Sekaset fiilikset

Juuh siis mun tilanne on tämä. Oon raskaana viikolla 7+2. Eli testin tein just vasta viime perjantaina. Isä on tiedossa ja haluis abortin. Mä oon koko viikon pohtinu kaikilta kanteilta pidänkö vauvan vai en. Perhe aluks oli keskeytyksen kannalla mut nyt ne jo intoilee mummi/pappa hössötystä. Olin jo mukamas päätöksen tehny ja ajatellu että kyllä mä yksin pärjään vaikka rankkaa tuleeki varmaan olemaan. Kunnes mun sisko soitti ja latisti mun fiilikset. Kun mä en kuitenkaan pärjää. Nyt itkettää....oon vaan niin yksin tän asian kanssa....Mä hajoon.

 

Varmasti vaikea tilanne, mikä on oma kantasi aborttiin? Kestätkö sen ajatuksena vai et? Siis oli päätös kumpi vaan tee niinkuin sydämesi sanoo... Yksinhuoltajana pärjää kyllä, mutta raskasta se on. Itse en olisi aborttia voinut tehdä, olisin katunut sitä ikuisesti, joten sitten olen hoitanut lapseni itse. Lapsi on aivan ihana. Harkitse päätöstäsi itsenäisesti, älä tanssi muiden pillin mukaan!

 

Samoilla linjoilla edellisen vastaajan kanssa. Päätös on sinun. Olen itse pienen pojan yh. Rankkaa, kovin rankkaa on ollut, mutta palkitsevaa, antoisaa ja rakkautta pursuavaa.

 

Älä anna muiden päättää puolestasi mitä teet,vaan tee niin kuin susta tuntuu sydämmessäsi oikealta.Onhan se varmana yksin rankkaa olla vastuussa kaikesta,mutta se jo tuntuu palkitsevalta kun huomaa lapsen kehittyvän ja oppivan uusia asioita ja hellyytävältä kun ensimmäistä kertaa lapsi hymyilee,nauraa,sanoo äiti yms...

Onko sulla sukulaisia,ystäviä tai kavereita jotka auttaisi ja tukea antaisi sulle,silloin kun tarvitset sitä?!

Tsemppiä sulle päätät sitten mitä tahansa tehdä :hug:

 

Päätös on sinun omasi. Itse olen hyvin jaksanut 4 lapsen yh:na, niinpä uskoisin sinunkin jaksavan ja pärjäävän yhden kanssa, ja kun sinulla on vielä tukiverkostoakin. Mutta kuten sanottu, itse sinun on päätöksesi tehtävä.

 

Mul on sama tilanne ku sulla..paitsi et mul on vuos 2kk vanha poika...ja nyt olen raskaana, lapsilla eri isät, mietin paljon asioita ja oli vaiketa päättää, et teenkö aboritn vai pidänkö..ja että pärjäänkö yksin kahen lapsen kanssa..päätin pitää lapsen..päätöksen teko oli vaikea ja olin hajoamis pisteessä...olisi kiva jutella enenmän asiasta...mun s.posti osote on jesse.06@netti.fi

 

kauhean isoja asioita päätettävänä. niin tai näin, selviät kyllä. mutta yksi asia muista: niitä neuvojia tulee aina puolesta ja vastaan. tämä on sinun asiasi.

minulle iski aikoinaan niin yllätysraskaus kuin vain voi olla. isäkin oli perheellinen mies, minulla jo entisiä lapsia, työtön, vanha jne

kaikki pitivät itsestään selvyytenä että teen keskeytyksen. KUKAAN ei edes onnitellut. salaa mielessäni hymyilin ja silitin vatsaani. ystävilleni sanoin että joo, kohta mä tilaan sen lääkäriajan.. enkä tilannut.

yksin tai yhdessä, lasten hoito on rankkaa, niin kuin elämä muutenkin. Vastuuta tulee, mutta vain aina päivä kerrallaan. nyt katson että valintani oli oikea, tuntuu että joskus sydän halkeaa onnesta.

mutta jos valitset toisen tien, se on ratkaisu johon sinulla on oikeus