sektio ja isyysloman ajankohta

Eli suunniteltu sektio kaiketi tulossa. Mitenkä muut olette kokeneet, onko isyysloma ollut hyvä aloittaa heti, vai onko ollut tarpeellisempi sitten kun olette vauvan kanssa kotiutuneet?

Kun luonnollisestikin itse voi alkuunsa olla kipeä ja vauvan hoito ei onnistu, olisiko silloin isän apu sairaalassa jo päivisin tarpeen vai olisiko hyötyä sitten ennemmin kuin kotiin pääsee. Kun toisaalta sairaalassa on kuitenkin henkilökunta sitä vartenkin....

Kokemuksista kiittäen :flower:

 

Jos teillä kyseessä eka lapsi niin suosittelen isyysloman aloittamista vaikka päivää ennen sairaalasta kotiutumistasi. (Ehtii tuore isi siivota kodin... ) Sairaalassa tosiaankin saa apua henkilökunnalta ja kaikki isät eivät koe jatkuvaa sairaalahuoneessa oloa (vaikkain siis vauva ja äiti siellä) hirmuisen miellyttäväksi niin että haluaisivat siellä olla koko ajan. Ja annettakoon se mielestäni sellaisille isille anteeksi. Antaahan se myös rauhaa naapurisänkyjen äideille.

Onnea sektioon ja pikaista toipumista! Onnea myös uudesta perheenjäsenestä! :hug:

 

Ehdottomasti sitten kun pääsette kotiin, jotta isä on mahd. pitkään alkuvaiheessa kotona apuna.
Sairaalassa on hoitajat auttamassa, kotona vain isä.

 

Meillä mies aloitti isyysloman kun kotiuduttiin vauvan kanssa ja hyvä niin. Osastolla oli hoitajat apuna, ja jos mies olisi ollut koko ajan osastolla niin hän olisi pitkästynyt ja naapurivuoteen rouva häiriintynyt. Ja kotona se apu todella oli tarpeen, hyvä oli säästellä lomapäiviä sinne. =)

Riippuu tietysti työnantajasta, miten pystyy joustamaan isyysloman aloittamisessa... meillä onneksi onnistui ihan muutaman päivän varoitusajalla (siis tarkan ajankohdan tietäminen, toki oli kerrottu että isyysloma on tulossa). Etukäteen kun on vaikea tietää kuinka kauan siellä osastolla tulee viivyttyä.

 

Kiitos hyvästä ohjeesta!

Näin itsekin ajattelin tuon järkevintä olevan!

Mukavaa kesää sinullekin! :flower: =)

 

Meillä oli isä lomalla alusta asti, ja sektion jälkeen oli erittäin tarpeellinen sairaalassa. Riippuu varmaan paljon missä synnyttää, onko vauvaloita vai pelkkä vierihoito jne. mutta helpotti tosi paljon kun isä hoiti vauvaa päivät, nosteli viereen, opetteli vaipanvaihdot, kylvetykset jne. haki ateriat äidille käytävältä, eikä tarvinnut koko ajan olla hoitajien kelloa soittamassa, sai äidilläkin haava parantua rauhassa ilman nosteluja. Vaikka liikkeelle tietysti pitää pian lähteäkin, voi haava olla niin kipeä ettei siinä vauvaa hoitopöydälle nostella. Ja saatiin yhdessä ihmetellä vauvanhoidon ihmeellisyyksiä, jäi mukavana aikana mieleen. Ja kun kotiuduttiin, isä oli jo vanha tekijä vaipanvaihdossa ym. äidin toipuminen sai helposti jatkua

 

Meillä siis samalla lailla kuin edellisellä vastaajalla, eli isän ensimmäinen isyyslomapäivä oli sektiopäivä, ja siitä samantien jatkui.

meidän sairaalassa ei ole vauvalaa, ja osastolla oli todella ruuhkaista (sänkyjä myös käytävillä yms), niin olisin ollut todella yksin ja avuton ilman miestä. En tosiaan pystynyt itse hoitaan vauvaa, joten mies oli korvaamaton apu. ja tosiaan tuo ruuat mulle yms.

Ei se naapuriäitiä häirinnyt, kun hänenkin mies siellä oli paljon. Ja välillä mun mies auttoi tätä toistakin äitiä vauvan nostelussa ja siirtelyssä yms.

Ja mukavampi oli pyytää miestä säätämään sänkyä (mitään moottoroituja ei täällä tunneta) yms tekeen, kuin jatkuvasti soittaan kelloa ja odottaan pitkään niitä ylikiireisiä hoitajia.

Kun mies sitten parin viikon kotonaolon jälkeen palasi töihin, niin pystyin jo itse selvitymään sen verran, että vauvaa hoidin.

Nyt tulee pikkukakkonen ihan pian, taas sektiolla. ja taas mies ottaa isyysloman heti. mutta siihen vaikuttaa sekin, ettei meillä ole yhtään ketään hoitajia esikoiselle.

 

Meillä sovittu miehen työantajan kanssa, niin että mies jää kotiin kesälomalle aika tarkalleen laskettuna ajankohtana. Vauva syntyy loppukesästä. Jos tarvitsee hän pitää ennen kesälomaa isyyslomapäiviä, mutta muussa tapauksessa hän jatkaa kesälomaa isyyslomalla. Meillä esikoinen 2,5 eikä hoitajaa, joten mieheni jää siksikin kotiin jo aiemmin kuin sairaalasta päästessäni. Uskon, että tämä on meille hyvä ja toimiva ratkaisu. Ja sairaalassa miestä ei oikein kuitenkaan tarvitse.
Kotona apu sektion jälkeen onkin tarpeelista. Ensimmäisen kanssa en olisi päässyt mihinkään, jos mies ei olisi ollut silloinkin kotona. Nyt vielä tärkeäpää kun on esikoinenkin, joka tarvitsee huomiota. =)
Ja sairaalassa kannattaa avata suu ja vaatia apua hoitajilta kun sitä tarvitsee!! Haava on kuitenkin pari ensimmäistä päivää todella kipeä, mutta itse ainakin olen tyyväinen että saan synnyttä leikkauksella.
Tsemppiä sinullekin!!