Saksanpaimenia?

Onkos täällä ketään saksanpaimenkoiraihmisiä? :)
Onko teillä kotona saksanpaimen? Ihan kotikoirana vai harrastatteko aktiivisesti jotain? Käyttö-, näyttö- vai sekalinjainen? Oletteko hankkineet koiranne mistä?
Ei ole vielä mahiksia ottaa omaa niin kiinnostaa muiden koirat :p
 
Meillä on tällä hetkellä kaksi sakemannia. Toinen on miehen virkakoira ja toinen kotikoira. Virkakoiran koulutuksen (jälki ja suojelu) hoitaa tietenkin mies ja tällä kotikoiralla on otettu lähinnä tottista ja esine etsintöjä, nyt tosin lasten myötä nää kotikoiran kans harrastelut on jääny vähän vähemmälle :ashamed:
 
Sakemannin omistaja
Meiltä löytyy yksi sakemanni!! :wave: Ihan kotikoirana se on, pitkäkarvainen ja siis näyttelyyn kelpaamaton. Ikää on kaksi ja puoli vuotta ja Vampulasta aikoinaan ostettu. Ihanpa tuo on hauska persoona. :heart:
 
Meillä myös saku-narttu,hieman ongelmainen tapaus:haukkuu jatkuvasti ihmisille (aika vilkas paikka jossa asutaan). Häkissä on jos olemme poissa kotoa,siis muiden koirien kanssa,ja omasta häkistään on vihainen.

En ota enää sakemannia kunhan tästä aika jättää,liian vaikea rotu minulle.
 
Hip!
Meillä on 4-vuotias saksanpaimenkoira narttu, vilkkaanpuoleinen tapaus. Osaa kyllä perusjutut ja on ihan kotikoira.
Meille on syntymässä toukokuussa eka vauva, ja tässä mietinkin, että onko kokemuksia miten saksanpaimenkoirat ovat suhtautuneet uuteen tulokkaaseen? Toivottavasti ei tuota hirveää ongelmaa, en nimittäin ole valmis luopumaan koirastakaan kuin ihan todella todella pakon edessä...
 
Kun meidän ensimmäinen lapsi syntyi, meillä oli silloin sakemanniuros noin vuoden ikäinen :heart: Kun tulimme sairaalasta poitsun kanssa kotiin niin annoimme koiran aivan rauhasssa haistella ja tutkia tulokasta. Sai olla mukana kaikissa vauva-askareissa. Meillä ei siis ainakaan tullut ongelmia, päinvastoin koirasta ja pojasta tuli erottomattomat ystävät. Ja lapsia tuli matkan varrella muutama lisää ja aina otti muksut yhtä innokkaasti vastaan.
 
Mitenkäs teillä, joilla koira on ihan "kotikoirana" saadaan koiran energia purettua? Nuo, kun kuitenkin ovat palveluskoiria, jotka vaativat tekemistä, niin mitenkä viihtyvät työttöminä? Ajattelin vaan, kun ollaan mietitty seuraavaa harrastuskoiraa ja lasten takia tää koiraharrastus on tälläistä harrastelua, niin mietiskellään vaan sopivaa rotua, joka ei vaadi ihan joka sekunti sitä puuhaa. Toki kaikki tottikset ym. pidetään kunnossa ja mielellään esim.jälkeä ja hakua, mutta epäsäännöllisesti. Koira ei saisi seota siellä väleissä siis :/


Tämä ei siis mitenkään ajankohtaista, kunhan kyselen mielenkiinnosta. Nykyinen herra vielä pyörii jaloissa vielä monen monta vuotta. Mutta viimeiseksi toopeksi tulee jäämään. Hauska vain mietiskellä eri vaihtoehtoja....
 
Sakemannin omistaja
Meillä ainakin koira saa pihalla juosta itsensä läkähdyksiin, hakea keppejä ja tietysti lenkilläkin käydään. Ihan hyvin on energiat tullu purettua eikä paikkoja ole tuhoutunut. Ja tämä on siis ihan vaan kotikoirana.
 
koirafani ja äiti
itellä 12v saku,ja 6v tyttö.alusta asti koira ollu mukana kaikessa mahdollisessa perheen toiminnassa.kun muksu synty,oli mukana vauvan hoidossa ym.jos mahdollista koirasta tullu entistä rakkaampi.ovat tytön kanssa erottamaton pari,ovat aina yhdessä,myös nukkuvat samassa huoneessa.ja joka ilta suukotan molemmat äiskän murut.taidan olla vähän hassu...on osa perhettä meillä,siksi on mielestäni loistava valinta lapsiperheeseen.vaatii paljon,mutta antaa vielä enemmän.
 
Meillä on reilun vuoden ikäinen saku-uros. =)

Itse olen kasvanut sakemannien kanssa ja täytyy sanoa, että ei ole ko. rodussa valittamista B) Ihania lutukoita :heart:
Ihan on kotikoirina olleet kaikki porukoillakin olevat sakemannit ja tämä meidän nykyinenkin on kotikoira mitä suurimmassa määrin. Ja voinen omasta puolestani sanoa, että en ole koskaan kuullut sakusta, joka olisi aktiviteetin puutteen takia kilahdellut...liikuntaahan nuo tarvitsevat tietysti paljon, muttei mikään ohjattu toiminta ole välttämättömyys. Eli tällä kokemuksella; sopivat kyllä ihan kotikoiriksikin ;)
 

Meillä kaksi sakemannia, uros ja narttu. Ihan kotikoiria ovat, eläkeläisiä jo =) . Koulutustunnuksia löytyy molemmilta, aikoinaan harrastettiin ihan aktiivisesti.

Uros on tosi symppis nallekarhu, mamman lellikki :heart: . Narttu on sellanen kamalan vauhdikas ja oikea neiti epäluulo =) .

Tyttökin perheestä löytyy, ikää 6v. Kovasti tykkää koirien kanssa touhuta. Uros oli oikein onnellinen vauvasta silloin aikoinaan, mutta nartun kanssa oli ongelmia. Se ei tykännyt (pelkäsi) vauvaa, ja orjaili mua alkuun.

Me ei kyllä osattu siitä ongelmaa tehdä, varmasti moni olisi. Koitettiin vaan saada homma toimimaan niin, että molemmat sopisivat samaan laumaan. Ja hyvin siinä lopulta kävi =) . Nykysin "tytöt" ovat ylimmät ystävät, koira hakeutuu mieluusti tytön rapsuteltavaksi, oikeen pistää lattialle pötkölleen ja haluaa maharapsutusta =) . Mutta vieraita lapsia koira ei siedä edelleenkään, eikä sen tarvikaan, me vaan eliminoidaan kaikki tilanteet etukäteen. Raskasta se välillä on, mutta kun ei pystytä tuosta luopumaankaan...

Kaikenkaikkiaan ihania koiruuksia, pois en antais, on niistä niin paljon iloa elämään :heart:
 
jenjer
Meillä on sakemanneja on ollut jo kauan. Ennen lapsia harrastettiin aktiivisesti ja käytiin kokeissa. Edelleen harrastetaan ja lapset on tottuneet olemaan kentällä ja näyttelyissä mukana. Yhteiselo sujuu hyvin, eikä tarvitse pelätä että koirat talloisivat vauvan tai tekisivät 2-vuotiaalle mitään. :) Koiruusia on kolme ja tuskimpa rotua koskaan vaihdan, niin ihania ovat!
 
Meillä asustelee kaksi paimenta, uros ja narttu. Vauva on tulossa syksyllä ja kommentteja kaipaillaan miten harrastaminen/kisaaminen on onnistunut vauvan syntymän jälkeen. Aivan ihania otuksia ovat, uros varsinkin oikea halinalle ja mamman mussukka =)
 

Yhteistyössä