Sijoituslapsi

Viime syksynä huomasin olevani raskaana, kauhukseni. Tuli aika alkuvaiheen keskenmeno. Sen jälkeen tuli hillitön vauvakuume ja edelleenkin käyn täällä lähes päivittäin, lähinnä tuolla vauvakuumeisten puolella vaikka kuume on kyllä laantunut ja toisaalta poistunutkin. Siis asiaan, oletteko koskaan ajatellut ottaa sijoituslasta tai onko Teillä mahdollisesti sellainen talossa? Meillä olisi hyvät edellytykset antaa sijoituslapselle koti, joten miksikäs ei. Olen ottanut selvää eritahoilta mitä kaikkea se merkitsisi ja työnikin puolesta tiedän mitä olisi mahdollisesti odotettavissa. Joten saadaanko tästä keskustelua aikaiseksi, koska monella meistä yli 4-kymppisellä äideillä on vielä hoivaviettiä jäljellä ja toisaalta olis kiva olla kun "joku tarvitsee", kun omat lapset on sen ylittäneet melkein.

 

Meillä ei omakohtaista kokemusta, mutta meidän naapurin pariskunta on sijaisvanhempia. nainen on hieman päälle 40, mies n.48

 

Mulla ei voimavarat riittäis ottaa isompaa lasta. Olen muutamia kertoja miehelle ehdottanut adoptioo tai sijaisvanhemmuutta, mutta tuo ukko ei oikein ymmärrä sellaista. Voisin ruveta vauvaikäisen sijaisvanhemmaksi. Omat lapsia meillä on neljä ikähaitarissa 10v - 3v.

 

Heippa sijaisvanhemmuutta miettineet itsekin oon sitä pohtinu lapset aon 4-22v. välillä ja kolme omaa biologista lasta. vauvakuume oli mutta tulinnsiihen tulokseen etten siten enään omia biologisia yritä ikkää tuli haitariin juuri 46 vuotta.
olisin valmis ottaan ikähaitarilla 0-4 vuotiaan sijoituslapsen, mutta oonko liian iäkäas..aluksi toki pitäs kai jotain tukiperhe toimintaa kokeilla..ehkä?

 

meillä ollut ja minä kasvanut sellaisessa perheessä, mikäs siinä jos jaksaa ja on oikeat motiivit eli ei raha vaan se vanhemmuuden antaminen...iän suhteen tehdään yleensä niin että kovin iäkkäille ei anneta enää vauva ikäisiä, eli noudatellaan biologisen vanhemmuuden linjoja...Nykyään vaan uskotaan niin kauan omien vanhempien hoitoon että huostaanotto tilanteessa lapsella on usein jo pahoja ongelmia eli alkuaika kyllä vaatii sijaisvanhemmaksi ryhtyvältä tosi paljon ja sitten on ne lapsen omat vanhemmat siellä taustalla ja heidän suhtautumisensa voi olla hyvinkin ongelmallista.

 

Xenon 67, sulla on aika samanlainen tarina kuin mulla. Oli varhainen km tässä muutama kuukausi sitten ja siitä vasta vauvakuume iski ja näillä palstoilla olen siitä lähtien keikkunut. Olen nelikymppinen ja hoivavietti vaan lisääntyy kun nuorimmainen kasvaa "pois sylistä". Sijaisvanhemmuuskurssi on käyty. Sen perusteella luulen, että meillä ei ole tässä elämäntilanteessa voimia lähteä siihen prosessiin. Mutta suosittelen kurssia kyllä kovasti, koska siinä arvioidaan niitä resursseja ja saa miettiä muiden samassa tilanteessa olevien kanssa asiaa. Eikä se vielä velvoita ottamaan sijoituslasta. Jos meille ei tule enää omaa lasta, voi olla että jossain vaiheessa tulevaisuutta harkitaan taas sijoituslasta.