Sekundaarinen lapsettomuus

Olen yli 40-vuotias yhden tytön äiti ja olen aina ollut tyytyväinen siihen, että meillä on vain yksi lapsi, eikä minulle ole tullut vauvakuumetta tai toiveita toisesta lapsesta. Nyt en voi enää saada enempää lapsia.

Kuulin, että ystävälleni on tulossa toinen lapsi ja itselleni on yhtäkkiä iskenyt hirveä ahdistus siitä, että minulla tuota mahdollisuutta ei enää ole.

Nämä ajatukset omista valinnoista tehdä vain yksi lapsi pyörivät päässäni jatkuvasti, olen todella ahdistunut, valvon öisin tämän takia ja katson haikeudella perheitä, joissa on monta lasta, enkä tiedä miten pääsen näistä tuntemuksista yli.

Rakastan lastani yli kaiken ja tiedän, että on paljon ihmisiä, jotka eivät voi ikinä saada edes sitä yhtä lasta.

Onko kenelläkään muulla ollut samaa ja mikä siihen on auttanut?

 

Miksi et voi enää saada lapsia? Onko siis esim. Kohtu pois vai joku muu syy? Lähinnä mietin sitä että hoidolla saa paljon tehtyä.

 

Miksi et voi enää saada lapsia? Onko siis esim. Kohtu pois vai joku muu syy? Lähinnä mietin sitä että hoidolla saa paljon tehtyä.

Hei, kohtuni on siis poistettu terveydellisistä syistä.

 

Hei, kohtuni on siis poistettu terveydellisistä syistä.

Juu, itsellä on sama edessä ja vaikka on lapsilukuun oltu tyytyväinen, niin alkanut ahdistamaan. Mutta pakko se on poistaa ja elää tän asian kanssa.

 

Moikka,

voimia sinulle! Onkohan kyse välttämättä lapsiluvusta vai olisiko kyseessä muu ikään liittyvä kriisi, joka kulminoituu tuohon? Itsellä on viisi lasta, olen hitusen sinua vanhempi, koen perheeni olevan täydellinen tällaisena ja ajatus kuudennesta lapsesta käytännön tasolla tuntuu lähinnä ahdistavalta. Siitä huolimatta koen haikeutta ja surua siitä, että perheen kasvattamisen aika elämässä on todennäköisesti lopullisesti ohi. Viimeksi viime yönä näin unta, jossa olin onnellisesti raskaana... Ajattelen, että haikeus liittyy enemmän omaan ikääntymiseen kuin lapsilukuun.

 

Moikka,

voimia sinulle! Onkohan kyse välttämättä lapsiluvusta vai olisiko kyseessä muu ikään liittyvä kriisi, joka kulminoituu tuohon? Itsellä on viisi lasta, olen hitusen sinua vanhempi, koen perheeni olevan täydellinen tällaisena ja ajatus kuudennesta lapsesta käytännön tasolla tuntuu lähinnä ahdistavalta. Siitä huolimatta koen haikeutta ja surua siitä, että perheen kasvattamisen aika elämässä on todennäköisesti lopullisesti ohi. Viimeksi viime yönä näin unta, jossa olin onnellisesti raskaana... Ajattelen, että haikeus liittyy enemmän omaan ikääntymiseen kuin lapsilukuun.

No mut sun 5 lasta on vähän eri kuin yksi.