Sijaisvanhemmaksi ryhtyvät ja sijaisvanhempina olevat

Minkäs ikäisenä lapsi tuli teille Sharlin? Kuinka pian teille tuli koulutuksen päätyttyä tieto lapsesta ja kauanko kesti, että lapsi kokreettisesti saapui teille?

Miten teillä Sharlin ja sukula sijoitetut lapset ovat ylipäätään sopeutuneet uuteen perheeseen? Entä miten lähipiirinne ovat suhtautuneet perheenne muutokseen?
 
Lapsi oli hieman yli 1,5-vuotias. Priden loppukeskustelusta meni n. 1/2 vuotta, kun soitto tuli. Pari viikkoa vissiin oli aikaa, ennen kun oli ensimmäiset tapaamiset. Sitten kun tapaamiset alkoi, oli tiivis tutustumisjakso, joka kesti n. 3vk. Lapsi oli tutustumisjaksolla meillä jo viikonloppuisin öitä.
Nyt noin vuoden jälkeen tuntuu, että lapsi on sopeutunut. Mainitsee itse aina välillä, että tämä on minun koti, täällä minä asun. Kuitenkin edelleen lähtee vieraiden matkaan helposti, eikä tunnu, että meitä niin ikävöisi. Vie varmasti pitkän ajan, että oppii luottamaan meihin ja meidän pysyvyyteen. Lähipiiri on suhtautunut tosi hyvin. Meillä kun ei ole omaa biologista lasta ja kaikki tietävät, että lapsi on meille erittäin tervetullut. Jotkut tietysti uteliaina haluaisivat tietää enemmän, mutta kaikki ovat ymmärtäneet, kun on puhuttu vaitiolovelvollisuudesta.
 
Täällä ilmoittautuu tuleva sijaisäiti keskusteluun mukaan. Olen lueskellut tätä ketjua siitä asti, kun prideen ilmoittauduimme (toukokuu -13), mutten jostain syystä ole saanut mitään kirjoitettua. Paljon on tämä ketju kuitenkin ajatuksia herättänyt, kiitokset siitä kaikille!



Me aloitimme ison kaupungin järjestämän Priden alkusyksystä ja "valmistuimme" tämän vuoden tammikuussa. Loppuarvioinnin päätteeksi tapasimme jo sijoittajat ja meille ehdotettiin lapsia kolmesta eri perheestä/tilanteesta. Yksi tapaus (sisarukset alle 4v.) herättikin mielenkiintomme heti. Nyt ollaan tilanteessa, että lapset ovat vierailleet meillä kolme kertaa ja seuraavaksi yökyläilyjä. Arviolta kuukauden päästä muutto! Lapset ovat kertakaikkisen ihastuttavia, mahtavia persoonia eikä kiintymyksen tunteita ole tarvinnut itsestään etsiä :)

Olemme onnesta soikeina ja ilon sekä pelon sekaisin tuntein odotamme tulevaa.
Meillä siis lapsettomuus-tausta (kuusi vuotta luomuyrittämistä, lapsettomuustutkimukset, mutta ei hoitoja).
 
Tervetuloa joukkoomme LeSabre! :)
Oi, te olette jo sijoitusvaiheessa! Teillä tuli kyllä nopeasti eteen sijoitus.
Jännä nähdä kuinka kauan me odottelemme... Meillä siis edessä vielä pari ryhmävalmennusta ja muutama toimistotapaaminen, luulen, että joskus huhti-toukokuussa valmistutaan mahdollisesti :)

Tulevatko lapset teille siis pitkäaikaiseen sijoitukseen? Saanko udella minkä ikäinen pariskunta olette? Ja miten sinun työkuviot on järjestynyt uuden tilanteen myötä, jäätkö hoitovapaalle vai miten? Tässä nyt heti sinuakin pommitan kysymyksilläni :D

Tulehan toki kertomaan kuulumisianne kuinka arki lähtee lasten kanssa sujumaan!
 
Niin ja siis me olemme ilmoittaneet vast'ikään olevamme käytettävissä, koulutus käyty vuosina 2012-2013. Toiveiksi ilmoitettu ikähaarukka 0-4-vuotta, muut "rajoitukset" tilanteen mukaan, sijoitettavien määrä 1-3.

Miten suuret tilat teillä on, keillä lapsia talosta löytyy esimerkiksi neljä?
 
Moi!

Kiva, että tännekin on taas tullut eloa :) Mukava kuulla miten on muilla mennyt.
Minä en vielä ole päässyt Prideen, mutta pari haastattelua on kyllä ollut. Tuntuu vaan yh:na olevan hankalampaa päästä koulutukseen. Olen kyllä tosi hyvää palautetta saanut esim. Sos-lapsikylästä. Lapsikylävanhemmaksi olisin varmaan päässytkin, mutta ei voida nyt muuttaa toiselle paikkakunnalle. Harmi sinänsä :( No uusi haastattelu on piakkoin tulossa, katsotaan miten käy. Toivottavasti pääsisin mukaan!
 
Itse opiskelen tällä hetkellä ja alle vuosi olisi koulua jäljellä. Tämän jälkeen olisi tarkoitus jäädä kotiin, jos sijoitettuja, niin perhehoitajaksi, jos ei, niin perhepäivähoitajaksi, jolloin voisin kuvitella olevan suhteellisen helppo jäädä kotiin, ainakin jos toimii yksityisenä. Toinen vaihtoehto olisi tehdä keikkatöitä alalle, jolle valmistun, tällöinkin olisi helppo jäädä tarvittaessa kotiin. Ei ehkä olisi niin leveä leipä, mutta toisaalta, elämässä on niin paljon tärkeämpiäkin asioita kuin raha. :)
 
Mukava kuulla, että teillä on alkanut sujumaan hyvin teealaura uuden perheenjäsenen kanssa! Kuulostaa ihanalta muutokselta :)

Onko uusi perheenjäsen siis vauva vaiko taapero ikäinen? Ja tahtoisin kysyä yhteistyöstä vanhempien kanssa, että millä aikavalillä lapsi mahdollisesti tapailee biosukuaan vai tapaileeko ylipäätään ollenkaan sitten jatkossa, pystytkö siitä mitään suurpiirteisestikään kertomaan miten teidän kohdalla?

Voi, mekin niin toivoisimme, että muutos uuteen elämänvaiheeseen tulisi suht pian sitten valmennuksen jälkeen. Malttamattomina jo välillä, kun ei yhtään tiedä mitä tuleman pitää :D

Meillä on ensisijaisesti toiveena vauva, mutta 2v tai alle olemme toivoneet nuoren ikämmekin vuoksi. Sosiaalityöntekijä ja sijaisäiti sanoivatkin kotikäynnillä, että näissä tilanteissa sijoitus voi tapahtua tosi nopeasti. Vauvan tai pienen aikaa vastaanottoperheessä tai laitoksessa ei turhaan pitkitetä vaan pyritään sijoittamaan pitkäaikaiseen perheeseen mahdollisimman pian. Siitäpä johtuen minun oli kerrottava töissä jo aika varhaisessa vaiheessa mahdollisesta töistä poisjäännistä, joten teimme jo töissä muutoksia minun suhteeni. Minulla on vakituinen työpaikka ja sellainen työ, etten olisi voinut vain yhtäkkiä ilmoittaa jääväni pois. Onneksi saimme järjesteltyä niin, että voin jäädä kivuttomammin nyt sitten pois töistä kun sen aika tulee. Riippumatta siitä, milloin se sitten tulee. Sitä aikaa odotellessa ;)

Riina72, minulla myös eräs ystävä, joka on kiinnostunut toimimaan yksin sijaisvanhempana. Ollaankin kuulosteltu, että hyvin eritavalla eripuolilla Suomea suhtaudutaan yksin sijaisvanhempana toimimiseen.. Hänellä siis täysin mietinnän alla vasta, joitakin tiedustelupuheluita soitellut, muttei ihan vielä prideen olisi lähdössä. Toivottavasti pääsisit mukaan!
 
Viimeksi muokattu:
Oi, pikkuinen muru siis :) ihanaa!

Aivan, kiva kun selvensit. Tarkoitin tuolla, "että tapaako ylipäätään ollenkaan", että erään kohdalla bioäiti ei halunnut tavata sijoitettua lasta (1kk ikäistä) ja isästä ei ollut tietoa. Tapasi bioäitinsä ekan kerran sitten lapsen ollessa 3v. Voi myös olla näin, toki varmasti harvinaisempaa. Ja surullista myös lapsen kannalta.

Mutta nämä kaikki varmasti käy ilmi sitten ennalta käydyissä palavereissa miten syntymävanhemmat haluavat/pystyvät olla lapsen elämässä mukana ja miten se toteutetaan.

Tosi "kiva" toi työnantajasi kommentti liittyen lapsettomuuteen :eek: :/ No mutta olen iloinen puolestasi, että nyt saat olla kotiäitinä :) Siitä itsekin haaveilen.
 
Tervetuloa joukkoomme LeSabre! :)
Oi, te olette jo sijoitusvaiheessa! Teillä tuli kyllä nopeasti eteen sijoitus.
Jännä nähdä kuinka kauan me odottelemme... Meillä siis edessä vielä pari ryhmävalmennusta ja muutama toimistotapaaminen, luulen, että joskus huhti-toukokuussa valmistutaan mahdollisesti :)

Tulevatko lapset teille siis pitkäaikaiseen sijoitukseen? Saanko udella minkä ikäinen pariskunta olette? Ja miten sinun työkuviot on järjestynyt uuden tilanteen myötä, jäätkö hoitovapaalle vai miten? Tässä nyt heti sinuakin pommitan kysymyksilläni :D

Tulehan toki kertomaan kuulumisianne kuinka arki lähtee lasten kanssa sujumaan!

Juu, loppujen lopuksi kaikki kävin hyvin nopeasti! Olimme toki jo vuosia miettineet sijaisvanhemmuutta, mutta kun alkoi tapahtua, tapahtuikin reippaammassa tahdissa kuin olin uskaltanut uneksia...
Vastauksia kysymyksiisi; Lapset tulevat meille pitkäaikaiseen sijoitukseen ja olemme 30/37v. pariskunta. Työkuvioni järjestyivät aika kivuttomasti. Olin ilmoittanut pomolleni syksyllä, että aloitimme Priden ja tämä tarkoittaisi sitä, että mahdollinen sijoitus saattaisi tulla jopa kevään aikana. Eli hän osasi jollakin tasolla varautua. Kun tieto sijoituksesta tuli, irtisanouduin töistä. Haikeaa oli jättää mahtava työporukka, mutta onnellisena aloitan kotiäitiyden. Olisin voinut lasten iän puolesta jäädä myös hoitovapaalle joksikin aikaa, mutta erinäisistä syistä päädyin irtisanoutumiseen. Aioin olla pidemmän aikaa kotona, ja toisaalta minun alaltani löytää kyllä aina töitä.

Lapset ovat nyt vierailleet meillä useamman yön kylässä ja viimeksi lähtiessään vanhempi lapsista totesikin, että eikö jo voisi muuttaa kokonaan meille uuteen kotiinsa. Kommentti lämmitti toki kovasti mieltä, mutta luulenpa, että joudumme vielä monet ikävän kyyneleet kuivaamaan pienten poskilta, kun muutto tapahtuu ja ympäristö vaihtuu aivan uuteen.
 
Täällä eletään hyvin jännittäviä aikoja! Soittelemme perhehoitokumppaneille, heillä kun tuntuu olevan kova tarve sijaisperheille lähikunnissa. Meillä toiveena olisi sisarukset, ymmärtääkseni sisaruksille on yleensä vaikeampi löytää sijaisperhettä. Ehtona tosin olisikin sitten se, että jonkun lapsista ptäisi olla alle 3-vuotta, jotta mies voisi jäädä töistä hoitovapaalle vuodeksi. Minä jäisin sitten valmistuttuani kotiin ensivuoden alussa.

Ei meinannut yöllä tulla uni, sen verran jännää tämä on :).
 
Hei taas!

Täällä on arki lähtenyt hyvin rullaamaan, tuntuu että lapsi on melkolailla kotiutunut ja nyt on alkanut pikkuhiljaa vierastamaan muita aikuisia.

Toiveista: Meillä oli myös puhetta, että sisarukset saavat tulla, mutta sitten kuitenkin lapsia tulikin vain yksi. Hyvä näin, tämä tuntuu kyllä ihan "meidän lapselta"! :) Sisaruksia tulee kuulemma melko harvoin sijoitettavaksi, mutta sitten kun tulee, niin usein on ongelmana sitten se, että mistä heille paikka. Tällä hetkellä tuntuu, että jossain vaiheessa (ei nyt kuitenkaan vielä pariin vuoteen ainakaan) perheeseen saattaisi vielä mahtua yksi lapsi lisää! Katsotaan nyt, voi olla että mieli tästä vielä muuttuu... :D Synnytystenkin jälkeen pahin vauvakuume on ajoittunut aina sinne vauvan ollessa 3-9kk ikäinen ja sitten laantunut pikkuhiljaa noustakseen taas kun on oikeasti hyvä hetki. Mikä lie hormonimyrsky.

Meillä on tällä hetkellä tilanne se, että vanhemmat eivät tapaa lasta ollenkaan, mutta muuten olemme paljonkin yhteyksissä. Tilannehan toki voi muuttua kuukausien tai ihan vaikka vielä vuosienkin päästä, joskushan saattaa olla niin, että menee pari vuottakin että vanhemmat eivät tapaa ja sitten loppujen lopuksi niitä tapaamisia/vierailuja saattaa olla tiheästikin. Tai tietysti toisinkin päin. Yllättävän luontevaa yhteydenpito on ollut ja välit on biovanhempiin edelleen tosi hyvät. Se oli meilläkin yksi eniten hermostuttavista asioista koko jutussa, turhaan jännitettiin!

Kaikkea hyvää kaikille ja ihanaa kevättä! :)
 
Pride koulutus puolessa välissä. Tunteet menee niin vuoristorataa, mikä ilmeisesti kuuluu asiaan. Kotitehtäviin kuluu aikaa, mikä sekin oli odotettavissa. Kotikäynti ensi viikolla, jännityksellä odotan miten lasten ja sossujen tapaaminen sujuu. Toisinaan mietin miten bio lapset suhtautuisi sijoitettuihin lapsiin.. Ovat kyllä toivoneet pikkusisarta, ja käskeneet minun hakea sellainen lastenkodista.
 
Hei. Meillä on koulutus loppunut maaliskuussa. KOulutus oli antoisaa, mutta myös aika rankkaakin välillä. Meillä oli toiveena saada mahdollisimman pieni lapsi (vauva) sijoitukseen, mutta koulutuksen aikana mieli muuttui. Olemmme alkamassa sijaisvanhemmaksi sisaruksille. :) Tuntuu vain että odottava aika on pitkä.... Olisin voinut haluta lapset meille vaikka heti. :)
 
Ihana kuulla, että monet teistä ovat jo saaneet aloitella pikkuhiljaa sijaisvanhempina tai ovat ainakin saaneet jo tiedon lapsesta/lapsista :)

HLK79, minkä ikäiset sisarukset teille on tulossa? Onko toinen siis vauvaikäinen vai molemmat isompia? Teillekin tuli kyllä pian tieto lapsista! :eek: :) Oletteko kaupungin vai Pelan listoilla?

Meillä oli eilen viimeinen ryhmävalmennus ja nyt on edessä enää 2 toimistotapaamista tässä huhti-toukokuun aikoihin..Loppusuoralla siis ollaan! :)

Kovasti on jo ajatukset ja haaveet tulevassa muutoksessa ja mieli on välillä malttamaton. Lapsi on perheeseemme enemmän kuin tervetullut! Voi kumpa emme joutuisi tosi kauan odottamaan..
 
Saako vähän ruikuttaa?

Meille sanottiin, että on käytännössä turha odotella ketään alle 4-vuotiasta :(. Pitää siis ilmeisesti kysellä vielä jostain muualta tai antaa ajan kulua.

Lisäksi tarjottiin tosi haastavaa tukiperhelasta samalta paikkakunnalta ja joudutaan nyt sitten varmaan siihenkin sanomaan "ei".

Blaah ja blaah. No, jospa se meidänkin aika tulee...
 
Ne taitavat vähän varmuuden vuoksi joka paikassa sanoa, ettei pieniä lapsia "ole saatavilla". Meillekin sanottiin, että jos omia lapsia nuorempaa meinaatte, niin varautukaa odottamaan useita vuosia. Käytännösä sitten meni kuitenkin vain muutama kuukausi koulutuksen päättymisestä, niin puhelu tuli.

Tässä oli kyllä suuri painoarvo biovanhempien toiveilla, jotka osuivat juuri nappiin meidän perheen kohdalla, sekä myöskin sossun mukaan meidän omilla aikaisemmilla kokemuksilla esimerkiksi erityislapsista ja haastavasta yhteistyöstä (jotka vaikuttivat siihen, että meidän perhe oli ylipäätään mielessä heti, ei sillä että niitä kokemuksia olisi tarvittu).
 
Jännä, että noin ovat sanoneet.. Meille Pelalta taas ovat sanoneet, että kyllä pieniä tulee myös, vauvojakin. Siksikin uskalsimme lähteä tähän prosessiin, koska pientä toivomme jo ihan oman nuoren ikämme vuoksi. Ja lapsia kun ei ennestään ole, olisi ihana kokea myös vauva-aikaa vauvaikäisen kanssa.

Eivät ole mitään sellaistakaan puhuneet, että varautukaa odottamaan kauan.
Kun kysyimme jo silloin ihan alussa, että onko vauvan saaminen sijoitukseen oikeasti harvinaista, sanoivat ettei ole, mutta vaihtelee toki paljonkin. Välillä on useita vauvoja vailla perhettä, välillä ei yhtään. Toivossa elämme :)

Eräs toinen lapseton pariskunta täältä samalta suunnalta ja Pelan kautta perhekohtaisesta valmennuksesta valmistuneet olivat saaneet 1,5 vk:n päästä luvan saatuaan tiedon alle 2v lapsesta, joka heille sitten sijoitettiin, nopeaa oli heidänkin kohdalla :eek:
 
Me ollaan kaupungin kautta käyty koulutus.
Vanhin on 13v, melkein 4v ja 2.5v
Meille jo tarjottiin ennen kun koulutus oli ohi niin toisia sisaruksia niitä oli 4. Pääsivät sitten kotiin joka on todella hyvä asia. Vauvaakin on tarjottu meille...
Kyllä niitä on ihan vauvojakin tarjolla. Me otamme sitten myöhemmin vauvan, kun noitten kolmen kanssa on päästy hyvälle alulle. =)
Meillä itsellä ei ole lapsia ollenkaan niin ollaan tähän sijaisvanhemmuuteen panostettu kyllä ihan satasella.
 
Pridekurssi loppusuoralla, kouluttajat sanoivat viime henk.koht tapaamisessa, että läpi meni :) Sijoittajan kanssa tapaaminen kesäkuussa. Toiveet tarkentuneet, alle 2v. tyttö tai poika, saa olla maahanmuuttajataustainen. Haluaisin olla ainakin vuoden kotona.
Lapset kovasti jo odottavat pikkusisarta, eivätkä ymmärrä miksi pitää odottaa. Ovat pohtineet jo konkreettisia asioita.
Odotusaika pohdituttaa minuakin, oon määräaikaisena töissä syyskuun loppuun..sen jälkeen olisi helppoa jäädä kotiin, toisin kun kesken määräaikaisen sijaisuuden.
 
Onnellista äitienpäivää kaikille oleville sekä tuleville äideille ja sijaisäideille! :)

Miten teidän perheissä on äitienpäivää vietetty ja biologista äitiä muisteltu? Me askarreltiin lapsen kanssa yhdessä kortti joka lähetettiin ja lisäksi sitten tänään puhelu. Sain bioäidiltä puhelun aluksi niin lämpimän äitienpäivän toivotuksen, että ihan itkettää vieläkin kun ajattelen. En yhtään tiedä, kuinka vahvasti itse osaisin samanlaisessa asemassa suhtautua.

thandi, eikös määräaikaisen työsuhteen kuitenkin voi työntekijän puolelta irtisanoa? Muuta kokemusta ei asiasta ole, kuin joskus mies oli joskus vuosia sitten määräaikaisessa työsuhteessa ja sai jokunen kuukausi ennen sen päättymistä vakituisen työn toisesta paikasta ja irtisanoutui.
 

Yhteistyössä