Seksiongelma (pitkä vuodatus)

*nukkuu x2

 

Niinkauan kun käytät hormonaalista ehkäisyä eivät halut palaa. Luulisi että tästä on puhuttu niin paljon että se olisi jokaisella tiedossa. Olipa se pilleri, kapseli tai laastari niin niin kauan ei seksi maita. Kaikille ei hormonaalinen ehkäisy sovi ja piste. Eli ensin miehelle kortsu käteen.

Mitään hormonitasoja eivät tavalliset lääkärit pahemmin mittaile mutta sinulle saattaisi olla apua jos pyytäisit mittauttamaan kilpirauhasarvosi. Usein synnytysten jälkeen halujen kadotessa on ollut jonkin raskauden aikana sairastettu pieni kilpirauhastulehdus joka on laittanut kilpparin toimimaan sen verran vajaalla ettei seksi maistu.

Kun saa tulokset lääkäristä ne pitää vaatia itselle kotiin eikä uskoa jos lääkäri sanoo että ei vikaa. Suomen kilpirauhasarvot laahaavat muuta maailmaa jäljessä ja se joka muualla maailmassa on selvää vajaatoimintaa on suomessa "ei ongelmaa"-tasolla. Heitä pois hormonit, hanki kilppariarvot terveyskeskuksesta ja kirjoita vaikka kilpirauhasfoorumille arvosi ja oireesi ja pyydä mielipiteitä arvoistasi.

Seksihaluttomuuden lisäksi lievään vajaatoimintaan kuuluvat alituinen väsymys ja uupumus, lievä alakulo ja masennus, saamattomuus, "aivosumu", muistikatkoja jne.

Itsellä samat ongelmat ja kaikki kirjoittamasi olisi voinut tulla mun näppikseltä. Kahdesti terveyskeskuksessa mitattiin kilppariarvot ja joka kerta sanottiin että ne ovat vielä viitearvojen sisällä eikä ongelmaa. Sitten näytin ne yksityislääkärille joka sanoi heti että selvää vajaatoimintaa Nyt ei enää ongelmaa ja voi kun ihanaa.

Mutta terveysjutut sikseen, miehesi on aika idiootti. Ei seksi ole mikään pakko. On sillä omat kädetkin, et sinä ole mikään tyydytysväline. Tuo teidän seksimäärä on PALJON. Sano ei useammin ja kun mies kiukuttelee, ole SINÄ se joka suuttuu eikä se joka nöyränä ottaa vihat päälleen.

 

Mulla nyt ei vielä ole lapsia. Mutta haluttomuutta on elämän aikana ollut pitkiäkin pätkiä.

Sanoisin että tuo sääliseksi ei oikeasti auta. Ainakaan sinua itseäsi. Se paha olo, mikä sinulle jää seksistä, vain ruokkii lisää masennustasi. Toki masennuslääkkeet voivat aiheuttaa haluttomuutta, samoin hormonien vaihtelut, unettomuudesta puhumattakaan (kaikki ei pärjää sillä katkonaisella 6h yöunella eivätkä kaikki kolmivuotiaat nuku päiväunia!). Mutta pahiten sitä haluttomuutta ruokkii ihan oma kuva itsestä ja omasta seksuaalisuudesta, siitä kuinka et pysty enää ennen niin ihanasta seksistä nauttimaan. Ja toisaalta se kuva minkä puolisosi rakentaa, kuva missä sinulta saa vain säälistä, kun tarpeeksi vonkaa ja siltikään mikään ei riitä, eli et ole hyväksytty sellaisena kuin olet.

Tuohon auttaa siis vain aika, uniongelmien ja pahimman masennuksen helpottaminen ja järjellä varustettu mies, joka älyää olla vonkaamatta ja hyväksyy että elämäntilanne on nyt tällainen. Omakin kumppanini toki tahtoisi enemmän seksiä kuin mitä sitä on, mutta on hyväksynyt tilanteen, jossa sitä seksiä on silloin kun mulla on jotain haluja. Ei silloin kun voin huonosti, migreeni tai huonokuntoinen iho, joka ei edes siedä kosketusta ei ole niitä hyviä hetkiä vongata. Hellyys pysyy muilla keinoin sitten elämässä niiden kuivempienkin kuukausien yli, vasta nykysen kumppanini kanssa olen saanut huomata että ne halut tosiaan palaavat, kun taas voin paremmin ja olen ollut hyväksytty myös kun oli vaikeaa eikä sitä seksiä saanut edes säälistä (sitä meillä ei harrasteta lainkaan, sääliseksiä). Tosin mulla on rankkojakin juttuja taustalla, minkä vuoksi välillä halut katos tyystin ja vaikuttaa vielä nykypäivänkin minäkuvaan.

 

Mikään ei ole hirveämpää kuin seksiä vaativa mies joka sitten suuttuu kun seksiä ei saa. Siis maailman vastenmielisin asia.

Pahinta on että liian monet naiset kärsivät siitä kiltteyden traumasta että miehelle pitää antaa seksiä ettei se suutu. Se hipoo raiskausta. Mies pahoinpitelee henkisesti ellei saa seksiä. Se on seksiin painostamista ja se on rikos. Tätä tapahtuu niin monissa kodeissa joka päivä.

Naiset suuttukaa! Sanokaa ei! Ei seksi tosiaan ole mikään pakko, älkää alistuko pahoinpitelyyn. Antakaa naiset niiden miesten suuttua ja raivota. Eivät ne pure. Raivoaminen nyt on miesten tapa. Olkaa vahvoja naisia ja antakaa myös tyttärillenne sama malli.

 

"Pikkumy" puhuu asiaa.

Mielestäni ap:n ei kannata sääliseksiä edes antaa, vaan kieltäytyä koko hommasta jos ei jaksa eikä itse saa hommasta mitään. Silloin joudutaan väkisin pohtimaan suhteen perimmäisiä kuvioita, ja jokin ratkaisu löytyy ajan kanssa, hyvä tai huono. Mutta on aivan järjetöntä väkisin "antaa" jos ei itseä kerta haluta, se on petosta omaa itseään kohtaan.

Seksi seis, lapset unikouluun ja masennukselle mäkikuismaa.

 

Mäkikuisma ei paljon auta jos masennuksen aiheuttaa fyysinen sairaus.

http://masennus.nettisivu.org/mietittavaa/huomioitavaa/kilpirauhasen-vajaatoiminta/

 

http://www.luontaisnetti.fi/artikkelit_masennuskilpirauhas_08.htm

 

Kiva kun on tullut vastauksia näin paljon!

Kilpirauhas-arvot on minulla otettu kahdesti; yksityisellä sekä tk:ssa ja molemmissa kuulemma ok, itse arvoja en ole saanut, joten sen voisin kyllä kysäistä ja ottaa asiasta enemmän selvää.

Tuosta nukkumisesta haluaisin sanoa sen verran, että minulle ei todellakaan tuo unimäärä riitä, vaikka muutama täällä tuntuu olevan sitä mieltä että se on aivan riittävästi. Etenkin kun se uni ei ole yhtäjaksoista, viime yönäkin nuorempi herätti vähintään 10 kertaa, eikä noita enää jaksa laskeakkaan. Päikkäri-aikaan ei ole aina mahdollista itsellä nukkua jos en saa molempia samaan aikaan nukkumaan. Nuorempi siis väsyy yleensä aikaisemmin kuin vanhempi ja toisekseen aina en nukahda vaikka olisin kuinka väsynyt. Ja viikonloput meillä menee siihen, että toinen meistä nukkuu, eli perheen yhteistä aikaa ei juuri ole.

Olen ollut aina sitä mieltä, että säännöllinen seksi kuuluu parisuhteeseen ja siksi kai suostun tuohon sääliseksiinkin. Jotenki kuvittelen, että jos mies saa kotona edes sitä lahnaseksiä, ei kiusaus lähteä vieraisiin olisi niin suuri. Ja kyllä, minua on petetty aiemmissa suhteissani, joten kai tämä ajatusmaailma lähtee siitä, että tämä suhde ei ainakaan seksin puutteeseen kaatuisi.

Kuinka pitkä aika on miehelle kohtuutonta olla suhteessa ilman seksiä tai kuinka kauan miehen pitää jaksaa ymmärtää tätä tilannetta (siis minun masennusta ja väsymystä) ja kylmettää omat tunteensa minua kohtaan? Tällä tarkoitan sitä, että miehen on tosi vaikea tulla lähelleni, kun sitä alkaa haluttamaan niin pienestä. Ja tottakai minä sitä läheisyyttä kaipaisin, että edes pystyisin kuvittelemaan haluavani seksiä harrastaa mieheni kanssa.

Ehkä kerään rohkeutta ja näytän tämän ketjun miehelleni, jos se saisi hänellekin uutta perspektiiviä asiaan.

 

[QUOTE="Aloittaja";23131543]Siis yleensä nukummekin eri huoneissa, nyt oli tilanne varmaan moneen kuukauteen että nukahdimme samaan sänkyyn.. Eli ei auta. Minusta ois ihanaa edes joskus nukahtaa miehen kainaloon ilman, että tarvis stressata seksistä..[/QUOTE]

no mäkin hoidon meidän lapsen yöheräilyt(heräsi 1v 7kk 4-12kertaa yössä, keskimäärin sen 7kertaa) mies nukkui ja kyllä minä olin pettynyt kun mies ei ollut halukas, kyllä minä ajattelen että yhteinen aika (ilman lapsia) on pilalla jos ei rakastella(koska todella harvoin ollaan yö kaksin,kerran vuodessa. ja seksi on aina erilaista kun täytyy stressaa siitä et jos lapsi herääkin kesken kaiken).


minä ymmärrän täysin mitä miehesi tuntee,tiedätkö toisen haluttomuus sattuu paljon. varo vaan että tilanne ei kärjisty siihen että mies luovuttaa,kuollettaa tunteensa ja lähtee sellaisen matkaan jolta saa sen tunteen mitä sulta ei. ihan oikeesti pettyisin minäkin.

ei mulle ole tärkeintä se kuinka usein on seksi(vaikka se siltä vaikuttaakin)vaan sillä että haluan mieheni haluavan minua,koska tälläisenään tilanne loukkaa. tuntui jo välillä että haaveilen toisista miehistä kun vaan saisi kokea intohimoa.

ymmärrän myös väsymystäsi. ja jos mies ei juuri mitään ole tehnyt, niin hän on varmaan ollut osa aiheuttaja väsymykseesi/haluttomuuteesi.sanoisin kuitenkin että parisuhde ongelma pitäisi selvittää=puhua, jos miehesi kykenee siihen puhukaa, ennekuin olette liian etäällä.

ps.miehen himot voisi vähetä kun alkaisit roikkuu himokkaana hänen kimpussa koko ajan

 

[QUOTE="madame";23136419]no mäkin hoidon meidän lapsen yöheräilyt(heräsi 1v 7kk 4-12kertaa yössä, keskimäärin sen 7kertaa) mies nukkui ja kyllä minä olin pettynyt kun mies ei ollut halukas, kyllä minä ajattelen että yhteinen aika (ilman lapsia) on pilalla jos ei rakastella(koska todella harvoin ollaan yö kaksin,kerran vuodessa. ja seksi on aina erilaista kun täytyy stressaa siitä et jos lapsi herääkin kesken kaiken).


minä ymmärrän täysin mitä miehesi tuntee,tiedätkö toisen haluttomuus sattuu paljon. varo vaan että tilanne ei kärjisty siihen että mies luovuttaa,kuollettaa tunteensa ja lähtee sellaisen matkaan jolta saa sen tunteen mitä sulta ei. ihan oikeesti pettyisin minäkin.

ei mulle ole tärkeintä se kuinka usein on seksi(vaikka se siltä vaikuttaakin)vaan sillä että haluan mieheni haluavan minua,koska tälläisenään tilanne loukkaa. tuntui jo välillä että haaveilen toisista miehistä kun vaan saisi kokea intohimoa.

ymmärrän myös väsymystäsi. ja jos mies ei juuri mitään ole tehnyt, niin hän on varmaan ollut osa aiheuttaja väsymykseesi/haluttomuuteesi.sanoisin kuitenkin että parisuhde ongelma pitäisi selvittää=puhua, jos miehesi kykenee siihen puhukaa, ennekuin olette liian etäällä.

ps.miehen himot voisi vähetä kun alkaisit roikkuu himokkaana hänen kimpussa koko ajan [/QUOTE]

Kiitos kommentistasi. Juurikin noiden syiden vuoksi olenkin suostunut seksiin ja tiedän kuinka helposti se kylmettää ja turhauttaa jos sitä seksiä ei omalta kumppaniltaan saa.

Voi kun roikkuisin mielelläni miehen kimpussa himokkaana vaikka joka päivä, mutta kun joku kertois mistä sitä himokkuutta sais kun mikään seksuaalinen ajatus, eroottiset kirjoitukset, leffat tms. ei saa aikaan enää edes pientä kutinaa? Miten pystyisin himoitsemaan miestäni kun en edes yksikseni saa itseäni kiihottumaan?

 

Tämä ketju on ollut silmiä avaava! Minä en ole tullut edes ajatelleeksi, että vielä meidän aikanamme, 2011 tässä tasa-arvon kulttuurissa on edes olemassa "sääliseksiä". Meillä on pienet lapset myös, 4- ja 2-vuotiaat, jotka nukkuvat yöt läpeensä. Molemmat valvottivat vauvana paljon ja yöt kului kanniskellessa. Ennen vuoden ikää olen siirtänyt molemmat lapset omaan huoneeseen, lopettanut yösyötöt ja opettanut lapset nukkumaan. Meillä on äärimmäisen harvinaista, että lapset heräilisivät, joskus ehkä kipeänä, aina ei silloinkaan.
Lähipiirissä on paljon "uniongelmaisten" lasten vanhempia ja uskon, että siihen voi aika pitkälti itse vaikuttaa. Lasta ei pidä opettaa siihen, että äiti pomppaa ja palvelee yökaudet läpeensä. Yöllä nukutaan ja thats it. Eli unikoulua kehiin, mutta siihen tarvitset varmasti apua koska väsyneenä sitä on liian raskasta pitää. Auttaisiko anoppi?

Tuo miehesi seksin vonkaaminen on uskomatonta. En voi kuvitella, että oma mieheni käyttäytyisi minua kohtaa noin ala-arvoisesti ja jos niin tekisi - ei seksiä todellakaan heruisi. Vaikka meillä ei uniongelmia olekaan, olen silti väsynyt kahden pienen äitinä ja lisäksi puhjennut keliakia on aiheuttanut valtavaa väsymystä ja masennusoireitakin. Seksiä meillä on silloin tällöin, 2 kertaa kuussa ehkä. Alkuaikoina meilläkin sekstailtiin joka päivä, mutta mieheni ymmärtää siinä missä minäkin, että elämäntilanne on nyt tämä. Vapaahetket (jos lapset ovat hoidossa tmv.) käytetään kyllä "tehokkaasti", mutta ei mieheni odota minun levittävän jalkoja samantien kun jäädään kahden, vaan tekee kyllä osansa, että minäkin olen halukas ja seksiä on yhteisestä halusta. Joskus ei ole jos ei jakseta tai sytytä. Tässä keskustelussa on jäänyt auki se, että mitä miehesi tekee seksin eteen, paitsi vonkaa? Yrittääkö hän kiihottaa sinua, tekeekö asioita joista sinä nautit tai olet joskus nauttinut vai käyttääkö sinua todella vain itsensä tyydyttämiseen, niinkuin tekstistäsi sai kuvan? Jos näin on, niin se on todella surullista ja jo itsessään lisää masennustasi ja heikentää oman arvontuntoasi. Eihän kukaan meistä ole toisen tyydytysväline, seksin pitäisi aina olla kahden kauppa. Minusta on suoraan sanottuna oksettava ajatus, että miehesi haluaa seksiä ja myös ottaa ja saa sitä vaikka sinä et halua - miten se ei häiritse miestäsi? En voi kuvitella, että mieheni voisi rakastella minua tietäen, että minä en halua enkä nauti, että annan "pakosta". kuten joku kirjoitti, se hipoo raiskausta. Jokaisella on oikeus päättää itsestään ja sitä oikeutta pitäisi käyttää.
Tsemppiä sinulle, toivottavasti löydät avun itsellesi mutta en tiedä onko tuossa suhteessa mitään pelastettavaa jos miehellä ei ole muu mielessä kuin sinun hyväksi käyttösi.

 

[QUOTE="Hops";23136230]Mikään ei ole hirveämpää kuin seksiä vaativa mies joka sitten suuttuu kun seksiä ei saa. Siis maailman vastenmielisin asia.

Pahinta on että liian monet naiset kärsivät siitä kiltteyden traumasta että miehelle pitää antaa seksiä ettei se suutu. Se hipoo raiskausta. Mies pahoinpitelee henkisesti ellei saa seksiä. Se on seksiin painostamista ja se on rikos. Tätä tapahtuu niin monissa kodeissa joka päivä.

Naiset suuttukaa! Sanokaa ei! Ei seksi tosiaan ole mikään pakko, älkää alistuko pahoinpitelyyn. Antakaa naiset niiden miesten suuttua ja raivota. Eivät ne pure. Raivoaminen nyt on miesten tapa. Olkaa vahvoja naisia ja antakaa myös tyttärillenne sama malli.[/QUOTE]

Tähän täys peesi!
Mä en pysty kuvittelemaankaan, että nykyinen mieheni käyttäytyisi noin kamalasti. Jos mua ei huvita seksi, niin ei mies sitä edes yrittäisi, mutta läheisyyttä ja hellyyttä saisin silti.

Exäni sen sijaan.. huoh. Ei tee itsetunnolle hyvää, jos joutuu oman miehensä pantavaksi vastoin tahtoaan. Itse jopa saatoin purskahtaa hiljaa itkemään tyynyä vasten exäni kanssa, mutta eipä tuo häntä haitanut, jatkoi homman loppuun, lähti tupakalle ja jätti minut yksin itkemään. Ja vieraissa kävi "sääliseksistä" huolimatta. En mä tuota enää laske sääliseksiksi vaan juurikin raiskaukseksi jos sen väkisin joutuu tekemään.

Jos miehesi on muuten hyvä sinua kohtaan, niin seksuaaliterapeutti voisi tosiaan auttaa. Muuten kannattaa miettiä jääkö tuollaista kärsimään.

 

[QUOTE="äiti myös";23136539] En voi kuvitella, että mieheni voisi rakastella minua tietäen, että minä en halua enkä nauti, että annan "pakosta". kuten joku kirjoitti, se hipoo raiskausta. Jokaisella on oikeus päättää itsestään ja sitä oikeutta pitäisi käyttää.
Tsemppiä sinulle, toivottavasti löydät avun itsellesi mutta en tiedä onko tuossa suhteessa mitään pelastettavaa jos miehellä ei ole muu mielessä kuin sinun hyväksi käyttösi.[/QUOTE]


Tämä todennäköisesti johtuu siitä, että et ole koskaan elänyt sellaista haluttomuuden aikaa. Onko miehesi niin tmmärtäväinen, että jaksaisi odottaa esim. 3 vuotta?
On huono paasata, jos ei itse ole tallannut vastaavissa kengissä.

 

Minä miehenä toimisin niin, että antaisin ohjat naisella ja kattelisin miten käy. Minä en itsekään nauti seksistä, jos huomaan toisen olevan haluton tai muuten vaan kykenemätön nauttimaan. Sääliseksi vaan on itsensä alistamista kynnysmatoksi.

 

Mulla siis on myös ollut synnytysten jälkeen pitkäänkin niin ettei ole jaksanut. Lievää masennusta ehkä (ilman lääkkeitä) ja väsymystä. Mies on ymmärtänyt ja pitänyt kainalossaan ihan ilman elettäkään seksiin. Silloin mulla itselläni tuli kuitenkin joskus siitä pelkästä mitään vaatimattomasta läheisyydestä niin hyvä olo, että vaikka oli jo myöhä, niin saatoin itse ehdottaa seksiä. Se ei ollut miehen tarkoitus, vaikka tietenkin sopi hänelle kyllä. Edelleen nuorimman ollessa 2 v., seksiä on aika vähän, mutta kumpikaan emme stressaa tästä. Sitä on silloin kun molemmat haluamme (nyt vkl kyllä 3 kr!). Mies on kyllä aina valmis kuin minäkin ja pikku hiljaa näyttää siltä, että itsekin alan haluamaan useammin

Näytä vaan tämä ketju miehellesi, tajuaa hän tai ei, mutta tästä luulisi kyllä selkenevän moni seikka.

 

Tämä todennäköisesti johtuu siitä, että et ole koskaan elänyt sellaista haluttomuuden aikaa. Onko miehesi niin tmmärtäväinen, että jaksaisi odottaa esim. 3 vuotta?
On huono paasata, jos ei itse ole tallannut vastaavissa kengissä.

Yhtä huono on olettaa puolestani. Meillä on ollut kuukausien, puolen vuoden täysin seksittömiä jaksoja ja lasten jälkeen eli viimeisen vajaan viiden vuoden aikana seksiä on ollut keskimäärin 1-2 kertaa kuussa, aina ei sitäkään. Olen ollut totaalisen haluton sairauteni, synnytyksen jälkeisen masennuksen, väsymyksen ja ylipäätään vain arjen paineissa. Jos haluttomuuteni olisi kestänyt mainitsemasi 3 vuotta yhteen menoon, sitten hakisin siihen jo ammattipua, mutta uskallan sanoa, että mieheni on juuri niin ymmärtäväinen ja seison sen takana.

 

[QUOTE="äiti myös";23136635]Yhtä huono on olettaa puolestani. Meillä on ollut kuukausien, puolen vuoden täysin seksittömiä jaksoja ja lasten jälkeen eli viimeisen vajaan viiden vuoden aikana seksiä on ollut keskimäärin 1-2 kertaa kuussa, aina ei sitäkään. Olen ollut totaalisen haluton sairauteni, synnytyksen jälkeisen masennuksen, väsymyksen ja ylipäätään vain arjen paineissa. Jos haluttomuuteni olisi kestänyt mainitsemasi 3 vuotta yhteen menoon, sitten hakisin siihen jo ammattipua, mutta uskallan sanoa, että mieheni on juuri niin ymmärtäväinen ja seison sen takana.[/QUOTE]

Sulla on silloin kohtalaisen pitkämielinen mies. Luulisin, että kuka tahansa "normaali" ihminen ei pystyisi hyväksymään 3 vuoden yhtäjaksoista torjumisen tunnetta, ainakaan ilman vakavia seurauksia.

 

Tässä kohtaa pitää varmasti miettiä, mitä on haluttomuus ja seksittömyys? Meillä molemmat kaipaa ja tarvitsee läheisyyttä ja siinä ei ole tuollaisia taukoja ollut. Mies pitää minua kainalossa, nukutaan lähekkäin, kosketellaan toisiamme ohimmennen, minä halailen ja pidän miestä hyvänä. Tähän ei liity seksiä. Jos menen miehen kainaloon illalla, ei se tarkoita, että mies vaatii "minua antamaan". Karmea ajatuskin. Jos taas ei halua koskettaakaan kumppaniaan tai läheisyys tuntuu vastenmieliseltä, silloin on mielestäni kyse jostain muusta kuin seksihalujen puuttumisesta ja on syytä hakeutua pariterapiaan. Aloittajan ongelmahan tässä kohtaa oli se, että miestä ei voinut koskettaakaan tai olla edes lähellä ilman että seksin vonkaus alkoi. Tuossa kohtaa ap:n miehen olisi tosiaan syytä katsoa peiliin, jos hän olettaa saavansa seksiä vaikka ei anna vaimolleen edes läheisyyttä. Ilman normaalia läheisyyttä ja kosketuksia olisi minunkin vaikea kuvitella seksin harrastamista.

 

Sulla on silloin kohtalaisen pitkämielinen mies. Luulisin, että kuka tahansa "normaali" ihminen ei pystyisi hyväksymään 3 vuoden yhtäjaksoista torjumisen tunnetta, ainakaan ilman vakavia seurauksia.

En voisi myöskään kuvitella, että mieheni hyväksyisi ko. tilannetta, mutta ihan vaan sen takia että hän haluaisi että MINÄ saisin apua ongelmaan ja voisin paremmin. En usko että mieheni lähtisi suhteesta seksittömyyden vuoksi ennen kuin asialle olisi yritetty yksissätuumin tehdä jotain. En usko että haluttomuus on vain haluttoman osapuolen "vika", kyllä se "haluava" osapuolikin voi asialle jotain tehdä. Seksuaaliterapia olisi varmasti hyvä. Tsemppiä!

 

[QUOTE="äiti myös";23136790]Tässä kohtaa pitää varmasti miettiä, mitä on haluttomuus ja seksittömyys? Meillä molemmat kaipaa ja tarvitsee läheisyyttä ja siinä ei ole tuollaisia taukoja ollut. Mies pitää minua kainalossa, nukutaan lähekkäin, kosketellaan toisiamme ohimmennen, minä halailen ja pidän miestä hyvänä. Tähän ei liity seksiä. Jos menen miehen kainaloon illalla, ei se tarkoita, että mies vaatii "minua antamaan". Karmea ajatuskin. Jos taas ei halua koskettaakaan kumppaniaan tai läheisyys tuntuu vastenmieliseltä, silloin on mielestäni kyse jostain muusta kuin seksihalujen puuttumisesta ja on syytä hakeutua pariterapiaan. Aloittajan ongelmahan tässä kohtaa oli se, että miestä ei voinut koskettaakaan tai olla edes lähellä ilman että seksin vonkaus alkoi. Tuossa kohtaa ap:n miehen olisi tosiaan syytä katsoa peiliin, jos hän olettaa saavansa seksiä vaikka ei anna vaimolleen edes läheisyyttä. Ilman normaalia läheisyyttä ja kosketuksia olisi minunkin vaikea kuvitella seksin harrastamista.[/QUOTE]

PEESI! Miehen on myös tehtävä asialle jotain eikä vain hyväksyä sitä sääliseksiä.

 

Olen kärsinyt vuosien haluttomuudesta edellisen mieheni kanssa. Uskon, että asia oli seurausta enemmänkin huonosta parisuhteesta, läheisyyden puuttumisesta kuin itse seksistä tai väsymyksestä lasten kanssa. Ei ollut yllätys, että ero tuli. Se oli selvää pitkän aikaa, että tiedossa on. No nyt kun on uusi IHANA mies, kyllä seksiäkin on. Läheisyyttä ennen kaikkea, puhetta, puhetta ja puhetta asioista! Avoimuus on kaiken a ja o. Tämä mieheni on sanonut, ettei voisi kuvitellakkaan harrastavansa seksiä kanssani, jos minä en haluaisi. Inhottava ajatus. Hänelle minun tyydytys on omaansa tärkeämpää. Mutta osalla todellakin tuntuu olevan mies, jolle nainen ei merkitse mitään muutakuin tyydytysvälinettä. Uskon, että juuri tuollaiset ovat sitten vonkaamassakin ja suuttuvat kun ei saa, ottavat myös vastaan sääliseksin (raiskaavat).. Kehoittaisin näitä miehiä katsomaan peiliin ja tarkasti ja heidän naisiaan muistamaan oman arvontuntonsa! Teidän ei tarvitse alistua miehen pantavaksi, jos sitä ette halua. Mies lähtee vieraisiin, jos on lähteäkseen sai sulta sääliseksiä tai ei. Niin se vain on. Jos suhde on muulta osin kunnossa, ja ongelma on pelkästään siinä että nainen ei halua yhdyntää, voi seksiä ja läheisyyttä antaa miehelle myös muuten (käsin hyväily, suuseksi yms.) Ei se silloin ole säälistä vaan ihan vaan siitä, että nainen haluaa pitää miestä hyvänä. Jos nuokaan ei kiinnosta, niin ei tarvitse. Puhukaa asioista.

 

Vai on mies oikein raiskaaja, jos haluaa seksiä ja nainen sitä vastentahtoisesti antaa. Ei hitto. Onko tämä nyt sitten sitä naisten logiikkaa. Kaikkea sitä kuuleekin! Jos lainaa rahaa ja toinen sitä vastentahtoisesti suostuu antamaan, niin sekin on varmaan sitten varkaus. Tai jos harrastaa nyrkkeilyä ja menee kehään ottelemaan, mutta ei oikeasti haluaisikaan niin sitten se toinen on väkivaltainen pahoinpitelijä? Nyt järki käteen naiset!

Jos ei seksiä halua harrastaa, niin sitten sitä ei tee. Niin yksinkertaista se on. Ja se torjutuksi tuleminen sattuu oikeasti aivan helvetisti. Pikkuhiljaa itsetunto murenee palasiksi eikä enää tunne itseään edes ihmiseksi.

 

Vai on mies oikein raiskaaja, jos haluaa seksiä ja nainen sitä vastentahtoisesti antaa. Ei hitto. Onko tämä nyt sitten sitä naisten logiikkaa. Kaikkea sitä kuuleekin! Jos lainaa rahaa ja toinen sitä vastentahtoisesti suostuu antamaan, niin sekin on varmaan sitten varkaus. Tai jos harrastaa nyrkkeilyä ja menee kehään ottelemaan, mutta ei oikeasti haluaisikaan niin sitten se toinen on väkivaltainen pahoinpitelijä? Nyt järki käteen naiset!

Jos ei seksiä halua harrastaa, niin sitten sitä ei tee. Niin yksinkertaista se on. Ja se torjutuksi tuleminen sattuu oikeasti aivan helvetisti. Pikkuhiljaa itsetunto murenee palasiksi eikä enää tunne itseään edes ihmiseksi.

Sääliseksi = raiskaus, jos toinen sanoo että ei nyt halua/huvita. Siihen sisältyy katsos sana EI, jos se ei mee ekalla kerralla perille ja mies ylipuhuu, vonkaa luuppina tai muilla keinoilla saakin sen seksin -> kyllä se tietyn logiikan mukaan on raiskaus, sillä on sanottu EI heti alkuun.

Hui, itsetunto murenee sillä vonkaajalla jos joutuu aina torjutuksi (mitä teet väärin jos aina torjutaan, ootko ees kysyny on hyvä lähtökohta itsetutkiskeluun jos se itsetunto murenee jo). Mites käy näiden sääliseksin antajille (raiskatuille). Ei ei tehoa. Mitä sitten? Kaipaat läheisyyttä (et seksiä) mutta sitä et saa ellet halua samalla tulla raiskatuksi. Jokanen raiskaus ja sääliseksikerta tuhoaa vielä isomman palan itsetunnosta, kuin 1000 vonkauskertaa.

Tosin tuollanen vonkausmäärä kertoo idiotismista ja typeryydestä. Jos 1000 vonkauksenkaan kohdalla ei mee vieläkään perille sana EI tai ei tuu ees mietittyä miksi se toinen sanoo EI, niin joku on vialla. Vai olettaako vonkaajat että se kumppani jaksaa aina kun itekkin? Mietitään et vonkaaja tekee vaan päivätöitä, saa nukkua yöt hyvin, ei tartte kotiarjesta ottaa vastuuta juuri nimeksikään. Vongattava taas hoitaa niitä lapsia, siivoaa kodin, hoitaa yövalvomiset jne. Eli eihän se vongattava voi jonkun logiikan mukaan edes väsyä. Kevyttä työtä. Jep, tätä jos joku väittää, niin voi ite jäädä vaikka kk ajaksi kotiin tekemään ne kaikki työt mitä se vongattavakin joutuis tekemään saman ajankohdan aikana... Tai jos vongattava sattuu olemaan sairas, niin ottaa myös ne sairaudet kaikkine oireineen ja ongelmineen harteilleen samalla kertaa, saa toinen täydellisen loman (lomalta takuulla sen vonkaajan arki tuntuu, jos se on ollut suht helppoa, terveen ihmisen elämää). Eli periaatteessa roolien täydellinen vaihto, ongelmakirjoa myöden jos terveyskään ei huipputasolla oo Loppuiskohan vonkaajan vonkaus, kun tajuais että ei se arki niin helppoa ollutkaan? Tai löytyiskö sitä ymmärrystä toisen arkea kohtaan, tunteista puhumattakaan?

Jos naiset joutuu miettimään tuollaisiakin, kuin sääliseksin anto, miksi se vonkaaja ei voi miettiä miltä siitä naisestaan tuntuu??? Se vaan murentaa itsetuntoa jos sitä sääliseksiäkään ei saa viittä kertaa päivässä kun niiiin haluais vaan panna koko päivän kuten sillon ennen lapsia pysty. Niin, ennen lapsia. Kuka ne lapset omalta osaltaan siihen maailmaan teki, nainen tuskin pysty siihen ihan ite?

 

[QUOTE="Sanni";23136228] Eli ensin miehelle kortsu käteen.
[/QUOTE]
Mitenkä laitat kun ukolla on niin isot kädet ja kortsu puristaa. Meinasi jo tulla kuolio kun kokeiltiin!!