Saatiin tietää, että meille on tulossa poika. Itkusta ei tuu loppua!

Ihana, terve poikavauva polskutteli tänään rakenneultrassa aamulla, raskausviikoilla 21+5. Meidän viides poikamme. Nyt on olo aivan kamala.... Huomasin vasta tänään, tän olon tullessa, kuinka kovasti halusin tän olevan tyttö
Sanokaa mitä sanotte, mutta olo on onneton. Miten tässä huomenna töihin mennään muka hymyssä suin kun koko odotukselta katos onni ja ilo. Nyt toivoisin ettei sukupuolta olis ees kysytty, tai sitä ei olisi nähty. Tää on luultavasti meidän viimeinen lapsemme. Miten elää sen asian kanssa ettei koskaan saanut tyttöä?
Kertokaa nyt joku että tämä olo menee ohi, ja että tuun rakastamaan tätä vauvaa yhtä paljon kuin neljää edellistäkin.
Nyt vain tuntuu siltä etten haluaisi raskaana olla enään. Meillä on jo neljä poikaa, se riittäis ihan hyvin.... Oon ihan hirvee äiti. Ei tämä vauva ansaitse tämmöstä äitiä! :O

Aina on ollut tiedossa että on 50/50 mahikset tyttöön tai poikaan.... Alkuraskaus oli erilainen kuin pojista, sekin nosti toivon korkealle. Np-ultran jälkeen mulla oli todella tyttöolo ja pelkäsin tuota rakenneultraa niiin paljon.....

Olenko todella ainoa joka tuntee näin? En mä lastani vihaa.... vihaan itteeni nyt vaan todella paljon....

 

Juuri kun siitä pillukarvatehtailijasta päästiin eroon...

 

Järkeä vois käyttää, jos on jo 4 poikaa etukäteen todennäköisyys siihen, että viideskin on poika on jo kasvanut melkoisesti. Nyt vain sulattelet asiaa, kyllä siihen ajan myötä tottuu ja rakastut poikaan. Ja enempää lapsia ei kannata alkaa tekemään, koska on todennäköisempää että nekin olisivat poikia.

 

ehkä joku suostuu sinun kanssasi sen vaihtamaan samantien laitoksella

 

Miksi edes teette lisää lapsia, jos pojasta tulee tollanen olo?

 

Vaihda ukkoa jos sitten saisit tytön

 

Kyllä ne pojat tyttöjä tuo, kuten tytöt poikia taloon.

 

Vaikka tuo tunne on itselleni tuntematon, uskaltaisin kuitenkin vahvistaa saman minkä itsekin jo tiedät: Saatuasi vauvan syliisi et varmasti vaihtaisi häntä mihinkään Kyllä sinä pääset tuon tunteen yli ja annat itsellesikin anteeksi nuo tunteet.

Oliko sukupuoli muuten aivan selkeästi nähtävissä? Parille kaverille käynyt tuossa yllätys, vaikka ultraajana ollut kokenut ihminen on kertonut sukupuolen olevan lähestulkoon täysin varmasti todettavissa ultrassa...

 

[QUOTE="vieras";27875153]Järkeä vois käyttää, jos on jo 4 poikaa etukäteen todennäköisyys siihen, että viideskin on poika on jo kasvanut melkoisesti. Nyt vain sulattelet asiaa, kyllä siihen ajan myötä tottuu ja rakastut poikaan. Ja enempää lapsia ei kannata alkaa tekemään, koska on todennäköisempää että nekin olisivat poikia.[/QUOTE]

Kyllä tämä on meidän viimeinen lapsemme.... En edes tajunnut miten näin voi tuntea... Kun vauvakuume iski neljännen jälkeen niin toki mulla oli ekana ajatus "oispa kiva saada tyttö". Noh, niin ei käynyt.... Tähän on vain totuttava. Elämä jatkuu, vaikka tätä suota varmaan riittää vielä....

 

Juuri kun siitä pillukarvatehtailijasta päästiin eroon...

Whaaat?

 

Mahikset ei ole 50/50 tyttöön, poikia tulee normaalistikin enemmän ja jos teillä on ennestään 4 poikaa niin todennäköisyys poikaan on kasvanut jo aika merkittävästi.

 

Ei tuohon voi muuta sanoa kuin että kun pojan syliis saat niin onnellinen hänestä olet etkä vaihtais. Kai aika normaalia, kun teillä on jo 4 poikaa ja tyttöä toivoit, ymmärrettävääkin, mutta ei siinä auta muu kuin sinun itse ne tunteet läpi käydä! kyllä raskaudessa ja lapsen saamisessa on kielteisiäkin tunteita, mutta kyllä tuo ohi menee. Anna itselles aikaa.

 

Ymmärrän että asia harmittaa, mutta etköhän pääse asian yli vähitellen. Sitä en oikein ymmärrä, että lapsia tehdään vain jotta saataisiin tiettyä sukupuolta. Siinä kun on se 50/50 mahdollisuus onnistua tai epäonnistua ja lapsi saattaa joutua kärsimään koko ikänsä "väärästä" sukupuolestaan. Ehkä teidän ei kannata enempää lapsia tehdä tuossa tilanteessa... Voisittehan harkita esim. tukiperheeksi ryhtymistä, jos vaikka sitä kautta "saisitte" tytön.

 

Whaaat?

Sitä vaan että näitä pettymys-vauvan-sukupuoleen-aloituksia on täällä nyt päivittäin aikas monta.

Voihan se toki olla ihan sattumaakin tietty...

 

Vaikka tuo tunne on itselleni tuntematon, uskaltaisin kuitenkin vahvistaa saman minkä itsekin jo tiedät: Saatuasi vauvan syliisi et varmasti vaihtaisi häntä mihinkään Kyllä sinä pääset tuon tunteen yli ja annat itsellesikin anteeksi nuo tunteet.

Oliko sukupuoli muuten aivan selkeästi nähtävissä? Parille kaverille käynyt tuossa yllätys, vaikka ultraajana ollut kokenut ihminen on kertonut sukupuolen olevan lähestulkoon täysin varmasti todettavissa ultrassa...

Haluan kyllä sisimmässäni uskoa että kun vauva syntyy ja hänet näkee, niin hän on yhtä rakas kuin veljensäkin. Tämä ahdistus on vain todella pelottava tunne.... Just tällä hetkellä tuntuu kuin kasvattaisin jonkun toisen lasta sisälläni.... Sukupuoli oli aika selvä, kuulemma. Kätilön kommennti oli "kyllä tämä pojalta näyttää".

 

Hei, ollaan ihan samassa veneessä! Meillä on kanssa viides poika tulossa! En tosin ole itkenyt asian vuoksi vielä ainakaan, ja "enää" pari kuukautta kun saan pikkuihmeen syliini. Ajattele positiivisesti; Ehkäpä isoveljiltä on jäänyt juttuja pienelle, ehkäpä he ottavat hyvin remmiinsä samaa sukupuolta olevan pikkuisen.. Eikö olekin upeaa voida kauppajonossa ihmettelevälle mummolle kertoa, ylpeänä; Meille tuleekin VIIDES poika. Minusta ainakin on. Pojat tuo tyttöjä. Nyt jo tulee leikkikavereina ja kavereina muutenkin tyttöjä, ei mene kauaakaan, kun pojat on isoja ja tuovat lapsenlapsia, ehkä heissä sitten on tyttöjäkin?! =)

Itkut on tietysti itkettävä ja suru surtava, jos sellaiselle tuntuu, mutta yritä kääntää asioita positiivisiksi ja NAUTTIA pienestä ihmeestä sisälläsi.

Ps. Minä ainakin säilytän näinollen "Prinsessan" aseman perheessä Pojat on niiin ihania ja huomaavaisia äitiä kohtaan, en usko että tytöt moiseen suloisuuteen ja lämpöön pystyisi.

 

Hei, ollaan ihan samassa veneessä! Meillä on kanssa viides poika tulossa! En tosin ole itkenyt asian vuoksi vielä ainakaan, ja "enää" pari kuukautta kun saan pikkuihmeen syliini. Ajattele positiivisesti; Ehkäpä isoveljiltä on jäänyt juttuja pienelle, ehkäpä he ottavat hyvin remmiinsä samaa sukupuolta olevan pikkuisen.. Eikö olekin upeaa voida kauppajonossa ihmettelevälle mummolle kertoa, ylpeänä; Meille tuleekin VIIDES poika. Minusta ainakin on. Pojat tuo tyttöjä. Nyt jo tulee leikkikavereina ja kavereina muutenkin tyttöjä, ei mene kauaakaan, kun pojat on isoja ja tuovat lapsenlapsia, ehkä heissä sitten on tyttöjäkin?! =)

Itkut on tietysti itkettävä ja suru surtava, jos sellaiselle tuntuu, mutta yritä kääntää asioita positiivisiksi ja NAUTTIA pienestä ihmeestä sisälläsi.

Ps. Minä ainakin säilytän näinollen "Prinsessan" aseman perheessä Pojat on niiin ihania ja huomaavaisia äitiä kohtaan, en usko että tytöt moiseen suloisuuteen ja lämpöön pystyisi.

Kiitos, tämä oli ihanan lohduttavaa lukea! Et arvaakaan! Saanko kysyä, että huomasitko missään vaiheessa toivovas tyttöä enemmän?
Pojat on ihania, olen aina tuntenut itseni "poikien äidiksi", mutta neljännen syntymän jälkeen se kuume tytöstä vaan kasvoi ja kasvoi ja alkoi olla ylitsepääsemätön.... Noh, nyt tiedän ettei tähän taloon tyttöjä muuta kautta tule kuin näiden poikien. Kyllä varmasti on jo huomenna ehkä eri olotila. Nyt vaan itketttää, ja pakkohan nää itkut on itkeä....

 

Olisin vaan niin tyytyväinen kun olisin saanut sisaruksen tytölleni, olisi ollut sitten tyttö tai poika...

 

Haluan kyllä sisimmässäni uskoa että kun vauva syntyy ja hänet näkee, niin hän on yhtä rakas kuin veljensäkin. Tämä ahdistus on vain todella pelottava tunne.... Just tällä hetkellä tuntuu kuin kasvattaisin jonkun toisen lasta sisälläni.... Sukupuoli oli aika selvä, kuulemma. Kätilön kommennti oli "kyllä tämä pojalta näyttää".

Kyllä se on siis yhtä rakas.
Meillä 3 lasta, ensin 2 tyttöä ja vimppa on poika. En ole halunnut just ton takia kysyä kenestäkään sukupuolta, halusin odottaa vauvaa, en tyttöä tai poikaa. Kun vauva on ihana ja rakas kun sen saa syliin ja näkee koko persoonallisuuden ja uuden ihmisen, mutta nyt raskausaikana sulla ei ole mitään muuta ku toi sukupuoli ja se saa ihan älyttömät mittasuhteet ja voi vielä olla väärä arvauskin... Nythän sä takerrut vain siihen sukupuoleen, vaikka varmasti alunperin olet halunnut lapsen, kun viitosta olette alkanu yrittää. Itse toivoin vielä kolmannestakin tyttöä, mutta aavistelin poikaa. Ja niin vaan kävi, että heti synnyttyään poika hurmas mut aivan täysin, ehkä jopa vahvimmin kaikista kolmesta. Ja siitä hetkestä eteenpäin olen ollut sitä mieltä, että näin sen piti mennäkin ja jos vielä tulis yks, niin toivoisin varmaan poikaa

Koita nyt kuitenkin nähdä se, että ylipäänsä teille on tulossa lapsi ja jo viides! Sekään kun ei ole kaikille mitenkään itsestään selvää. Ja jos on vielä viides terve, upeaa!

 

Heippa,

Minä halusin jo ensimmäisestä lapsesta tyttöä! Ostin jopa vaaleanpunaisia vaatteita, tietämättä vielä sukupuolesta mitään.. Sitten selvisikin, että tulokas on poika.. "Pettymys" meni kyllä hetkessä ohi ja vaihtui onnen tunteeseen esikoispojasta! Tokalla kerralla mies oli kovasti tytön perään, halusi antaa minulle tyttären.. Kyllä kaiken maailman virkkuukoukut oli tosiaan sängynalla, noin kuvannoillisesti, ajoitukset kohdallaan jne jne ja poikahan siellä taas oli tulossa. En kyllä itse ollut läheskään niin "pettynyt" kuin mies silloin. Pettymyksen hetki kesti ehkä osan sitä päivää kun saatiin tietää, että toinen poika tulee.. Kolmannella kerralla jo vitsailtiin, että poikaa tehdään... Okei, kaikenmaailman greippimehusekoitukset ja ruokavaliomuutokset, yhdynnän ajoitukset ja jopa vinkkiä lääkäriltä kyseltiin.. Saatiin vastaus, että ihan kaikki eivät vaan saa tyttöjä/poikia, on monia asioita (saatiin siitäkin selvitystä) minkä takia.. No, poikaa alettiin "tehdä", ja poikahan sieltä tuli.. Oikeastaan siinä vaiheessa menetin uskoni, että tyttö tulisi. Tuntui neljännessä raskaudessa harmilliselle tuottaa ulkopuolisille pettymys, kaikki tuntuivat odottavan meille tyttöä... Se harmitti kaikkein eniten tosiaan, kun joutui sen pettymyksen ihmisille tuottamaan.. Nyt viitoskerralla on ollut ongelmia tulla raskaaksi ylipäätään, loppujen lopuksi se kulahtanut sanonta on pyörinyt päässäni, että kunhan lapsi vain olisi terve.. <3 Olen itse oikea Prinsessa-tyyppi ja rakastan mm. vaaleanpunaista väriä ja naisellisia asioita. Kaverit todellakin toivoisivat meille tyttöä, itse en uskalla enää haaveillakaan.

Toivotaan, että pääset asiassa eteenpäin ja opit nauttimaan siitä ajatuksesta, että koripallojoukkukentällinen pieniä herroja on siun elämässäsi. <3

 

Tää on nyt ihan OT, mutta tiedättekö te, jotka sanotte, että neljännen pojan jälkeen todennäköisyys saada viides poika on jo "tosi korkea", miten sukupuoli määräytyy?

 

Sitä vaan että näitä pettymys-vauvan-sukupuoleen-aloituksia on täällä nyt päivittäin aikas monta.

Voihan se toki olla ihan sattumaakin tietty...

Ok Mää jo aattelin et miten tää liittyy pilde karvoihin?

 

Kyllä minä linjoilla olen. (pari pillukarva-avausta tehnyt)

Turhaa vaan jankata kun pällit ei ymmärrä. Ensi ajelivat kertoo "faktoja" hajuista ja sitten kun ne kumotaan niin loppujen lopuksi sanotaan, että kai jokainen saa tehdä kuin haluaa.

Juuri kun siitä pillukarvatehtailijasta päästiin eroon...

 

Mun tutulle kävi niin et sanottiin et joo poika.. 4D:ssä sanottiin et juu 75% tulee poika.

Laps synty ja hää on nyt reipas 5v TYTTÖ.

 

Tsemppiä ja jaksamista sinulle!!

Itsellä oli kanssa alkuraskaudessa vahvana tyttötunne, mutta kyllä se on vähitellen tässä vaihtunut, että poikahan sieltä kuitenkin on tulossa, kerta ekakin muksu on poika. Rakenne Uä tulossa loppuviikosta, ehkä saatamme sukupuolta kysäistä, jos se on vain nähtävissä. Vaatteitakin olen ostanut poikaa ajatellen.