En nyt ole mikään Stephen Kingin fani, inhoan kauhua, mutta hän on oikeassa nyt.
UUTISET
UutisetUlkomaat
Kolumni: Pitääkö naisen voittaa, vaikka hän ei olisi paras? Mitä tasa-arvoa se muka on?
torstai 23.01.2020 klo 11:02
Stephen King joutui raivon kohteeksi, koska halusi palkita elokuvia niiden laadun perusteella. Milloin tämä hulluus loppuu? kysyy Iltalehden kolumnisti Sanna Ukkola.
Usain Bolt on salamaakin nopeampi juoksija. Onko reilua, että hän aloittaa sadan metrin pikajuoksun samalta viivalta kuin muut, vai pitäisikö hänen siirtyä taaemmas?
New York Rangers on parempi lätkäjoukkue kuin Espoon Blues. Jos tiimit pelaavat vastakkain, pitäisikö Bluesin kiekkoilijoiden saada kymmenen maalin etumatka?
Vastaus on ilmiselvä. Kaikkien pitää lähteä samalta viivalta. Paras voittaa.
Mutta ei niin selvää asiaa, etteikö aikamme “älyllinen eliitti” saisi väännettyä sitä nurinniskoin.
Oscar-raatiin kuuluva kauhukirjailija Stephen King sai liberaalin älymystön pyhän raivon valtaan viime viikolla, kun hän kommentoi Oscar-palkintoa. King twiittasi:
– Kun arvioidaan taidetta, diversiteettiä (monimuotoisuutta) ei voi ottaa huomioon. Ainoastaan laatu ratkaisee. Jos toimisin toisin, tuntisin tekeväni väärin.
King on tietysti täsmälleen oikeassa, mutta se ei estänyt oikeamielisiä vetämästä kilareita. Painajaismaisia hirviöitä ihmiskunnan alitajuntaan manannut King sai kimppuunsa monstereista kammottavimmat: valloilleen päässeet “hyvät ihmiset”.
Painajaismaisia hirviöitä ihmiskunnan alitajuntaan manannut King sai kimppuunsa monstereista kammottavimmat: valloilleen päässeet “hyvät ihmiset”.
King joutui vihaisen vastausryöpyn kohteeksi, toimittajat kirjoittivat paheksuvia kolumneja ja kirjailija manattiin takapajuiseksi setämieheksi, suunnilleen pahemmaksi kuin hänen teostensa murhanhimoisimmat kirveenheiluttajat.
Ja miksi? Koska hän sanoi, että Oscar-ehdokkaiden valinnassa laatu ratkaisee. Hän ei halua lähteä rotutohtoroimaan ja harrastamaan sukupuolisyrjintää, mitä hänen kriitikkonsa häneltä ilmiselvästi vaativat. King haluaa valita parhaan elokuvan. Se on tehtävä, johon hänet on palkattu.
Kuvitellaan toisinpäin. Entä jos Oscar-raadin jäsen olisi sanonut, että elokuvan laadulla ei ole merkitystä, vaan ainoastaan tekijöiden sukupuolella ja ihonvärillä? Valkoihoiset miehet eivät voi voittaa, koska Oscar-ehdokkaiden joukossa naiset ja etniset vähemmistöt jäävät edelleen alakynteen ja heitä tulee nostaa identiteettipolitiikan perusteella.
Olisiko tällainen Oscar-valitsija ylipäänsä tehtävänsä tasalla? Vastaan itse: no eipä olisi.
Mutta silti ihmiset lähtivät joukolla sättimään Kingiä, tuota valkoista, lihaa syövää heteromiestä. Häntä kutsuttiin rasistiksi, seksistiksi, ja ihmisiä kehotettiin boikotoimaan hänen kirjojaan.
Esimerkiksi ohjaaja Ava DuVernay kommentoi Kingin kirjoitusta niin “vanhanaikaiseksi ja oppimattomaksi, että sen luettuaan haluaa vain mennä takaisin nukkumaan”.
No, kauniita unia sinulle, Ava. King on oikeassa, sinä väärässä.
Myös Kingin kollega, kirjailija Roxanne Gay sanoi olevansa pettynyt, koska King näyttää uskovan, että vain yksi väestöryhmä pystyy tuottamaan laatua.
Taas meni väärin. King ei missään vaiheessa sanonut näin. Hän totesi valitsevansa parhaan elokuvan niillä kriteereillä, joilla se kuuluu valita. Taiteen kriteereillä. Se tarkoittaa, että jos nainen on tehnyt paremman elokuvan kuin mies, se voittaa.
Episodista tekee entistäkin erikoisemman se, että King itse on vannoutunut demokraatti, Trump-kriitikko ja vankka vasemmistolainen. Tämä ei kuitenkaan suojellut kauhujen kuningasta, vaan hän joutui omiensa hurjistuneen hurrikaanin alle. Ilmeisesti logiikka, joka ei suosi naisia, ei ole oikeaa logiikkaa.
Kriisiviestintäkonsulteilta lienee tullut mehevä lasku Kingille, sillä kirjailija otti kohun jälkeen takapakkia sanoissaan. Hän painoi hännän syvälle koipiensa väliin ja painotti uudessa twiitissään, kuinka tärkeää on varmistaa samat mahdollisuudet kaikille, etniseen alkuperään tai suuntautuneisuuteen katsomatta.
On ihan oikea huomio, että Oscar-ehdokkaiden joukossa on vähemmän vähemmistöjä kuin Donald Trumpin kabinetissa: naiset ja etnisten vähemmistöjen edustajat jäävät edelleen pahasti alakynteen. Tänä vuonna esimerkiksi parhaasta ohjauksesta kilpailee all-male-kattaus eli viisi miestä.
Mutta taivaan tähden, ei kai se ole Kingin vika? Oscar-raadin valitsijan syyttäminen koko Hollywoodin läpitunkevasta kulttuurista on yksinkertaisesti väärin.
Ilman muuta Hollywoodiin pitäisi saada lisää naisohjaajia ja kunnon rooleja naisnäyttelijöille – tällä hetkellä tilanne on vino. Mutta se, että ehdokkaiksi päätyi nyt vain miesohjaajia, ei ole ongelma. Se olisi ongelma vasta, jos yhtä hyvän elokuvan ohjannut nainen ei pääsisi ehdolle sukupuolensa takia.
Naisohjaajia on Hollywoodissa huomattavasti vähemmän kuin miehiä. Todennäköisyyden ankara laki määrää, että palkintopalleille nousee siksi useammin miehiä. Jos Oscar-pystit halutaan naisten käteen, jostain pitää saada lisää naisohjaajia. Hyviä. Sellaisia, jotka vetävät katsojat teattereihin.
Jos Oscar-pystit halutaan naisten käteen, jostain pitää saada lisää naisohjaajia.
Kaupallinen Hollywood elää ja pyörii rahan ympärillä. Jos naisohjaaja tekee menestyselokuvia ja blockbustereita, hänet taatusti pyydetään myös jatkossa suurtuotantojen johtoon. Markkina määrää.
Tärkeintä olisi taata kaikille sukupuoleen ja ihonväriin katsomatta mahdollisuuksien tasa-arvo. Se tarkoittaa sitä, että jokaisella olisi mahdollisuus vapaasti valita, mille alalle he haluavat suunnata, ilman niitä kuuluisa “rakenteita”, jotka estävät ylenemisen. Parhaat pääsevät huipulle – koska, niin, he ovat parhaita.
Elokuvia, sarjoja tai ylipäänsä kirjallisuutta ei pitäisi arvioida poliittisten agendojen tai identiteettipolitiikan kautta, vaan niiden laadun. Taide merkitsee enemmän kuin taiteilija, sisältö menee tekijän ulkoisten ominaisuuksien edelle.
Naisten täytyy pärjätä ihan omillaan, ilman loukkaavia tasoituksia.
Me olemme joutuneet keskelle tätä hulluutta, koska moni arvioi nykyään taidetta pitkälti sen tekijöiden etnisyyden tai sukupuolielinten perusteella, ei taiteen itsensä.
Mutta mitä ihmeen tasa-arvoa se on, että nainen valitaan voittajaksi, vaikka hän ei ole sitä ansainnut – pelkästään sukupuolensa perusteella?
Naisten täytyy pärjätä ihan omillaan, ilman loukkaavia tasoituksia.
Toimittaja ja juontaja Sanna Ukkolan kolumni julkaistaan Iltalehti.fi:ssä joka torstai. INKA
UUTISET
UutisetUlkomaat
Kolumni: Pitääkö naisen voittaa, vaikka hän ei olisi paras? Mitä tasa-arvoa se muka on?
torstai 23.01.2020 klo 11:02
Usain Bolt on salamaakin nopeampi juoksija. Onko reilua, että hän aloittaa sadan metrin pikajuoksun samalta viivalta kuin muut, vai pitäisikö hänen siirtyä taaemmas?
New York Rangers on parempi lätkäjoukkue kuin Espoon Blues. Jos tiimit pelaavat vastakkain, pitäisikö Bluesin kiekkoilijoiden saada kymmenen maalin etumatka?
Vastaus on ilmiselvä. Kaikkien pitää lähteä samalta viivalta. Paras voittaa.
Mutta ei niin selvää asiaa, etteikö aikamme “älyllinen eliitti” saisi väännettyä sitä nurinniskoin.
Oscar-raatiin kuuluva kauhukirjailija Stephen King sai liberaalin älymystön pyhän raivon valtaan viime viikolla, kun hän kommentoi Oscar-palkintoa. King twiittasi:
– Kun arvioidaan taidetta, diversiteettiä (monimuotoisuutta) ei voi ottaa huomioon. Ainoastaan laatu ratkaisee. Jos toimisin toisin, tuntisin tekeväni väärin.
King on tietysti täsmälleen oikeassa, mutta se ei estänyt oikeamielisiä vetämästä kilareita. Painajaismaisia hirviöitä ihmiskunnan alitajuntaan manannut King sai kimppuunsa monstereista kammottavimmat: valloilleen päässeet “hyvät ihmiset”.
Painajaismaisia hirviöitä ihmiskunnan alitajuntaan manannut King sai kimppuunsa monstereista kammottavimmat: valloilleen päässeet “hyvät ihmiset”.
King joutui vihaisen vastausryöpyn kohteeksi, toimittajat kirjoittivat paheksuvia kolumneja ja kirjailija manattiin takapajuiseksi setämieheksi, suunnilleen pahemmaksi kuin hänen teostensa murhanhimoisimmat kirveenheiluttajat.
Ja miksi? Koska hän sanoi, että Oscar-ehdokkaiden valinnassa laatu ratkaisee. Hän ei halua lähteä rotutohtoroimaan ja harrastamaan sukupuolisyrjintää, mitä hänen kriitikkonsa häneltä ilmiselvästi vaativat. King haluaa valita parhaan elokuvan. Se on tehtävä, johon hänet on palkattu.
Kuvitellaan toisinpäin. Entä jos Oscar-raadin jäsen olisi sanonut, että elokuvan laadulla ei ole merkitystä, vaan ainoastaan tekijöiden sukupuolella ja ihonvärillä? Valkoihoiset miehet eivät voi voittaa, koska Oscar-ehdokkaiden joukossa naiset ja etniset vähemmistöt jäävät edelleen alakynteen ja heitä tulee nostaa identiteettipolitiikan perusteella.
Olisiko tällainen Oscar-valitsija ylipäänsä tehtävänsä tasalla? Vastaan itse: no eipä olisi.
Mutta silti ihmiset lähtivät joukolla sättimään Kingiä, tuota valkoista, lihaa syövää heteromiestä. Häntä kutsuttiin rasistiksi, seksistiksi, ja ihmisiä kehotettiin boikotoimaan hänen kirjojaan.
Esimerkiksi ohjaaja Ava DuVernay kommentoi Kingin kirjoitusta niin “vanhanaikaiseksi ja oppimattomaksi, että sen luettuaan haluaa vain mennä takaisin nukkumaan”.
No, kauniita unia sinulle, Ava. King on oikeassa, sinä väärässä.
Myös Kingin kollega, kirjailija Roxanne Gay sanoi olevansa pettynyt, koska King näyttää uskovan, että vain yksi väestöryhmä pystyy tuottamaan laatua.
Taas meni väärin. King ei missään vaiheessa sanonut näin. Hän totesi valitsevansa parhaan elokuvan niillä kriteereillä, joilla se kuuluu valita. Taiteen kriteereillä. Se tarkoittaa, että jos nainen on tehnyt paremman elokuvan kuin mies, se voittaa.
Episodista tekee entistäkin erikoisemman se, että King itse on vannoutunut demokraatti, Trump-kriitikko ja vankka vasemmistolainen. Tämä ei kuitenkaan suojellut kauhujen kuningasta, vaan hän joutui omiensa hurjistuneen hurrikaanin alle. Ilmeisesti logiikka, joka ei suosi naisia, ei ole oikeaa logiikkaa.
Kriisiviestintäkonsulteilta lienee tullut mehevä lasku Kingille, sillä kirjailija otti kohun jälkeen takapakkia sanoissaan. Hän painoi hännän syvälle koipiensa väliin ja painotti uudessa twiitissään, kuinka tärkeää on varmistaa samat mahdollisuudet kaikille, etniseen alkuperään tai suuntautuneisuuteen katsomatta.
On ihan oikea huomio, että Oscar-ehdokkaiden joukossa on vähemmän vähemmistöjä kuin Donald Trumpin kabinetissa: naiset ja etnisten vähemmistöjen edustajat jäävät edelleen pahasti alakynteen. Tänä vuonna esimerkiksi parhaasta ohjauksesta kilpailee all-male-kattaus eli viisi miestä.
Mutta taivaan tähden, ei kai se ole Kingin vika? Oscar-raadin valitsijan syyttäminen koko Hollywoodin läpitunkevasta kulttuurista on yksinkertaisesti väärin.
Ilman muuta Hollywoodiin pitäisi saada lisää naisohjaajia ja kunnon rooleja naisnäyttelijöille – tällä hetkellä tilanne on vino. Mutta se, että ehdokkaiksi päätyi nyt vain miesohjaajia, ei ole ongelma. Se olisi ongelma vasta, jos yhtä hyvän elokuvan ohjannut nainen ei pääsisi ehdolle sukupuolensa takia.
Naisohjaajia on Hollywoodissa huomattavasti vähemmän kuin miehiä. Todennäköisyyden ankara laki määrää, että palkintopalleille nousee siksi useammin miehiä. Jos Oscar-pystit halutaan naisten käteen, jostain pitää saada lisää naisohjaajia. Hyviä. Sellaisia, jotka vetävät katsojat teattereihin.
Jos Oscar-pystit halutaan naisten käteen, jostain pitää saada lisää naisohjaajia.
Kaupallinen Hollywood elää ja pyörii rahan ympärillä. Jos naisohjaaja tekee menestyselokuvia ja blockbustereita, hänet taatusti pyydetään myös jatkossa suurtuotantojen johtoon. Markkina määrää.
Tärkeintä olisi taata kaikille sukupuoleen ja ihonväriin katsomatta mahdollisuuksien tasa-arvo. Se tarkoittaa sitä, että jokaisella olisi mahdollisuus vapaasti valita, mille alalle he haluavat suunnata, ilman niitä kuuluisa “rakenteita”, jotka estävät ylenemisen. Parhaat pääsevät huipulle – koska, niin, he ovat parhaita.
Elokuvia, sarjoja tai ylipäänsä kirjallisuutta ei pitäisi arvioida poliittisten agendojen tai identiteettipolitiikan kautta, vaan niiden laadun. Taide merkitsee enemmän kuin taiteilija, sisältö menee tekijän ulkoisten ominaisuuksien edelle.
Naisten täytyy pärjätä ihan omillaan, ilman loukkaavia tasoituksia.
Me olemme joutuneet keskelle tätä hulluutta, koska moni arvioi nykyään taidetta pitkälti sen tekijöiden etnisyyden tai sukupuolielinten perusteella, ei taiteen itsensä.
Mutta mitä ihmeen tasa-arvoa se on, että nainen valitaan voittajaksi, vaikka hän ei ole sitä ansainnut – pelkästään sukupuolensa perusteella?
Naisten täytyy pärjätä ihan omillaan, ilman loukkaavia tasoituksia.
Toimittaja ja juontaja Sanna Ukkolan kolumni julkaistaan Iltalehti.fi:ssä joka torstai. INKA
