Seurustelisitko/onko mielestäsi järkeä seurustella, jos ei halua viettää loppuelämää toisen kanssa?

Tuli noista kihloista ja ihmisistä yleensä mieleen.. itse seurustelisin vain, jos toinen olisi erittäin potentiaalisesti ainesta loppuelämän kumppaniksi. Näinpä ollen vielä se, että viettää jonkun kanssa aikaa tapaillen ei merkitse minulle seurustelua, sillä seurustelunkin lasken toiseen sitoutumikseksi.

Olen vaan yllättynyt ihmisten suhteista, kun lyhyessä ajassa kävi ilmi kolmesta kaverista, jotka seurustelevat ja kukaan heistä ei kuulemma rakasta miesystäviään/avopuolisoitaan, mutta motiivit seurusteluun olivat mm. mukavaa olla toisen kanssa, ei halua menettää toista, sujuva arki. Jokainen näistä kolmesta esimerkki tapauksesta myös lapseton pariskunta.

Miten yleistä on elää parisuhteessa ilman rakkautta tai ns. paremman puutteessa?

 

Se "paremman puutteessa" eläminen on TODELLA yleistä. Mäkin asuin 7v kyseisessä liitossa, enkä oikeastaan edes tajunnut sitä. Jälkeenpäin se oli ihan selvää. Mut siinä tilanteessa ei, ennen ku viimeisenä vuotena. Silloin olikin kyllä jo oikea haku päällä ja suhteessa olin vain, koska en saanut aikaiseksi erota, ei siis ollut ns mitään syytä eroon...

 

Mä lasken seurustelun sillä tavalla sitoutumiseksi, että silloin ei enää tapailla muita. Tapailu taas on seurustelun esiaste ja tapailla voi useampaakin. Mutta että seurustelun pitäisi johtaa aina loppuelämän kestävään parisuhteeseen...noups. Varaan itselleni mahdollisuuden muuttaa mieltänikin, vaikka tyyppi tuntuisi alkuun millaiselta kultakimpaleelta tahansa.

 

Ei toki seurustella kannata, lapsen voi sellaisen kanssa kyllä vääntää, ja parin muunkin

 

En ees jaksanut lukea koko tekstiäs, mut lyhyetkin suhteet opettaa, eli kyllä En edes ajattele olevani lopun elämää nyk. miehen kanssa vaikka on esikoinen tulossa. Tiedän, ettei kukaan ole ikuisesti.. Mut en tietenkään ajattele, että "erotaan vk tai vuoden päästä". Tiedän vain.. Toisaalta meillä on niin vahva suhde, että voi olla, että suhde jatkuu vielä monia monia vuosia..

 

Onhan noita kaveripiirissä.. Odotetaan että joku upeampi kävelee vastaan niin voi heivata entisen, siihen saakka eletään yhdessä koska on halvempaa jakaa asuin- ja ruokakulut ja onhan se kiva kun on säännöllistä seksiä jne. *huokaus*

Ei, itse en kokisi mielekkääksi tuollaista omalla kohdalla, mutta onneksi mulla on vapaus valita

 

Jep, elän tälläkin hetkellä sellaisessa.

 

No silloin ihan nuorena seurustelin vähän niin kuin muuten vaan. Tiesin jo silloin syvällä sisimmässä ettei ne suhteet tule kestämään. Vähän vanhempana(17v) kun aloin seurusteleen niin oli asenne jo toinen. Se oli ensimmäinen vakava seurustelusuhde ja tämä suhde on jatkunut nyt 16v...

 

Mä ymmärrän seurustelu-sanan siten, että siihen kuuluu yhteiset tulevaisuudensuunnitelmat ja -haaveet.

 

no mä en sen enempää aattele että ollaanko yhdessä loppuelämä vai ei. Rakastan miestäni ja yhdessä ollaan niin kauan kun molemmilla on mukavaa toisen kanssa, arki sujuu, riidoista selvitään ja ei haluta menettää toisiamme.

 

Mä en seurustele huvin vuoksi.

 

Ootko nyt tosissas. Siis tottakai seurustelu on sitä ettei toisen kanssa asu. Miksi pitäs tietää tai haluta olla seurustelukumppaninsa kanssa loppuelämä? Seurusteluhan on sellasta yhdessä hengailua ja toiseen tutustumista. Mun mielestä vasta siinä vaiheessa kun muutetaan yhteen. aletaan miettiä pitempää sitoutumista.

 

En seurustelisi. Kyl mä semmoisen kanssa olen, jonka kanssa haluan jakaa loppuelämäni.

 

Seurustelisin kyllä ei-niin-tosissanikin, mutta avo/avioliittoon vaan tositarkoituksella.

 

Yhdessä asuminen ei ole seurustelua vaan avoliitto tai avioliitto. Seurustelussa molemmilla on oma asunto vaikka usein ollaankin yhdessä. Tapailu sitten taas on yleensä pelkkää seksiä tai hauskanpitoa yhdessä, ilman mitään sitoutumissopimuksia..

 

En seurustelisi jos toinen olisi semmoinen, jonka kanssa en vois kuvitella meneväni naimisiin.Tosin olen jo naimisissa, ja pysyn the only one <3

 

Mä mielestäni seurustelin viisi vuotta mua 20 vuotta vanhemman miehen kanssa. Me molemmat tiedettiin, ettei meidän juttu kanna koko elämää, mutta olimme molemmat vapaita ja todella saman henkisiä. Hyvässä yhteisymmärryksessä sitten erottiin, kun työt vei mut pois opiskelupaikkakunnalta.

 

Taitaa olla niin että monilla nykynuorilla on sellainen arvomaailma että monet eivät edes etsi sitä suurta rakkautta, tai sitten on kyynistytty ja petytty ja sen vuoksi koko ajan suhteessa varuillaan. 'Suhdepelit' on yleisiä ja muutenkin kertakäyttökulttuuri jyrää parisuhteissakin.

Itse en kokisi mielekkäänä seurustelua tai elämistä suhteessa vain jonkinlaisen hyödyntavoittelun vuoksi, tai tottumuksen.

 

Mä en ole koskaan ajatellut tekeväni loppuelämäni sitä tai tätä. Miksi pitää ajatella onko jonkun toisen kanssa vielä 30 vuoden päästä? Mitä sitten onko vai ei, elän tässä ja nyt, 30 vuoden päästä on sitten sen hetkinen tilanne, jos ylipäätään elän.
En mä mitään vuosia oo kerryttämässä suhteessani.

 

En seurustelisi ihmisen kanssa, jossa en näkisi yhtään potentiaalia olla mun elämäni rakkaus. Toisaalta mistäs sitä tietää, onko se nykyinenkään sitä. Tällä hetkellä tuntuu siltä, mutta ei sitä tiedä mitä vuodet tuovat tullessaan eteen. Ollaan yhdessä niin kauan kun tuntuu siltä ja on kivaa.

 

En seurustelisi ihmisen kanssa, jossa en näkisi yhtään potentiaalia olla mun elämäni rakkaus. Toisaalta mistäs sitä tietää, onko se nykyinenkään sitä. Tällä hetkellä tuntuu siltä, mutta ei sitä tiedä mitä vuodet tuovat tullessaan eteen. Ollaan yhdessä niin kauan kun tuntuu siltä ja on kivaa.

Sama periaate mulla & miehellä; ei todellakaan aiota lusia yhdessä ikuisesti jos homma ei enää maistu hyvälle.

 

Onhan monet vuosia yhdessä ja lapsiakin tehdään ilman, että meinataan koskaan edes olla toisen kanssa loppuelämää. Paremman puutteessa tai haikaillaan jotain menettettyä mahdollisuutta. Kihloihin voidaan mennä, koska se ei sido mitenkään.

Ehkä miehillä on vielä yleisempää kuin naisilla se, että kunhan ollaan, tehdään lapsia jne. vaikkei toinen se elämän suurin rakkaus olisikaan. Miehet on mukavuudenhaluisia ja naiset taas enemmän romantikkoja. Jos nainen tekee ahkerasti kotitöitä, hoitaa kodin hyvin jne. niin helposti sellaiseen tottuu. Varsinkin, jos on vaativa työ itsellä niin helpottaa huomattavasti sellainen kumppani, joka ei paljon vaadi osallistumaan kotitöihin.

Mutta näitä löytyy kyllä sekä naisista että miehistä, että kunhan ollaan vain yhdessä vaikkei toinen niin rakas olisikaan. Usein se kyllä näkyy toisen käytöksessäkin. Mutta helposti hälytysmerkeille sulkee silmänsä, jos itse on rakastunut.

Että siis vastaus on joo, ihmiset seurustelevat huvikseen ja jopa tekevät lapsia suhteeseen, joka ei ole kovin vakaalla pohjalla. Ja joo, itsekin olen seurustellut ja asunut huvikseni toisen kanssa.

 

Mä olin viisi vuotta tyypin kanssa josta heti tiesin, ettei tule olemaan forever. Enää en viitsisi.

 

Ootko nyt tosissas. Siis tottakai seurustelu on sitä ettei toisen kanssa asu. Miksi pitäs tietää tai haluta olla seurustelukumppaninsa kanssa loppuelämä? Seurusteluhan on sellasta yhdessä hengailua ja toiseen tutustumista. Mun mielestä vasta siinä vaiheessa kun muutetaan yhteen. aletaan miettiä pitempää sitoutumista.

Samoin ajattelen.

 

Mä lasken seurustelun sillä tavalla sitoutumiseksi, että silloin ei enää tapailla muita. Tapailu taas on seurustelun esiaste ja tapailla voi useampaakin. Mutta että seurustelun pitäisi johtaa aina loppuelämän kestävään parisuhteeseen...noups. Varaan itselleni mahdollisuuden muuttaa mieltänikin, vaikka tyyppi tuntuisi alkuun millaiselta kultakimpaleelta tahansa.

tämä on toisaalta ihan järkevääkin. koskaan ei tiiä mitä elämä tuo tullessaan. vaikka mie olenki semmonen "pariudun loppuelämäkseni" - tyyppi, mutta kun tässä on vähän seuraillu elämää niin tuskin sitä tulee tapahtumaan.

Emilyn: aika yleistä tuntuis olevan se, että ollaan suhteessa vaikkei ole seksiä, harrastuksia, ei rakkautta. ollaan ikäänkuin sisarussuhteessa taikka niinku kämppiksiä. kun ei osata olla yksin tai ei jakseta (joo-o, tämän kuulin yheltä kaverilta) erota. ja sitten onhan niitäkin jotka aattelee että kulut menee puoliksi ja jos lähtis meneen niin joutuis ite maksaan vuokran ja vedet ja sähköt jne... joillain se on laskelmointia, joillain se on siihen vanhaan tottumista ns. turtumista ja joittenkin motiiveja en ymmärrä ollenkaan.