Saako valittaa näin sunnuntain kunniaksi?

Huomaan kuinka vapaapäivinä mulla on ongelmia priorisoimisen kanssa. Tuntuuu ettei aika millään riitä tekemään kaikkea mitä vaadittaisiin. Omaa aikaa ei ole, eikä voi edes unelmoida harrastavansa mitään.
Työpäivinä aika on yhtälailla kortilla. Välillä kaikki tuntuu kovin turhalta. Tätäkö se elämä on sitten hautaan asti?

 

Mie painin vähä saman ongelman kanssa. Epäilen, että hitusen helpottaa, kun muutamme ja vauva syntyy.

 

Kysyt saako valittaa ja valitat odottamatta vastausta! EI SAA!!!

 

Mie painin vähä saman ongelman kanssa. Epäilen, että hitusen helpottaa, kun muutamme ja vauva syntyy.

Kun tekeminen lisääntyy niin miten luulet sen helpottavan jos ei nytkään saa mitään aikaiseksi.

 

[QUOTE="vieras";27910987]Kysyt saako valittaa ja valitat odottamatta vastausta! EI SAA!!![/QUOTE]

Oletko kuullut retorisista kysymyksistä?

 

[QUOTE="vieras";27910994]Kun tekeminen lisääntyy niin miten luulet sen helpottavan jos ei nytkään saa mitään aikaiseksi.[/QUOTE]

Rehellisesti sanottuna ajankäytön kanssa ei olisi niin paljoa ongelmia jos ei olisi lapsia. Ongelmat lisääntyy lapsiluvun myötä.

 

Tuo on niin kovin tuttua... Mä olen myös yrittänyt saada aikaa omille rentouttaville jutuille. Sitten kun niitä tekee, esim katselee yhden jakson jotain tv-sarjaa, niin koko ajan on huono omatunto: pitäisi tehdä sitä ja tätä. Plääh, ei lainkaan mukavaa.

 

[QUOTE="vieras";27910994]Kun tekeminen lisääntyy niin miten luulet sen helpottavan jos ei nytkään saa mitään aikaiseksi.[/QUOTE]

No jos muutettuamme säästämme aikaa, kun ruokaostokset tuodaan kotiin, välimatkat lyhenevät ja jään töistä pois niin minusta hommaa on vähemmän.

 

Rehellisesti sanottuna ajankäytön kanssa ei olisi niin paljoa ongelmia jos ei olisi lapsia. Ongelmat lisääntyy lapsiluvun myötä.

Toisaalta, mutta ne lapsetkin kasvaa koko ajan. Parin vuoden päästä on taas jo ihan eri tilanne.

 

Toisaalta, mutta ne lapsetkin kasvaa koko ajan. Parin vuoden päästä on taas jo ihan eri tilanne.

Lohduttavaa? No jaa, muutaman vuoden päästä talossa on murkkuja, joiden kanssa meno tuskin ainakaan helpottuu.

 

Lohduttavaa? No jaa, muutaman vuoden päästä talossa on murkkuja, joiden kanssa meno tuskin ainakaan helpottuu.

No tuskin, mutta silloin lisääntyy myös ne omat hetket, jolloin voi helpommin harrastaa, tai mitä nyt haluaakin tehdä.

 

No tuskin, mutta silloin lisääntyy myös ne omat hetket, jolloin voi helpommin harrastaa, tai mitä nyt haluaakin tehdä.

Tai sitten siinä vaiheessa on niin kuitti ettei enään kykene harrastamaan mitään.

 

Tai sitten siinä vaiheessa on niin kuitti ettei enään kykene harrastamaan mitään.

Sitten tekee halutessaan niin.

 

Sitten tekee halutessaan niin.

Halutessaan...joopa joo. Kuka sitä haluaa itsenä polttaa loppuun?

 

Halutessaan...joopa joo. Kuka sitä haluaa itsenä polttaa loppuun?

Mutta jos ei näe mitään vaihtoehtoja, tai halua sellaisia kokeilla, niin eikö se sitten ole aika varma lopputulos?

 

Mutta jos ei näe mitään vaihtoehtoja, tai halua sellaisia kokeilla, niin eikö se sitten ole aika varma lopputulos?

Elämässä on yksi varma lopputulos ja se on kuolema. Se miten ajan syntymän ja kuoleman välissä käyttää, on usein sattumien summa. Ei se elämä ole aina sellaista mitä romanttiset hömppäleffat opettavat. Yksi askel harhaan voi muuttaa koko elämän kulun. Toki jokaisella on vastuu omasta elämästään, silti se lopputulos ei aina ole sitä mitä elämältä odotti. Onhan näitä tarinoita nähty jo monia.

 

Onks teillä joku henkilökohtainen historia keskenänne?

 

Elämässä on yksi varma lopputulos ja se on kuolema. Se miten ajan syntymän ja kuoleman välissä käyttää, on usein sattumien summa. Ei se elämä ole aina sellaista mitä romanttiset hömppäleffat opettavat. Yksi askel harhaan voi muuttaa koko elämän kulun. Toki jokaisella on vastuu omasta elämästään, silti se lopputulos ei aina ole sitä mitä elämältä odotti. Onhan näitä tarinoita nähty jo monia.

Se, ettei lopputulos ole sitä, mitä odotti, ei tarkoita sitä että on sama olisko jo kaulakiikussa vai kituisko vielä muutaman vuoden.

Enpä olisi uskonut, että kukaan tulee minulle huomauttelemaan, ettei elämä mene niin kuin romanttisissa hömppäleffoissa.

 

Onks teillä joku henkilökohtainen historia keskenänne?

?? Nyt ei kyllä auennut tämä kommentti