Seksitön liitto

Onko muita hyvässä ja tasapainoisessa, MUTTA seksittömässä liitossa eläviä?

Olemme mieheni kanssa olleet kohta 10 vuotta naimisissa. Hyvin menee tässä arjen tiimellyksessä, mutta seksi on jäänyt kokonaan pois. Viime vuosien aikana se vaan hiipui ja hiipui, kunnes toisen lapsen syntymän jälkeen loppui vähitellen kokonaan. Aluksi asia painoi minua kovastikin, mutta ei enää. Ja päinvastoin kuin yleensä luullaan, meillä tämä on miehestä lähtöisin...

Kokemuksia?
 
seksi jäi pois lapsen syntyessä. Oli todella paha synnytys. Nyt vain arki vie mukanaan.
Molemilla paljon töitä ja yritä siinä sitten sekstailla. Jäljellä oleva aika vietetään 1,5 vuotiaan pojan kanssa. Muuten ei ole ollut mitään ohgelmia.
 
Seksi? Seksi???? Olen kuullut tuon sanan ennenkin. Niin juu. Seksi/läheisyys on sitä mitä on normaalissa parisuhteessa. Meillä oli sitä ennenkuin esikoinen ilmaantui, sen jälkeen seksi väheni huomattavasti. Toisen lapsen jälkeen seksi käytännössä loppui. Mikä pielessä? Kun tietäis...... Viimeiset kolme vuotta olen yrittänyt saada tolkkua asiaan TURHAAN Vaimon sanoista ei saa mitään järkiperäistä ja loogisella päättelyllä ymmärrettävää.
Vaimo löytää kyllä aina syyn sanoa EI!!
1. Päänsärkyä! Kas kun ilmaantuu juurikin nukkumaan meno aikaan, aina.
2. Väsynyt! Onpa rouva kuitenkin jaksanut valvoa puolille öille. Ja eipä väsymys ollut mitään kun toista lasta piti tehdä, kyllä intoa silloin riitti.
3. Rouva haluaa romantiikkaa! Sopii, vaan miten siinä sitten olet romanttinen kun nainen torjuu kaiken.
4. Kaikki koskettaminen on määritelty kähmimiseksi.

Kolme vuotta olen kuunnellut näitä selityksiä. Ei auta vaikka kuinka yrittäisit kuinka ottaa huomioon kumppanisi, aina löytyy jokin negaatio missä olen tehnyt väärin.
Viime aikoina vaimo on kiinnostunut seksistä vain kännipäissään ei selvänä. :headwall: :headwall: :'( :'(
 
Ukkomies Jos saisit vaimosi ensin yksilöterapiaan. Vaikuttaa että siellä on paljon käsittelemätöntä materiaalia, joka ei varsinaisesti liity teidän kahden suhteeseen. Tälläisissa asioissa pitää muistaa myös oma jaksaminen, haluatko tälläisen suhteen? Onko se lapselle hyvä kasvupaikka?
 
Terapia olisi varmasti hyvä asia, olen sitä ehdottanutkin muutaman kerran. Ongelmana kun onkin se, että vaimo kieltää säännönmukaisesti ongelmien olemassaolon. Ei tälläista suhdetta en halua.
On vain vaikea edes miettiä avioeron mahdollisuuttakaan. Saatan kuulostaa itsekkäältä, mutta vaimosta ei valitettavasti ole lasten huoltajaksi.
 
kuinkahan tuo teiltä onnistuu.Kyllä mielestäni rakkauteen ja parisuhteeseen kuuluu myös fyysinen läheisyys aina. Se ei ole vain yhdyntä vaan hellyys läheisyys ja molempien tyydytys, jos se mitä kuuluisi saada toiselta jää aina yksin ja itse löydettäväksi poistuu liitosta läheisyys ja yhden osa-alueen jakamisen ja yhteisyyden tunne, tällainen liitto on mielestäni aina alttiimpi ulkoisille häiriöille......uskottomuudelle jne (25v aviol. elettynä)
 
Kyllä se on suuri harmi ettei kaikilla seksiä ole. Se on niin tärkeä osa parisuhdetta, kuuluu kuvioon. Se on paras tapa osoittaa hellyyttä, sitoo yhteen ja tuo pilkkeen silmään arjen keskelle. Vähän punastuttaa kun mies pikkuisen sipaisee ohi mennen ja katsoo kiusaten, mikäs sen ihanampaa. Seksittömyys on paha juttu, ei saa pantata tai pisää ainakin kertoa syy tai puhua asiasta. Ei toiselta voi odottaa loputtomiin puutteessa elämistä, ja voihan kumppanin tarpeet tyydyttää monin tavoin.
 
pyrstötähti
oletko ihan varma ettei vaimollasi ole joku toinen? Sekin ikävä tosiasia on otettava huomioon et ikinä uskokaan miten viattoman oloisissa ulkokuorissa asuu pettäjävaimot... Se että kännipäissään haluaa sekstailla viittaisi kovasti tähän suuntaan. Pettäminen on nykyään niin kovin yleistä ei siinä pienetkään lapset haittaa,tiedämpä naisia jotka raskaana ollessaankin ovat lipsuneet ihan harkiten. Me naiset osaamme olla uskomattoman julmia ja piittaamattomia miehen tunteista. Aina syytetään pettäjämiehiä ja että miehet eivät osaa olla helliä mutta tiedän kovin monta kotihirviötä jotka kohtelevat kotona ihan asiallisia ja ok-aviomiehiään kuin tiskiriepuja mutta kun karaokebaarin tai rinnepubin tiskillä viereen rantautuu omaa miestä paljon törkeämpi esitys sponsorilompsineen niin hirveän helposti se kotona migreenin kourissa viruva äiskä vähän raottaa stringejään joita ei kyllä kotioloissa stay-upeista tai push-upeista puhumattakaan omalle siipalleen ole sitte hääyön suonut. Käsi sydämelle ja rehellistä puhetta, kyllä me naisetkin osaamme olla törkeitä joskus...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ukkomies:
Seksi? Seksi???? Olen kuullut tuon sanan ennenkin. Niin juu. Seksi/läheisyys on sitä mitä on normaalissa parisuhteessa. Meillä oli sitä ennenkuin esikoinen ilmaantui, sen jälkeen seksi väheni huomattavasti. Toisen lapsen jälkeen seksi käytännössä loppui. Mikä pielessä? Kun tietäis...... Viimeiset kolme vuotta olen yrittänyt saada tolkkua asiaan TURHAAN Vaimon sanoista ei saa mitään järkiperäistä ja loogisella päättelyllä ymmärrettävää.
Vaimo löytää kyllä aina syyn sanoa EI!!
1. Päänsärkyä! Kas kun ilmaantuu juurikin nukkumaan meno aikaan, aina.
2. Väsynyt! Onpa rouva kuitenkin jaksanut valvoa puolille öille. Ja eipä väsymys ollut mitään kun toista lasta piti tehdä, kyllä intoa silloin riitti.
3. Rouva haluaa romantiikkaa! Sopii, vaan miten siinä sitten olet romanttinen kun nainen torjuu kaiken.
4. Kaikki koskettaminen on määritelty kähmimiseksi.

Kolme vuotta olen kuunnellut näitä selityksiä. Ei auta vaikka kuinka yrittäisit kuinka ottaa huomioon kumppanisi, aina löytyy jokin negaatio missä olen tehnyt väärin.
Viime aikoina vaimo on kiinnostunut seksistä vain kännipäissään ei selvänä. :headwall: :headwall: :'( :'(
Kyllä harmittaa sun puolesta....no tää ei nyt varmaankaan auta sua pätkääkään, mutta noi kaikki, kuten tiedätkin, on vaan tekosyitä vältellä seksiä, enkä usko, että vika on sinussa tai siinä, että vaimosi "pitäisi" harrastaa seksiä juuri sinun kanssasi, vastaus olisi varmasti sama kelle tahansa, joka eläisi hänen kanssaan. Pääasia olisi nyt, että saisit jollain konstilla vaimollesi perille asian, että hän tarvitsee apua. Kunpa saisin telepatian keinoin hänelle viestitettyä, kuinka ihanaa rakastelu ja sen tuoma läheisyys on ! Ja uskon sinun kaipaavan myös sitä, etkä pelkkää seksiä.
Tuokin selvästi osoittaa sen, että vaimollasi on jotain lukkoja, ehkä itsetunnon kanssa, koska hän humalassa uskaltaa haluta. Miksi hän ajattelee, että haluamisessa ja kiihkossa olisi jotain hävettävää tai väärää. Hmmm. Kannattaisi ehdottomasti selvittää ihan liittonne jatkuvuuden sekä onnellisuuden takia.
Kunpa olisi jokin helppo keino ja ratkaisu tuon solmun avaamiseen. Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, sinä tunnut jotenkin niin järkevältä tyypiltä, etkä edes haikaile mitään, mikä ei sinulle ns. kuuluisi, niin toivon sinulle todella onnistumista tässä asiassa. Sekä tietenkin sitä kärsivällisyyttä....ehkäpä se palkitaan joskus.. :hug:
 
Meidän liitossa on kummallakin ollut masennusta ja miehellä muitakin mielenterveysongelmia. Nykyään menee jo hyvin kaikin puolin, mutta seksi ei vaan maistu kummallekaan. Halimme ja pusimme kyllä, eikä seksittömyys ahdista kumpaakaan yhtään. Juuri juteltiin siitä yks päivä, kummallakaan ei ole mitään hampaan kolossa.
 
Eihän siinä ole silloin ongelmaa, tai ainakaan että se kumpaakaan häiritsisi. Antaa vaan ajan kulua, kyllä tuo muunlainen hellyys riittää siihen saakka, kunnes olette kumpikin valmiita seksiin ja olette halukkaita siihen, onnea elämäänne ! :flower:
 

Ukkomiehelle


Nyt kyllä kuulostaa tekstisi pohjalta hieman siltä, että asenteesi vaimoasi
kohtaan on ilmeisesti aika vaativa
ja ehkä hieman väheksyvä ja halventava
sekä arvosteleva ikävällä tavalla
ja tunnut keskittyvän kovasti vain omiin haluihisi ja tarpeisiisi ja
olet tainnut unohtaa vaimosi tarpeet ja näkökulman asioihin kokonaan.

Oletko pohtinut, mikä on alunperin johtanut siihen, että vaimosi torjuu sinut?
Miksi hän ei halua läheisyyttä kanssasi?
Mitä on tapahtunut aiemmin?
Voitko korjata niitä asioita joita on aiemmin tapahtunut?
Oletko loukannut vaimoasi ja hänen äitiyttään ja asemaa vaimona?

Tähän asiaan on aivanvarmasti olemassa joku selitys.

Kuinka puhut vaimollesi?
Osallistutko oma-alotteisesti yhteisen arkenne sujumiseen?
Arvostatko ja kunnioitatko vaimoasi ja näytätkö sen vaimollesi?
Tuetko ja arvostatko hänen äitiyttään perheessänne?

Käsityksesi siitä ,että vaimostasi
ei olisi lastesi huoltajaksi saattaa vaikuttaa vaimosi rakastelun haluun
ja läheisyyden tarpeeseen suuresti.(luottamus, arvostus, kunnioitus.....)
Tuo edellinen lauseesi on valitettavasti hyvin paljon myös sinun omasta ajatusmaailmastasi kertova ja siihen kuinka suhtaudut yleensäkin vaimoosi.

Kuka nainen haluaisi olla miehen lähellä, ellei ole esim. taloudellisesti pakko, jos toinen antaa ymmärtää, että olet huono ja sopimaton äidiksi ja vaimoksi?

Kaikki vaikuttaa kaikkeen kokonaisvaltaisesti.
Sinun toimesi ja ajatuksesi vaikuttavat vaimoosi ja päinvastoin.

Joskus on niin, että naisen läheisyydentarve ja se, että tuntee, että toinen
välittää ja kunnioittaa ja on hellä sanoillaan ja huomio, tukee ja
osallistuu arkeen ja arjen töihin
on naisen mielestä tärkeää ja kun ne asiat viimein on kunnossamolempien näkökulmasta
jaksaa vaimosi ehkä pikkuhiljaa kiinnostua läheisyydestäsikin.
Kun talo on siivottu, kaikilla ruokaa, laskut maksettu ja
itsekukin levännyt jaksaa kiinnostua rakastelustakin.


Ensin työ ja sitten huvi,velvollisuuksia perheessä on aika paljon.

Kokeile sitten, kun nämä asiat on kunnossa istua vaimosi viereen ja juttele ja
silittele ja huomioi pienissä asioissa vaimoasi.
Vaimosi voi olla kyllästynyt ja väsynyt siihen, että olet ehkä
vaativa kun toinen haluaisi olla itsekseen ja antaa aikaa itselleen.
Kahden lapsen kanssa ja kotitöiden jälkeen
on lupa ollakkin toisinaan tai aika usein väsynyt,sellaista se vaan on.

Ihmettelen kovasti, että joku lähettäisi vaimosi yksin terapiaan.
Jos kahden ihmisen välisistä asioista on kyse,
niin molempien olisi kyllä suotavaa olla
yhdessä keskustelemassa niistä ja availemassa yhdessä niitä lukkoja.

Silloin kun vaimot ovat kiinnostuneita rakastelusta "vain kännipäissään"
niin kuin asian ilmaisit,
on ehkä helpompi olla kanssasi rento ja ei niin välitä
ja muista sitä arkea mikä ei ehkä toimi .
Parisuhteessa mikään ei ole helppoa ja jos asioista ei pystytä keskustelemaan
yhdessä ja toista kuunnellen ja jos asenne toiseen ja toisen ymmärtämiseen on negatiivinen..........niin helppoa ei kyllä ole.
Toivon teille keskustelua, kuuntelua ja kaikkea hyvää.
:hug: :hug:
 
Päivä kerrallaan osui aivan asian ytimeen kyllä!
Itse en ole enää halunnut seksiä mieheni kanssa ja syy on aivan selvä: Hän ei osallistu lapsen hoitoon, ei arvosta eikä kunnioita vaan nälvii ja halveksii, kuikuttelee, meillä ei ole yhteisiä harrastuksia eikä hän arvosta minun harrastuksiani. (lenkillä käyminenkin on typerää) sitten yrittää illalla kähmiä kun on koko päivän ollut ikävä minua kohtaan! Ei siinä kyllä tee sitten mieli! Mikä yksilöterapia siinä muka auttaa! |O
 
Päivä kerrallaan: Mielestäni ukkomiehen teksti ei ollut mitenkään alentavaa hänen vaimoaan kohtaan. Jos ukkomiehen tekstiä uskominen niin hän juurikin sanoi että on yrittänyt saada selvyyttä asiaan, keskustellut (ainakin yrittänyt) ja ehdottanut terapiaa. Kyllä omakin huumorintajuni loppuisi jos kolmisen vuotta joutuisin miettimään syitä seksittömyyteen. Ihmetyttää mihin keskustelutaito on unohtunut, luulisi pitkäaikaisen kumppanin kanssa asiasta pystyvän puhumaan. Liittyy asiat mihin tahansa parisuhteen ongelmaan.
En toki tiedä minkälainen tilanne ukkomiehen kotona on ja on ollut, mutta aikalailla tässä vieritettiin kaikki syy miehen niskoille nyt. Haluttomuuteen kun voi olla vaikka minkälaisia syitä.
 
Pakko oli kommentoida että meillä taas niin päin että ainut mikä suhteessamme toimii on seksi. Meillä neljä pientä lasta.
Lisättäköön kylläkin vielä että toimi seksi; mies kun ilmoitti että meidän juttu on ohi ja lähti eikä ole eilisen jälkeen näkynyt, ei ollut valmis hoitamaan suhdetta kuntoon :'( Itse tein kaikkeni että oltaisiin hoidettu asiat jollain tapaa kuntoon että olisimme voineet elää "niin myötä kuin -vastamäessä" :'( Sydän on tosi kipeä :'( ... Anteeksi vuodatus...
Mutta te muut jolla kaikki muu toimii kuin seksi, niin kyllä se kipinä seksin suhteen varmasti vielä löytyy :hug:
 
Ihan aluksi täytyy kiittää kaikkia parisuhteen myötä - ja vastoinkäymisistä rohkeasti kirjoittaneita, olen saanut palstalta tukea ja neuvoja monenlaisiin parisuhteen ja arjen asioihin. Parisuhdeasiat ja avioliiton hinta ovat itselläni olleet viime aikoina kovasti tapetilla, sillä meillä on nuoresta liitostamme ( yhdessä 3v, 2 naimisissa) käymässä niin, että pelkään tiemme läheisyyden puutteen takia erkaantuvan. Lähtijä olen luultavimmin minä, parisuhteen naispuolinen jäsen.

Erosta on rankka puhua - edes ajatella, sillä elämä tuntuu muuten olevan kuitenkin ok kunnossa ja meillä on ihana, kohta 1 vuotta täyttävä tytär. Fyysisen läheisyyden tunnen kuitenkin jo niin valtavana kipuna, että mietin onko parempi pettää vai lähteä kokonaan. Sama lopputulos luultavammin on kuitenkin.

Meillä toisistamme erkaantuminen lähti vaivihkaa toisen unohtamisena, liian kauan luotimme siihen, että alun kipinän luoma yhteenkuuluvaisuus ja yhteiset arvot/ päämäärät riittäisivät. Alussa yhteisiä harrastuksia ja päämääriäkin oli enemmän, mutta pikkuhiljaa kävi niin, että yhdessä ei enää liikuttu kodin ulkopuolella. En tiedä oliko kyse laiskistumisesta vai siitä, että väsyin olemaan se suhteen "moottori". Koska olen meistä kahdesta se sosiaalisempi, kaipaan sopivasti "tuulettelua" kodin ja arjen ulkopuolella. Yhteisistä menemisistä nautin, koska niiden aikana saan olla erilaisessa roolissa ja usein niihin liittyy myös romanttista ja erityisesti seksuaalista jännitettä. Minä olen nainen, hän mies - emme pelkästään äiti tai isä. Nykyisin näitä hetkiä ei kuitenkaan ole ja mies ei varmaankaan koe niitä tarvitsevan ( tai näin ainakin tulkitsen, kun hänellä ei ole mitään tarvetta niitä järjestää tai niihin panostaa). Tavallaan ymmärrän asian, sillä töiden jälkeen on varmasti vain kiva nauttia lapsesta ja levähtää. Tästä "ymmärtämiseen pakottautumisesta" huolimatta koen kuitenkin hänen toimintansa suorana loukkauksena ja välinpitämättömyytenä itseäni kohtaan - tai mikä pahempaa mietin, ettei hän kehtaa liikkua enää kanssani jne. ( Ja sitten eksyn mustasukkaisuuteeni miettimään syitä tähän ja maalaamaan piruja seinille). Lopullisen niitin seksin loppumiseen toi lapsi. Itse olisin ollut valmis toimiin vaikka heti, mutta mieheni kiinnostus minuun loppui raskauden toteamisen myötä. Itse lapsesta hän kyllä on innoissaan ja on toimissaan varmasti unelmien perheenisä - tämä on se ulkoinen kuva, jota kaikki minulle hehkuttavat ja jonka voimalla minun pitäisi jaksaa fyysinen yksinäisyyteni ja oma sisäinen kuolemani. Kirjoitan vahvasti, mutta seksuaalisuus kuuluu vahvasti persoonaani ja se on minulle valtava voimavara.

Ihailen valtavasti niitä pareja, jotka onnistuvat säilyttämään kipinän liitossaan ja selviytymään vaikeidenkin aikojen yli. Meillä kommunikointi on ollut aina haasteellista ja seksi on miehelle ollut aina arka aihe - en tiedä ovatko syynä suorituspaineet vai mitkä, itse en koe olevani mitenkään erityisen vaativa ja jaksan kannustaa ja yrittää pettymystenkin jälkeen uudelleen. Jos yritän viritellä keskustelua parisuhteestamme, on nykyään lähes toistuvasti seurauksena riita tai mökötys. Terapeutille hän halua lähteä monisyisistä (teko-)syistä - ehkä hän kokee puhumisen paineen vielä suurempi tai hän pelkää kuulevansa vain moitteita.

Tilanteemme on surullinen, meillä olisi mielestäni kaikki hyvän ja onnellisen liiton edellytykset, mutta tarvitsisimme apua ja aika alkaa tehdä tehtävänsä : masentaa, väsyttää ja usko loppuu, vaikka mieheni on aivan ihana ja kyllä taistelemisen arvoinen. Itsestänikin haluaisin uskoa samaa.

On kuitenkin surullista herätä usein päivän aikana miettimästä sitä, miten raskasta parisuhteessa eläminen on, aurinko ei tunnu paistavan siihenkään. Syytän itseäni tilanteen aiheutumisesta, pahinta on kun mietin, mitä tolkkua parisuhteessamme on - ja tiedän, että ilman lasta olisin varmasti jo lähtenyt. Koen yrittäneeni parantaa asioita sen, minkä ilman toisen panosta voin.

Pelkään uusien ihmisten kohtaamista ja niiden vanhojen tapaamista, sillä en tiedä kuinka kauan jaksan enää kätkeä perheemme ja parisuhteemme todellisen laidan ja sen, että olen valtavan yksinäinen - tai ehkä me molemmat. Tuulettumaan tekisi kotoa kovasti mieli vaikka yksin, mutta pelkään - ja silti toivon - että siellä voisi olla kotielämää hauskempaa.

Vastatkaapa te viisaat, varsinkin eronneet ja toisen kerran parisuhteen muodostaneet, onko tuntunut, että olisi vielä kannattanut yritttää.
 
Kissmekatelle:
Tsemppiä sulle, tiedän, kuinka kivuliasta seksittömässä liitossa eläminen voi olla. Ja se kipu on oikeastikin ihan fyysistäkin.

Meillä seksi loppui toisen lapsen jälkeen. Minä olin halukas, mutta vaimo ei halunnut kuullakaan koko asiasta. Monta yötä tuli asian takia valvottua, ja olin varma, että tämä liitto on nyt paketissa. En tiedä miten, mutta jotenkin vaan jaksoin tuon vuoden (siis OIKEESTI: VUODEN!!!) seksittömän jakson. Sen jälkeen seksielämämme alkoi uudelleen, tosin harvoin, mutta kuitenkin. Nyt, tyttäremme täyttäessä 7 vuotta, seksiä on edelleen mielestäni liian harvoin, mutta onpa kumminkin.

Täytyy tunnustaa, että jos suhteemme alussa olisin tiennyt seksuaalisuutemme epäsuhdasta, olisi yhdessäolomme saanut jäädä. Tuo epäsuhta muodostuu juuri tuosta peruskuviosta - toinen haluaa läheisyyttä, jännitystä, erotiikkaa ja seksiä, toinen taas ei. Ja valitettavasti suhteessa asiat tapahtuvat aina sen "ei"-vaihtoehdon mukaisesti, eikä siinä itku ja hammastenkiristely auta.

Sinä naisena seksiä saisit vierailta, meille miehille se on paljon vaikeampaa (se on se kysynnän ja tarjonnan laki). En kehota sinua hyppäämään heti vieraaseen sänkyyn, sillä sen jälkeen parisuhteessanne alkaa vääjäämättä se lopullinen alamäki. Mutta ymmärrän kyllä, että se saattaa sulla edessä olla, sillä se kipu on vaikea kestää.
 
Itselleni seksi on niin tärkeä osa elämää, samoin miehelleni(yksi perustarpeista), että mielestäni suhteessa täytyy antaa kumppanille seksiä aika ajoin, vaikkei sitä itse haluaisikaan tai sitten täytyy antaa toiselle lupa tyydyttää tarpeensa muualla. Tietysti jokaisessa suhteessa voi väliaikaisesti tulla tilanne, että seksi loppuu(sairaus,raskaus,lapsen syntyminen,stressitms),mutta pitkä kuiva kausi on liikaa vaadittu kumppanilta.
 
Magea75, en voisi olla enempää samaa mieltä kanssasi. Pitkä kuiva kausi ajaa parisuhteen karikolle, vaikka sitä ennen kaikki olisikin ollut mallillaan ja vaikka rakkautta muuten riittäisikin. Se kriisiyttää sekä puutteesta kärsijän että haluttoman, ja on vain kummankin kärsivällisyyden / pitkämielisyyden ja vastuunkannon ansioita, jos suhde moisesta selviää.
 
Punaherukka
Meillä on myös pitkä liitto takana ja vaikka olemme onnellisia (tai ainakin minä olen) niin seksi on aina ollut asia, josta emme tunnu pääsevän yhteisymmärrykseen. Miestä kiinnostaisi huomattavasti useammin ja hän varmasti kokee tarpeensa torjutuksi. Meillä on kaksi lasta ja molemmat odotukset ovat olleet todella raskaita fyysisesti, joten odotusaikoina seksi on jäänyt kokonaan. Synnytysten jälkeen on vienyt useampia kuukausia tilanteen palauttamiseen eikä seksi siltikään käy mielessäni kovin usein. Jotenkin koen, että kotiäitinä olen koko ajan "palvelemassa" muita ja olen koko ajan valmiina keskeyttämään omat tekemiseni muiden vuoksi. Päivisin menen lasten ehdoilla ja välillä tuntuu, että iltaisin mennään koko perhe miehen ehdoilla. Mies osallistuu varmaan mielestään todella hyvin kotitöihin ja lastenhoitoon mutta minä koen, että hän ei ota varsinaisesti vastuuta mistään. Mies ei tiedä, milloin olisi syytä syödä tai käydä nukkumaan tms. Minä joudun olemaan koko ajan paikalla vaikken fyysisesti olisikaan läsnä (siis esim. työreissusta jouduin laittamaan viestiä, että onko jo syöty ja onko iltapuuhat menossa). Oma vika tietysti, minähän se olen miehen opettanut siihen, että vastuu on lopulta minulla.

Nämä on kaikki tekosyitä mutta tavallaan kuitenkin syy siihen, miksi en ole yhtä innokas seksin suhteen. Kun on koko päivän toiminut lasten rytmissä niin illalla olisi kiva vaan olla. Eihän seksiin nyt koko iltaa tarvi käyttää mutta jostain syystä se pienikin hetki, jonka mies pyytää itselleen/meille niin se tuntuu sillä hetkellä olevan liikaa. En tiedä, onko tähän muuta ratkaisua kuin aika. Veikkaan, että tilanne helpottuu viimeistään silloin, kun lapset alkavat ottaa etäisyyttä eivätkä tarvitse huomiooni niin 100%:sti.
 
Pyrstötähdelle!
Arvaas kuin monesti olen viettänyt unettomia öitä miettiessäni, onko vaimolla toinen vai ei?
Kapakoissa tuo ei käy. Mutta työn vapaus antaa monta mahdollisuutta. Valitettavasti moni asia vaimon käyttäytymisessä viittaa toiseen mieheen (tai naiseen). Ongelmana vain on kun ei tiedä mitä uskoa.

Omalta kohdaltani olen monesti vakavasti miettinyt vakituisen seksi kumppanin etsimistä, mutta hyvältä tämäkään ratkaisu ei tunnu. Mutta ehkä sitä jaksaisi sitten itse paremmin parisuhteessa.
 

Yhteistyössä