Sijaisperheessä asuneet!!! HUOM!!

Kuinka teitä on kohdeltu?
Ja minkälaista oli elää siellä?
Saitko saman kohtelun kuin muut vai ??
Olisi kiva kuulla millaista elämää kukin on niissä kokenut. =)

JA Yv:n voi laittaa jos ei halua vastaustaan kaikkien luettavaksi :attn:

 

auttaisin asiassa jos voisin. ite olen kasvanut lastenkodissa ja se ei ole sama asia.

 

Erittäin hyvin kohtelivat heillä oli siellä minun lisäksi 3 muuta lasta sijoituksessa ja sitten kävi viikonloppuisin näitä joitten vanhemmat saavat sen yhden viikonlopun kuukaudessa vapaata. Viikonloppuisin oli parhaimmillaan 12 lasta eli vilskettä riitti kun itse olen ainut lapsi perheessä, ihan samanlaista se elämä siellä oli kun tavallisessa perheessä kun ei ollut perhekoti tai vastaava. Heillä oli omat lapset jo aikuisia todella tasavertaisesti kohtelivat meitä sijaislapsia ihan samalla tavalla kun omia lapsenlapsiaan.

Kyllähän siellä vaikka minkälaisia lapsia näki joiden käytös ei ollut normaalia ihan vaan vanhempien takia. Nytten kun oikein aloin miettimään niin siellä ei ketään jätetty ulkopuolelle leikeistä eli kiusaamista siellä ei pahemmin nähnyt, tottakai meidän välille jotka siellä koko ajan asuimme saatoi tulla semmosta "sisarus" kinaa mut sehän nyt on ihan normaalia. Paljon mielummin siellä asuin kun omassa kodissa olivat aivan huippu ihmisiä eikä minulla ole mitään pahaa sanottavaa heistä. En nyt muuta keksi kertoa saa kysyä jos on jotain mikä kiinnostaa.

 

No mä en ole oikea ihminen vastaamaan tähän, mutta vastaan ns siskoni puolesta. Eli hän muutti meille esimurkkuiässä (menetti äitinsä todella traagisesti). Tilannetta helpotti ehkä se seikka jotta me olimme jo tuttuja lapsuudestamme ja hän oli ollut meillä jo monesti hoidossa jne.
Murkkuiän pamahtaessa päälle hänen piti kokeilla kaikki ja toki sieltä nousi esiin katkeruus minua kohtaan ja juuri tämä peilaaminen ettei häntä kohdella kanssani tasa-arvoisesti jne. Vaikka tosiasiallisesti hänellä oli paljon enemmän rahaa käytettävissä kuukaudessa kuin minulla (hän sai vakuutusyhtiön kautta kk-maksuja äitinsä henkivakuutuksen osalta)...ja kaikki tasa-arvoisuus hänen osaltaan perustui siihen jotta hän koki minun saavan enemmän.
Voi kun olisi sisko rakas silloin tajunnut minun olevan kateellinen hänen uusille hankinnoilleen tms.
Mutta murkkuiän kokeilut hän todella veti pitkän kaavan kautta lävitse ja silloin niistä saadut kotiarestitkin varmastikin tuntuivat kohtuuttomilta...minunkin olisi pitänyt saada vaikken ollut mitään tehnytkään.
Vanhempani ottivat aina kaikki lapset mukaan ulkomaanreissuille, joten hän on kyllä saanut kaiken sen mitä me muutkin lapset.
Jossain kohden tämä kokeilunhaluisuus meni jo niin yli, etteivät vanhempani enää pystyneet antamaan hänelle niin paljoa huomiota mitä hän kokoajan halusi lisää. Me muut lapset jäimme hetkeksi sivuun, ja siihen tilanteen korjaamiseen sitten haettiin keinoja ulkopuolelta. Ja siitä seurasi lukuisia pieniä yhteenottoja ja syyllistämisiä siitä kuinka hän ei ole samalla tasolla muiden lasten kanssa.

Nyt aikuisiällä olemme monet kerrat nauraneet asioille ja siskoni on sanonut jotta sitä ei silloin murkkuna tajunnut kuinka hyvin asiat olivatkaan vaan halusi kokoajan enemmän ja parempaa ja kuinka nyt itse äitinä arvostaa kaikkea mitä meiltä sai.
Toki tässä on lähtökohtana se, että siskoni oli asunut koko ikänsä alkoholistiperheessä ja se oli jo aiheuttanut isoja tunne-elämän heilahduksia...niitä sitten paikkailtiin koko murkkuikä.

Se, että kirjoitan perheessämme asuneesta sijoituslapsesta muodossa sisko niin sitä hän minulle todella on vaikkei meillä ole mitään biologista-sidettä, henkinen-side on vahvempi.

 

Kiitoksia teille jo vastanneille :hug: :flower:
Onko teitä täällä enemmänkin?
Ja saa laittaa niitä "pahojakin" kokemuksia :ashamed:

 

Muita? =)

 

Eikö ketään? :attn:

 

No, jos mie vastailen jottain. Itse en ole ollut sijoitettuna mutta mun vanhemmat on sijaisvanhempia ja meillä on ollu kaikenkaikkiaan 4 sijotettua.
''Sisko'' tuli meille kun oli 10 v. (hän on nyt 24v. ), syitä en viitsi kertoa näin julkisesti että miksi kukakin on tullut kun ovat kuitenkin heidän henk.koht. asioitaan. ''Veli'' tuli sitten kun olin 13 ja hän 11 (hän on nyt 22 v. ). Ja nyt vanhemmilla oli tuossa yksi poika muutaman vuoden mutta siitä ei tullut mitään kun oli hänen kanssaan vaikka mitä ongelmaa ja todella rankkaa jonka takia hänen pitikin sitten vaihtaa paikkaa. Ja nyt heillä asuu enää tämä yksi joka tuli kun oli, jos oikein muistan 13(?) ja on nyt 16. Hänen kanssaan sujuu niin ja näin, ongelmaa on myös hänen kanssaan ollut ties mitä. Nämä kaksi vanhempaa sijoitettua ovat minulle kuin veli ja sisko ja yhtä rakkaita kuin biologiset sisaruksenikin ja perheeseen kuuluvat täysin. Näistä kahdesta toisesta ei voi sanoa samaa kun on asiat menneet heidän kanssaan niin eri lailla.

Eihän se helppoa ole kun uuteen perheeseen tulee ja lähtee elämää jatkamaan kuka mistäkin lähtökuopista joten ongelmia tulee varmasti. Joidenkin kanssa ne voivat olla suurempia ja joidenkin kanssa pienempiä. Esim. hygieniasta huolehtiminen, yksi ei suostuisi käymään pesulla kuin kerran viikossa eikä vaihtamaan vaatteitaan ja toinen taasen vaihtaa vaatteita monta kertaa päivässä. Yksi on rauhallinen ja syrjäänvetäytyvä ja toinen sellainen joka juoksisi joka ilta jossain ja jopa juoksee ilman lupaa, karkailee ja tekee muutakin todella typerää. Joidenkin kanssa tulee toimeen ja joidenkin ei. Juttua olisi vaikka kuinka mutta kuten sanoin, monen yksityisasioita, joten näin yleisluontoisesti vain.

 

Kiitoksia pikkuäiti :hug: nämä tämmöisetkin auttavat, ei sen tarvi olla oma-kokemus kuhan on tosi!

 

B) :flower: =)

 

:attn:

 

Mun vanhemmilla on ollu monta sijaislasta ja on edelleen. Silloin kun itse vielä asuin kotona ja ensimmäiset kaksi sijoitettua lasta tuli niin olihan se aika jännää ja ei oikein tienny onko ne siskoja vai mitä. Mutta pian kuitenkin heihin kiintyi ja siskona heitä nyt pidän.
Kun muutin kotoa pois ja mitä sen jälkeen vanhemmilleni sijoitettiin niin heihin en ole päässyt niin kiintymään vaikka paljon yhteydessä on oltukin. En pidä heitä sisaruksina.

Nyt meillä on 1,7v sijoituslapsi ja edelleen odottalen niitä tunteita. Kyllähän poikaan on kiintynyt kun on jo puoli vuotta meillä ollut mutta ei ne tunteet tietenkään ole niin suuret häntä kohtaan kuin omia lapsia kohtaan. Varsinkin kun yllärinä selvisi meille muuton jälkeen että poika onkin erityislapsi :/ Että tästä tulikin raskaampaa kuin osasimme odottaa vielä tässä vaiheessa. Omat lapset otti pojan avosylin vastaan ja olimmekin miehen kanssa yllättyneitä että sen suhteen asiat meni todella hienosti. Myös poika itse on todella kiintynyt meihin.

En tiedä olko apua mutta tulipahan kerrottua

 

Mun vanhemmilla on ollu monta sijaislasta ja on edelleen. Silloin kun itse vielä asuin kotona ja ensimmäiset kaksi sijoitettua lasta tuli niin olihan se aika jännää ja ei oikein tienny onko ne siskoja vai mitä. Mutta pian kuitenkin heihin kiintyi ja siskona heitä nyt pidän.
Kun muutin kotoa pois ja mitä sen jälkeen vanhemmilleni sijoitettiin niin heihin en ole päässyt niin kiintymään vaikka paljon yhteydessä on oltukin. En pidä heitä sisaruksina.

Nyt meillä on 1,7v sijoituslapsi ja edelleen odottalen niitä tunteita. Kyllähän poikaan on kiintynyt kun on jo puoli vuotta meillä ollut mutta ei ne tunteet tietenkään ole niin suuret häntä kohtaan kuin omia lapsia kohtaan. Varsinkin kun yllärinä selvisi meille muuton jälkeen että poika onkin erityislapsi :/ Että tästä tulikin raskaampaa kuin osasimme odottaa vielä tässä vaiheessa. Omat lapset otti pojan avosylin vastaan ja olimmekin miehen kanssa yllättyneitä että sen suhteen asiat meni todella hienosti. Myös poika itse on todella kiintynyt meihin.

En tiedä olko apua mutta tulipahan kerrottua

Saanko udella minkä ikäisiä biologiset lapsesi ovat?
Onko sijoitettu lapsi kuudes?ikä?
Itsellä viisi lasta ja sijaisvanhemmuus ollut harkinnassa jo useamman vuoden.
Odotitteko kauan lasta?
Kiitos jos vastaat=)

 

joo minä olen asunut siesperheessä, siellä muuten olla vapaasti mut lauantaina piti siivota vessat ja omat huoneet ja imuroida, oli ihan kivaa asua siihen saakka kun sain käppä kaverin joka puhu itekseen ja käveli omaa puolta rinkiä mun hermo meni kun ei voinut keskittyä läksyihin ja halusin sit pois sieltä kysyin siskolta et voinko muuttaa sinne asumaan ylä kertaa kunnes pärjään omilla, sisko suostu siihen asuin vuoden siskon luonna kunnes tapasin oman mieheni nyt on kaksi omaa lasta......... mut sieltä jäi hyvät muistot siaisperheestä. tostakin ajasta on tosi monta vuotta kulunut...

 

Mun vanhemmilla on ollu monta sijaislasta ja on edelleen. Silloin kun itse vielä asuin kotona ja ensimmäiset kaksi sijoitettua lasta tuli niin olihan se aika jännää ja ei oikein tienny onko ne siskoja vai mitä. Mutta pian kuitenkin heihin kiintyi ja siskona heitä nyt pidän.
Kun muutin kotoa pois ja mitä sen jälkeen vanhemmilleni sijoitettiin niin heihin en ole päässyt niin kiintymään vaikka paljon yhteydessä on oltukin. En pidä heitä sisaruksina.

Nyt meillä on 1,7v sijoituslapsi ja edelleen odottalen niitä tunteita. Kyllähän poikaan on kiintynyt kun on jo puoli vuotta meillä ollut mutta ei ne tunteet tietenkään ole niin suuret häntä kohtaan kuin omia lapsia kohtaan. Varsinkin kun yllärinä selvisi meille muuton jälkeen että poika onkin erityislapsi :/ Että tästä tulikin raskaampaa kuin osasimme odottaa vielä tässä vaiheessa. Omat lapset otti pojan avosylin vastaan ja olimmekin miehen kanssa yllättyneitä että sen suhteen asiat meni todella hienosti. Myös poika itse on todella kiintynyt meihin.

En tiedä olko apua mutta tulipahan kerrottua

Saanko udella minkä ikäisiä biologiset lapsesi ovat?
Onko sijoitettu lapsi kuudes?ikä?
Itsellä viisi lasta ja sijaisvanhemmuus ollut harkinnassa jo useamman vuoden.
Odotitteko kauan lasta?
Kiitos jos vastaat=)

Omat lapset on 13v, 10v, 8v, kohta 6v ja 3v. Ja tää sijoitettu siis 1v7kk ja tuli kuudenneksi lapseksi perheeseemme.
Me käytiin n.7v sitten pride-koulutus ja n.vuosi sitten ilmoitin sosiaalitoimen lapsiperhe yksikköön että nyt meidän puolesta voi laittaa rattaat pyörimään tämän sijoitushomman saralta.
Tammikuussa sitten heillä oli tarjota meille lasta =)

 

Mun vanhemmilla on ollu monta sijaislasta ja on edelleen. Silloin kun itse vielä asuin kotona ja ensimmäiset kaksi sijoitettua lasta tuli niin olihan se aika jännää ja ei oikein tienny onko ne siskoja vai mitä. Mutta pian kuitenkin heihin kiintyi ja siskona heitä nyt pidän.
Kun muutin kotoa pois ja mitä sen jälkeen vanhemmilleni sijoitettiin niin heihin en ole päässyt niin kiintymään vaikka paljon yhteydessä on oltukin. En pidä heitä sisaruksina.

Nyt meillä on 1,7v sijoituslapsi ja edelleen odottalen niitä tunteita. Kyllähän poikaan on kiintynyt kun on jo puoli vuotta meillä ollut mutta ei ne tunteet tietenkään ole niin suuret häntä kohtaan kuin omia lapsia kohtaan. Varsinkin kun yllärinä selvisi meille muuton jälkeen että poika onkin erityislapsi :/ Että tästä tulikin raskaampaa kuin osasimme odottaa vielä tässä vaiheessa. Omat lapset otti pojan avosylin vastaan ja olimmekin miehen kanssa yllättyneitä että sen suhteen asiat meni todella hienosti. Myös poika itse on todella kiintynyt meihin.

En tiedä olko apua mutta tulipahan kerrottua

Saanko udella minkä ikäisiä biologiset lapsesi ovat?
Onko sijoitettu lapsi kuudes?ikä?
Itsellä viisi lasta ja sijaisvanhemmuus ollut harkinnassa jo useamman vuoden.
Odotitteko kauan lasta?
Kiitos jos vastaat=)

Omat lapset on 13v, 10v, 8v, kohta 6v ja 3v. Ja tää sijoitettu siis 1v7kk ja tuli kuudenneksi lapseksi perheeseemme.
Me käytiin n.7v sitten pride-koulutus ja n.vuosi sitten ilmoitin sosiaalitoimen lapsiperhe yksikköön että nyt meidän puolesta voi laittaa rattaat pyörimään tämän sijoitushomman saralta.
Tammikuussa sitten heillä oli tarjota meille lasta =)

:wave: Minua jäi askarruttamaan tuo pride-koulutus, kertoisitko siitä lisää? =)

 

Oon asunu perhekodissa ja laitokksessa. Mun tarina on surullinen,en ala nyt kertoo
Asun sias perheessä jossa on kuusi omaa lasta. Aivan mahtavia vanhempia. Oon
Asunu nyt vuojen täällä. Ja kaikki ihan hyvin kyl on menny. Koulu ja asiat lähteny
Rullaa. Joten ei valittamista.