meinaan jatkuva pelko siitä että sairastuu oikein pahasti, vaikkapa syöpään....Jos vaikkapa päätä särkee joku päivä enempi tai useammin,niin olen heti varma että nyt se on sitten merkki aivokasvaimesta....Ja tunnustelen rintani joka kerta suihkussa ja kuvittelen löytäväni patin sieltä patin täältä,että nyt se on sitten rintasyöpää.....Jos olen väsyneempi muuten vain, niin sekin on merkki jostain syövästä tai jostain muusta sairaudesta.....Sitten näiden ajatusten myötä seuraa suru ja hätä siitä,että mitä 2-ja 4 vuotiaille kultarakkailleni tapahtuisi jos äiti sairastuisikin yhtäkkiä.....?Tiedän tavaallaan tuhlaavani elämääni kun murehdin moisia,mutta minkäs sitä itselleen voi.. 