyvän suhteen isäänsä. Kokee tulevansa huijatuksi, kun lapsi ei isävuorollaan olekaan enimmäkseen isän kanssa, vaan täysin sukuun kuulumattoman uuden naisen. Eihän sellainen järjestely paranna lainkaan isä-lapsi -suhdetta. Äiti näkee varmasti lapsen etuna juuri tuon isän kanssa olon, eikä uuden naisen kanssa oloa.

Sinä et siis varsinaisesti tee mitään väärin, vaan mies tekee - ei ole tarpeeksi lapsensa kanssa, kun kerran uusi nainen joutuu viihdyttämään pientä. Ehkä näin?[/QUOTE]

Tämä mullekin tuli ensimmäisenä mieleen.

 

Onko lapsen äiti jotenkin vähissä voimisaa tai ylikuormittunut tms.? Tulee vaan mieleen, että voisi kokea, että lapsella on teillä "aina vaan kivaa", jos ei itse ehdi hänen kanssaan tuollaista tehdä. Toki kannattaisi olla iloinen, jos ainakin joku muu jaksaa, mutta tunteet eivät aina ole järkeviä.

 

Kyllä muakin inhottais jos exän naikkonen yrittäisi apajille leikkimään äitiä MUN lapselle!!! Ei lapsi tartte kuin OMAN ÄIDIN! Kun se on exällä hoidossa niin mä olen määrännyt että se huora pysyy silloin poissa kämpiltä ja exä tajusi parhaansa ja lupasi! Ja ei sitä lehmää kuulemma edes kiinnosta nähdä lasta! Joten hyvin sopii tämä järjestely kaikille!!!

 

Kirjoitin pitkän viestin, mutta poistin sen lähettämättä, sillä en uskalla ottaa riskiä että lasten äiti olisi lukenut vuodatukseni. Jotain on pakko kuitenkin kirjoittaa.
Oma uusperhekuvio kun on tällähetkellä todella kriisiytynyt (taas...) ja syynä ilmeisesti vain ja ainoastaan se, että lapset nyt sattuvat tykkäämään minustakin äitinsä rakastamisen ohella ja äiti kokee tämän uhkana itselleen vaikka minulla ei todellakaan ole mitään tahtoa tai tarvetta puuttua hänen elämäänsä tai uhata hänen tärkeää rooliaan lasten äitinä.

Aiemmin olen antanut mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos itseeni kohdistuvat asiat, mutta viimeisimmän itseeni aiheettomasti kohdistuneen huutopuhelun jälkeen alkaa olla voimat loppu. Mietityttää myös, olisiko lapsille parempi, jos poistuisin heidän elämästään ja sitäkautta äidin huuto vähenisi. Tähän asti olen kuitenkin ollut sitä mieltä, että tärkeän aikuisen poistuminen heidän elämästään kokonaan olisi pahempaa kuin kuulla äitinsä raivoamista, mutta enää en ole varma.

Ja ei, minä(kään) en ole ydinperheen rikkoja tai muutenkaan ikävä ihminen (tai no, osaan minä toki olla ikäväkin, mutta lasten äidille en sitä puolta ole itsestäni koskaan näyttänyt... Vaikeaahan se tietysti olisikin ollut, sillä niinä harvoina kertoina kun olemme osuneet vastakkain, hän ei edes tervehdi takaisin.) Minä menin alkuunsa hieman arkaillen uusperhekuvioon tietäen lasten äidin tulisen luonteen ja olen koettanut elää kaikki nämä vuodet niin, että en missään nimessä ole rasite lasten äidille, vaan pikemminkin helpotan hänen elämäänsä monin tavoin. Minun ja mieheni parisuhde kun rakentuu sille pohjalle, että AINA ensin elämässä ajatellaan perheeseen kuuluvien lasten parasta, oli ne kenen lapsia tahansa. Vuosien kuluessa minä olen oppinut rakastamaan noita lapsia ja heidän isäänsä minä rakastan äärettömän paljon.

Mutta valitettavasti oma kokemukseni on, että on todella olemassa äitejä, joiden mielestä heidän lapsiaan eivät saa muut rakastaa. Nämä äidit eivät todellakaan taida ymmärtää sitä, että heidän asenteestaan ja käyttäytymisestään ei kärsi niinkään se äitipuoli (ja/tai lasten isä) vaan ne kaikille rakkaat ja tärkeät lapset jotka seuraavat äidin riehumista hiljaa vierestä.

 

Minä olen ollut iloinen siitä, että tyttäreni on tullut isänsä naisten kanssa toimeen ja touhuillut heidän kanssaan mitä milloinkin. Nykyään tyttäreni ei kyllä kauheesti tee tuttavuutta isänsä vaimoehdokkaan kanssa...Tiiä sitten johtuuko siitä, että on teini vai että niitä on ollut liikaa . Tyttäreni on kyllä näiden entisten kanssa tekemisissä ja jopa minäkin yhden kanssa läheinen
Mielestäni on hyvä, että lapset tulevat toimeen vanhemman uuden puolison kanssa. Miettikää kuinka inhottavaa lapsella olisi olla esim siellä isänsä luona jos ei tykkäisi siitä äitipuolesta/äitipuoli ei tykkäisi hänestä...

 

Minä toivoisin, että entisen mieheni uusi naisystävä tekisi tuollaisia juttuja lasteni kanssa. Isä ei oikeen tee mitään. haluaisin, että joku keksisi heille siellä kivaa tekemistä ja rakastaisi. Minusta turvallisia aikuisia ei voi koskaan olla liikaa.

 

Äiti ei ole kieltänyt minua viettämästä aikaa lapsensa kanssa. Jos hän kieltäisi, niin toki minun tulee kunnioittaa hänen tahtoaan. .

Eikä tarvitse. Eikä pidäkään.
Se, kuka isän luona lasta hoitaa, ei kuulu äidille. Olettaen että kyseessä on hyvä ja täyspäinen hoitaja, jonka kanssa lapsella on hyvä olla.

Minulla on kaksi bonuslasta ja yksi oma. Kaikkein kanssa vietän samalla tavalla aikaa ja huolehdin samalla tavalla, vien ja tuon harrastuksiin, ruokin jne. Lasten äiti inhoaa minua syvästi, mutta en anna sen häiritä minun ja lasten suhdetta.

Rakastamisessa kyllä vedän rajan omaani. Miehen lapsista pidän ja välitän paljon, mutta en rakasta.

 

Eikä tarvitse. Eikä pidäkään.
Se, kuka isän luona lasta hoitaa, ei kuulu äidille. Olettaen että kyseessä on hyvä ja täyspäinen hoitaja, jonka kanssa lapsella on hyvä olla.

Minulla on kaksi bonuslasta ja yksi oma. Kaikkein kanssa vietän samalla tavalla aikaa ja huolehdin samalla tavalla, vien ja tuon harrastuksiin, ruokin jne. Lasten äiti inhoaa minua syvästi, mutta en anna sen häiritä minun ja lasten suhdetta.

Rakastamisessa kyllä vedän rajan omaani. Miehen lapsista pidän ja välitän paljon, mutta en rakasta.

Kyllä se kuuluu lasten äidille varsin paljon, kuka lapsia isän luona hoitaa. Tarkoitus noilla isäviikoilla kuitenkin on, että lapsilla rakentuu ja pysyy hyvä suhde ISÄÄNSÄ, eikä isän uuteen naiseen. Tietysti se uusikin nainen silti saa lapsia rakastaa, mutta silti sen ISÄN kuuluisi olla erityisesti läsnä. Muuten yhteishuoltajuuden tavoite ja tarkoitus ei toteudu.

 

[QUOTE="Mymy";30419953]Kyllä se kuuluu lasten äidille varsin paljon, kuka lapsia isän luona hoitaa. Tarkoitus noilla isäviikoilla kuitenkin on, että lapsilla rakentuu ja pysyy hyvä suhde ISÄÄNSÄ, eikä isän uuteen naiseen. Tietysti se uusikin nainen silti saa lapsia rakastaa, mutta silti sen ISÄN kuuluisi olla erityisesti läsnä. Muuten yhteishuoltajuuden tavoite ja tarkoitus ei toteudu.[/QUOTE]

Sulla taitaa olla asiasta jotain erityisiä traumoja...? Missä niin sanotaan, että isäviikoilla pitää rakentua erityisen hyvä suhde isään? Sanotaanko siellä että sellainen pitää rakentua myös äitiin "äitiviikolla" vai saako äiti hoidattaa lapsia vaikkapa mummolla kun on "hänen vuoronsa"?
Vuoroviikoin asuvat - nimenomaan asuvat - lapset hoidetaan kummassakin kodissa niin kuin parhaaksi nähdään ja olosuhteet vaikka työn vuoksi vaativat. Ei isän luona ole sen kummempia vaatimuksia asialle kuin äidinkään. Outo ja perinjuurin epätasa-arvoinen ajattelutapa sinulla.