Seksi, parisuhde ja synnytyksen jälkeiset muutokset kropassa

En tiedä mille palstalle pitäis kirjoittaa, joten laitetaan tänne... Synnytin siis kolme kk sitten esikoistyttömme joka on tosi helppo ja kiva vauva, hänestä ei siis minkäänlaista huolta. Mulla ja miehellä on ollu aina tosi hyvä seksielämä ja luottamukselliset välit muutenkin, ja vaikka mä en itse alun perin juuri lapsia halunnut, mies on haaveillut perheestä koko aikuisikänsä ja sai sitte mutkin innostumaan asiasta.

Nyt sitte meillä kuitenkin on aika iso ongelma. Mies on aina tykänny rakastelusta ja me aloitettiinkin sänkytouhut aika pian synnytyksen jälkeen (oisko joku pari viikkoa jaksettu oottaa). Aika äkkiä mies myös huomasi että mun paikat on löystyneet, ja siitä on tullut sille tosi vaikea paikka ettei seksi tunnu enää samalta kuin ennen. Mun miehen on aina ollu vähän vaikea laueta (esim suuseksillä ei tuu ollenkaan) ja nyt homma ei toimi olleskaan. Sen on kuulemma melkein mahdoton laueta mun kanssa enää, kun on niin huono tuntuma. Viime aikoina se on joka kerta jättäny homman kesken ja heittäny kommenttia tyyliin "en kestä, tää on ihan karseeta" ja pohtinu epähuomiossa ääneenkin pari kertaa, että näinköhän mun paikat ikinä palautuu normaaliksi ja onkohan meidän seksielämä nyt tässä.

En olis ikinä milloinkaan uskonut että tästä asiasta tulee meille ongelma. Kylhän mä siis tajusin alusta asti, että paikat löystyy ja että seksi varmana kärsii ekat kuukaudet, mutta tää miehen käyttäytyminen on ihan odottamatonta. Jotenki olin aatellut, että sillekin tää asia ois selvää kauraa ja että oltais voitu yhessä naureskella näille mun taisteluvammoille. Mies on selkeesti masentunut tämän jutun takia ja vaikka jaksoin itse aluks vielä suhtautua huumorilla asiaan ja vakuutella, että kyllä tästä paikat vielä kiristyy, niin omakin mieli alkaa olla aika lailla maassa. Mies ei halua puhua asiasta ja ei halua seksiäkään enää, ja mua itkettää ja tunnen oloni raskausarpiseksi, löysätissiseksi ja venyneeksi ämmäksi. Ja ottaa päähän toi sen draamakuningatarmainen asenne, ku ei se seksi ny mullekaan näin aluksi mitään kummoista ollu (vaikkei mua paikattukaan, niin aristi aluksi enkä mäkään oo saanut yhdynnässä vielä synnytyksen jälkeen orgasmia vaikka aiemmin sain helposti) mutta oon sentään viitsiny ees yrittää ja kertonu miehelle miten tykkään seksistä sen kanssa.

Mitä ihmettä mä nyt teen? Mies on onneton, mä oon onneton, pelkään et se lähtee kävelemään jonkun kireemmän tavaran perään ja välillä harkitsen ite lähteväni kävelemään kun koen ton masentumisen tästä asiasta tosi ahdistavaksi ja halveeraavaksi. Mites muut on selvinneet tästä raskauden jälkeisestä ajasta? Ja kiristyykö se värkki ny sit ikinä takas, vai onko tää nyt tässä mun miehen kanssa? En oikeesti tajua miten me ollaan päädytty tällaiseen tilanteeseen, ku oon aina pitäny tota ihan tolkun miehenä, ja nyt se vetää ihan hirveet draamat asiasta, jolle mä en jatkuvan lantionpohjatreenin lisäksi mitään mahda. :headwall:

 

Ensinnäkin itse olisin loukkaantunut aika syvästikin jos oma mies sanoisi itselle noin.
Tosin itse en tiedä olenko löystynyt vai en alapäästä synnytyksieni jälkeen. Itse tosin treenaan lantionpohjia. Mutta kyllä tuo sinun miehesi käytös niin se on todella loukkaavaa, en tiedä voiko naista pahemmin haukkua seksin suhteen.

 

Mieheni mielestä olen nykyään tiukempi kuin ennen synnytystä vaikka en erityisesti edes jumpannut lantion pohjan lihaksia. Alkuun oli kyllä "väljyyttä" ja molemmat huomasimme sen, mutta onhan se ihan ymmärrettävääkin. Mulle jouduttiin laittamaan repeämien takia sisälle tikkejä, joten asentojakaan ei voinut vapaasti vaihdella. Aristaminen meni ohi noin puoli vuotta synnytyksestä ja löysyys hävisi vähitellen kuukausian kuluessa. Sitä en valitettavasti muista minkä aikaa palautumiseen sen osalta meni.

Oletteko kokeilleet erilaisia asentoja vai tuntuuko epämiellyttävältä? Jos miehellä on vaikeuksia laueta sisälle, niin voisitko hoitaa kädellä loppuun? Minkä verran olet treenannut lantionpohjan lihaksia? Jumppaaminen kannattaa, mutta lisäksi pidän tärkeänä sitä, että miehesi ymmärtäisi mitä sinun kehosi on teidän yhteisen lapsen vuoksi joutunut kestämään. Sinuna siis yrittäisin vielä puhua asiasta. Toivottavasti suunta lähtee parempaan.

Lisään:
Tiedättekö mistä miehen vaikea laukeaminen johtuu? Onko hän tottunut rajuihin tai muuten voimakkaisiin otteisiin? Jos kyse on tuosta mainitsemastani, niin ehkä hänet onnistuisi totuttaa hellempään kosketukseen jolloin herkkyys lisääntyisi. Hyväilytuokioita siis aktin tilalle, niin samalla opitte tuntemaan toisianne uudestaan.

 

Sitä en valitettavasti muista minkä aikaa palautumiseen sen osalta meni.

Eli toivoa on. Nyt ku vielä sais tuon masentuneen miehenkin tajuamaan että tää ei oo maailmanloppu. :|

Oletteko kokeilleet erilaisia asentoja vai tuntuuko epämiellyttävältä? Jos miehellä on vaikeuksia laueta sisälle, niin voisitko hoitaa kädellä loppuun?

Miehen mielestä mikään asento ei tunnu enää "samalta" eikä vissiin mikään tunnu oikein miltään. Ja siinäkös sitte ongelman syy onkin, koska mies ei oo koskaan antanu mun hoitaa kädellä loppuun (kuulemma sekään ei tunnu 'oikeelle'), suuhun ei pysty tulemaan ja nyt ei sitten onnistu se tavanomainenkaan. Tarjosin sille sit anaaliseksiäkin ku en muuta keksinyt, mutta ei sekään kelpaa, ku se taas on 'ällöttävää'. Itse se kyllä antoi ennen synnytystä mielellään suuseksiä ja oli muutenki varsin pätevä mies vuodeosastolla, mutta itselleen se ei anna tehdä mitään, ja hänestä tää ei ole ongelma. Hänen mukaansa kaikkihan toimis hyvin, jos jotenki maagisesti toi mun värkki kiristyis äkkiä ennalleen. Valitettavasti vaan mua alkaa potuttaa toi sen asenne sen verran, et vaikka parin kuukauden päästä tavara ois entistä ehompi, ni ei tee kyllä todellakaan mieli jakaa sitä miehelleni enää, ku oon niin monta kertaa jo tullu torjutuksi.

En usko että se haluaa tarkotuksella mua loukata, vaan varmaankin on vaan niin järkyttynyt tilanteesta että puhuu mitä päähän tulee. Oon sanonut että mua loukkaa ja masentaa toi sen asenne, ja on se pyytäny niitä kommenttejaan anteeks, mutta eipä tilanne nyt siitä oikein parannu. Me halaillaan ja hellitellään jatkuvasti mitä ny vauvanhoidolta ehditään, mut nyt tän jutun seurauksena nekin tilanteet on sellaisia teennäisiä, ku molemmat aattelee päässään että "no ei täs kuitenkaan seksiä saa eikä uskalla ehottaa, tätäkö tää on tästä lähtien".

Aattelin suutuksissani ehdottaa seuraavaks, että hitsi jos ei kerta tarjottu tavara oo riittävän hyvää eikä musta oo sille enää mitään iloa, niin hommaa itelleen jonkun teiniritsan (paitsi et eihän se voi tehdä sitäkään, kun kortsun käyttö ei siltä onnistu ja ilman ei uskalla sentään vieraita laitella) ja mä voin käydä baarista hakemassa itelleni lohduttajan, jolle kelpaa suuseksi ja löysempi tavara. : / Oon niin loukkaantunut siitä ettei mies voi yhtään tukea mua täs toipumisvaiheessa eikä ees esittää et sitä kiinnostais seksi sen jälkeen ku sille selvis tää löystyminen (aiemmin oli kyl vonkumassa heti synnytyksen jälkeen), että tekis oikeesti mieli sanoakin noin.

 

Vaikea tilanne. Kuin suoraan meidän elämästä. Vaimolla 1 synnytys takana muutama vuosi sitten eikä muutosta parempaan ole. Melkeinpä sanoisin, että huonompaan suuntaan on menty. On "yrittänyt" treenata mutta käytännössä ei ole sitä tehnyt. Tulee todella turhautunut olo, koska ei tällaista ongelmaa voi käsitellä kovin rakentavasti. Sanot niin tai näin niin aina se loukkaa. En oikein osaa ottaa syyllisyyttä niskaani siitä, että ongelma turhauttaa minua enkä voi asialle mitään tehdä. Vaikeaa on tämä elämä. Tuntuu että 3-kymppisenä parhaat vuodet on eletty. Masentavaa.

 

En usko että se haluaa tarkotuksella mua loukata, vaan varmaankin on vaan niin järkyttynyt tilanteesta että puhuu mitä päähän tulee.

Ehkä mies sanoo asiat suoraan? Haluaisitko, että ei kertoisi sinulle mikä mättää? Lopettaisi seksin kesken eikä kertoisi syytä? Välttelisi seksiä kertomatta syytä? Luuletko, että on miehelle helppoa todeta tuollaista? Kyllä siinä keskikokoisen peniksen omaavaa miestä alkaa harmittaa, ettei ole pornokalua jalkovälissä...

 

Ehkä mies sanoo asiat suoraan? Haluaisitko, että ei kertoisi sinulle mikä mättää? Lopettaisi seksin kesken eikä kertoisi syytä? Välttelisi seksiä kertomatta syytä? Luuletko, että on miehelle helppoa todeta tuollaista? Kyllä siinä keskikokoisen peniksen omaavaa miestä alkaa harmittaa, ettei ole pornokalua jalkovälissä...

Mua ei laisinkaan haittaa se että mies toteaa että pimppi on levinny. Olihan se tiedossa ja odotettavissa ja me jopa vitsailtiin asiasta ennen synnytystä. Mua haittaa se että mies ottaa nyt noin dramaattisen asenteen koko asiaan - ihan ku se ei olis tiennyt jo silloin kun mut tähän hommaan suostutteli, että naisen paikat siinä muuttuu. Mua haittaa kun mies huokailee ja suunnilleen vääntää itkua, et mikäs nyt eteen, seksi sun kanssa ei tunnu miltään. Mun tekee mieli sanoa sille että no jaa-a, yritätkö sä sanoa et tekis mieli lähtee menemään koko suhteesta - jos näin on niin sano se sit itse ääneen ja myönnä, et oot niin sen tyyppinen mies että aattelet hylkääväs lapses ja sen äidin koska pimpsa ei enää oo sitä mitä aiemmin.

Mä oon vuosikaudet katellu mieheni ihosairauksia, masennuksia ja parisuhteen aikana kertyneitä liikakiloja. En mä niistä ny erityisemmin ilahdu mutta rakastan sitä sen verran, että koetan tukea miestä silloinki kun se tuntee niistä häpeää ja aattelen et mitä ny moisista, mähän rakastan sitä äijää. Mua satuttaa että näköjään tätä samaa kohtelua ei sit voi oottaa itselleen nyt, kun en ookaan enää niin täydellinen sille ku aiemmin.

Mua haittaa sekin et koska sille ei kelpaa mun käsi, suu eikä perse, mulla ei oo sille näköjään mitään annettavaa seksuaalisesti jos pimpsa ei innosta. Ja koska seksuaalisuus on ollu meille molemmille aika olennainen osa suhdetta, niin luonnollisesti ottaa päähän asiaintila. Mä jumppaan niitä hiivatin lihaksia sen tunnin pari päivässä ja menisin vaikka kiristysleikkaukseen jos rahaa olis, mutta muuta en ny kyllä keksi. Kävin lekurillaki katsastuttamassa alapään, et onko se nyt jotenki poikkeavan kamala, ja ihan normaali kuulemma on. Oon raskauden alusta asti päättäny, että vauva ei tee musta mitään tylsää halutonta mammaa ja että yhteistä aikaa on löydyttävä, yrittäny pitää nättejä alusvaatteita ja muutenki koettanu panostaa suhteeseen, mut näköjään ei oo mikään niin helppoa.

Ottaa päähän, ku joudun ny olemaan miehen tukena tässäki asiassa ja vakuuttamaan sille et kyllä mä rakastan sitä edelleen vaikkei se haluukaan seksiä mun kans, vaikka tää dissaus syö mua elävältä ja itsetunto on ihan paskana.

 

Näköjään ei tiennyt. Ei sitä usko ennenkuin sattuu omalle kohdalle. Kaikillehan niin ei käy, se on selvä. Noita luettelemiasi asioita ei voi verrata yhdynnän ongelmiin. Jos miehellä on paljon muitakin fyysisiä ongelmia ja kenties häpeän aiheita, koitapa huviksesi miettiä, miltä tuntuu, kun penis tuntuu yhtäkkiä kutistuneen olemattomiin.
Ja mitä lääkärin arviointeihin tulee, pillusi täyttää varmaankin normaalin synnyttäneen naisen kriteerit, ainakin terveysnäkökohtien osalta. Ei varmaankaan ole haitallisia laskeumia ym. eikä pissanpidätysongelmia. On olemassa laitteita, joilla voidaan mitata emättimen puristusvoimaa. Tätä testausta ei ole varmaankaan suoritettu? Toisaalta puristaminen yhdynnän aikana ei ole sama asia kuin normaalin tiukka emätin, koska emättimessä on lihaksia, jotka eivät ole tahdonalaisia. Pääsääntöisesti lääkäriä kiinnostaa emättimen normaali toiminta ja siihen ei kuulu yhdynnän nautittavuus miehen osalta, vaikka pitäisi kuulua.

Mua haittaa se että mies ottaa nyt noin dramaattisen asenteen koko asiaan - ihan ku se ei olis tiennyt jo silloin kun mut tähän hommaan suostutteli, että naisen paikat siinä muuttuu. Mua haittaa kun mies huokailee ja suunnilleen vääntää itkua, et mikäs nyt eteen, seksi sun kanssa ei tunnu miltään.

Mä oon vuosikaudet katellu mieheni ihosairauksia, masennuksia ja parisuhteen aikana kertyneitä liikakiloja. En mä niistä ny erityisemmin ilahdu mutta rakastan sitä sen verran, että koetan tukea miestä silloinki kun se tuntee niistä häpeää ja aattelen et mitä ny moisista, mähän rakastan sitä äijää. Mua satuttaa että näköjään tätä samaa kohtelua ei sit voi oottaa itselleen nyt, kun en ookaan enää niin täydellinen sille ku aiemmin.
Kävin lekurillaki katsastuttamassa alapään, et onko se nyt jotenki poikkeavan kamala, ja ihan normaali kuulemma on.

 

Ristiriitaista. Et siis oikeasti tarvi sellaista seksiä, josta miehesikin nauttii? Sua siis haittaa se, että mies EI OSAA nauttia pimpistä, joka ei tunnu miltään? Minä pystyn korvaamaan jonkin verran tuota ongelmaa erilaisilla henkisillä jutuilla ja psyykkauksella tyyliin "aah, saan pillua" ja kiihottavilla näkymillä esim. takaapäin panossa. Voisin siis kuvaille nykyistä tilannetta siten, että itseään pitää pitää fiiliksissä, koska fyysiset tuntemukset ovat heikentyneet. Ennen piti omaa fiilistä yrittää jarrutella erilaisilla asiaan kuulumattomilla ajatuksilla, jotta ei olisi lauennut liian aikaisin.

Mua ei laisinkaan haittaa se että mies toteaa että pimppi on levinny. Mua haittaa kun mies huokailee ja suunnilleen vääntää itkua, et mikäs nyt eteen, seksi sun kanssa ei tunnu miltään.

 

Ristiriitaista. Et siis oikeasti tarvi sellaista seksiä, josta miehesikin nauttii? Sua siis haittaa se, että mies EI OSAA nauttia pimpistä, joka ei tunnu miltään?

En varmaan osaa ilmaista itseeni kovin selkeesti, mutta edelleen en kaipaa mitään "ihan kiva se pillu on" -sievistelyä tai että mies ei saisi todeta ilmiselvää tosiasiaa. Sen sijaan huvittais kyllä tietää et mitä hittoa mä voin asialle tehdä? Miehellä on varppina vaikeeta asian kanssa ja voin vakuuttaa että asiantila riepoo muakin, mut tuo lapsi on nyt tehty ja maito on maassa, eli piru vieköön kaipaisin jotain talvisodan henkee nyt kehiin siltä mieheltäkin. Tätä juttua ku ei nyt vaan voi peruuttaakaan.

Mä en vissiin voi nyt sit asioihin vaikuttaa muuten ku alkamalla suunnitella seuranhakuilmotusta deittinettiin siltä varalta et mies lähtee kireemmän tavaran perään selvittyään tosta itsesäälissä vellomisesta?

 

Jos yhdyntä on kovin keskeinen osa seksiänne, voivoi. Tilanteeseen sopisi muutama fraasi:

-No can do
-Shit happens
-Life sucks and then you fucking die (Ozzy Osbourne)

Elämästä voi löytyä muitakin nautinnon lähteitä(ehkä, en ole varma) jotka vetävät vertoja seksille.
Sinäkin olet kuitenkin jo lisääntynyt ja tehnyt siinä mielessä tehtäväsi kuten minäkin.

Olisi mielenkiintoista tietää, mikä on suhteesi seksiin. Ellet saa mieheltäsi seksiä, masturboitko?
Entä jos tilanne jatkuu ennallaan, tarvitsetko uuden seksisuhteen?

Minä haluaisin tietää, miksi jotkut löystyvät ja toiset muuttuvat (muka) entistä kireämmiksi synnytysten myötä. Jos potenssi heikkenee jo 3-kymppisenä ja nainen löystyy jatkuvasti, miten niin moni 6-kymppinen pari harrastaa seksiä? Tasan ei mene onnen lahjat ja jumalaa ei ole olemassa.

 

Olisi mielenkiintoista tietää, mikä on suhteesi seksiin. Ellet saa mieheltäsi seksiä, masturboitko?
Entä jos tilanne jatkuu ennallaan, tarvitsetko uuden seksisuhteen?

Luonnollisesti masturboin, ja jos tää tilanne jatkuu ennallaan, me erotaan. Musta eikä miehestäkään varmaan ei ole perisuhteeseen jossa ei ole seksiä. Tai tietty varppina jonku aikaa voi pelata yhessä vaikka Mario Kartia, mut jos se ei tosiaan oo valmis muuhun seksiin ku yhdyntään joka ei sit onnistu, ni joo, oikeessa oot: shit happens.