Heheeei!!
Karvainen vauva palautui kotiin yöjuoksultaan, toissayönäkö se nyt oli, kun kello oli yli yksi yöllä.
Teeskentelin nukkuvaa. Karvakuono lähti taholleen.
Eilen oli niin kiire päivä etten kerinny tänne olleskaan!
Illalla Karvakuono ehotti yhteistä lenkkiä koiran kanssa kun halus jutella, suostuin ja pyysin vielä kahvillekin. Eipä tuo juurikaan jutellu mistään erikoisesta, mutta normi tsit tsättiä siinä oli kokoajan. Autteli lapsia läksyjen teossa ja kuulusteli kokeeseen kun laitoin ruokaa. Sitten halus puhua vakavia ja sillä otti koville, sen huomas! Kertoi kuinka ei ymmärrä miten antoi käydä niin, että ollaan tässä tilanteessa ja että oon maailman tärkein ja rakkain etc etc. Joo o! sanokoot muut kylmäkiskoiseks jos haluaa; empatiakeskuksessa ei värähtäny viisari! Nää on niin kuultuja ja elettyjä moneen kertaan! En itkenyt kun lähti huomattavan harmistuneena (karviksen ego). Olen tosi tyutyväinen, että olen päässyt mielentilaan jossa mua ei pysty enää satuttamaan.
Ja nyt selleristä hiekkalaatikkoon: en kävele sit normaalisti vähään aikaan, pohje repes metässä!
Nää on sit oikeasti ensteks vitukkaimpia juttuja kun pitää liikkua!
Eipä siinä muut auta ku perskindolit, voltareenit, mobilaatit jne. ja tukisiteet! Lepokin olis kuulema hyvä, tulin just koiran kans lenkiltä!
