Heips. Täällä huhuilee 2.5v pojan äiti. Päätettiin kesällä 2017 että toinen saa tulla, ja joulukuussa plussasin. Raskaus meni kuitenkin kesken viikolla 16 ja kokemus oli äärimmäisen raskas ja pelottava kaikin puolin.. Mitään ehkäisyä ei tuon jälkeen ole ollut ja masu huutaa edelleen tyhjyyttään. Edellisen raskauden la meni ohi elokuussa ja nyt vaan ahdistaa. Syli on niin tyhjä. Mies toivoo toista yhtä paljon kuin minä, mutta tuntuu että kotona toisesta lapsesta puhuminen aiheuttaa vain lisää ahdistusta. Tiedän että samalla mun pitää olla kiitollinen ja onnellinen mun rakkaasta uhmaikäisestäni, ja olenkin. Mutta silti kaipaus on niin suuri.. En tiedä miten päin olis. Löytyyköhän kohtalontovereita tai tämmöisen loputtoman tyhjyyden olon läpikäyneitä?
Viimeksi muokattu: