Sikiö perätilassa

Yrittävätkö lääkärit aina tyrkyttää perätilassa alakautta synnyttämistä vaikka olosuhteet eivät ole otolliset?
En halua synnyttää alakutta perätilassa olevaa lasta mutta myös sektio saa karvat nousemaan pystyyn.
Kääntöyritykseen olen menossa mutta aijon asettaa siihenkin ehdon että jos ei suosiolla lähde kääntymään niin touhu lopetetaan koska sikiön takapuoli on jo aika hyvin parkkeerannut tuonne lantioon, minulla on kallistunut kohtu taaksepäin ja vauvaa vaikea jopa tunnustella neuvolassa kun on niin "syvällä" tuolla.
Sitten on vielä istukka etuseinässä ylhäällä ja sikiö on merkattu jo 6 kertaa olleen perätilassa sitten jälkeen raskausviikon 21.
Olen saanut semmosen kuvan että lääkärit vähättelevät perätilassa olevan lapsen alakautta synnyttämisen riskejä ja suosivat aina viimeseen asti alakautta synnyttämistä?
Onko näin?
Tunnen olevani kuin puun ja kuoren välissä, tahtoisin niin kovasti synnyttää ihan vaan "normaalisti" mutta olen melkein varma että kääntöyritys ei onnistu jos sitä edes lähdetään yrittämään ja sitten pitäisi alkaa miettimään tuota perätilassa alakautta vs. sektio.
Kaipiaisin kovasti jotain vertaitukea ja kokemuksia samassa tilanteessa olleilta!

 

Jos ei käännösyritys onnistu niin sulta otetaan kuvat lantiosta ja katotaan onko edes teoriassa mahdollista yrittää alakautta.

 

Synnytysasioissa ei mikään ole niin varmaa kuin epävarma. Kaveri ei päässyt edes sinne kääntöyritykseen, kun lapsi päätti syntyä. Hyvä kokemus oli.

Itselläni on kokemusta vain normaalista raivotarjonnasta, mutta valitsisin epäröimättä alatiedynnytyksen perätilassakin, jos vain lupa annettaisiin. Esikoisella oli tosin niin iso pää, että en tiedä antaisivatko yrittää.

 

Mulla kuvattiin lantio ja ehdoton kielto alakautta synnyttämiseen. Tämä kaikki selvis onneks ajoissa, kun lääkäri neuvolassa mittas reilun mitan ja passitti kiireesti ultraan. Sektiolla syntyi ja ihan hyvä kokemus jäi.

 

Alakautta ja tämä neljäs on suht pienikokoinen joten siksi pelkään että voiko lääkärit ns. "pakottaa" yrittämään alakautta perätilasynnytystä? "pakottamisella" tarkoitan sitä että jos en halua ja kieltäydyn niin alkavat suhtautua todella nuivasti ja pitävät minua jonain vaikeana vastaan hankaajana tai antavat sektio ajan niin pitkälle että synnytys käynnistyykin ennen tätä ja sitten kun synnytys on jo käynnissä niin sanovat että kyllä se nyt alakautta tulee kun on kerta lähtenyt tulemaan tms.

 

Mulla esikoinen oli myös perätilassa lähes koko raskauden. Kääntää yritettiin ja lantiosta otettiin myös kuvat. Mulla olis ollut mahdollisuus myös synnyttää alakautta, mutta halusin sektion. Toki lääkärit puhui alatien puolesta, mutta koska ilmaisin selkeästi haluavani sektion ei siihen enään puututtu, vaan annettiin leikkausaika. Mulla vauvan kokoarviot heitteli aina 2300g - 3200g. Neiti olikin lopulta rv 39 3600g. Joten aika iso olisi ollut jos olisi annettu itekseen syntyä 40+ jotain.. Mielelläänhän ne ei käynnistä perätilassa, vaan pitäisi itse lähteä syntymään. Sektiosta jäi hyvät kokemukset ja parantuminen sujui hyvin.

 

Mä sain ihan vapaasti päättää, kummalla tavalla synnytän. Esikoinen oli siis perätilassa. Yritettiin kääntää, mutta aika harvoin ne onnistuu ja siinä on riskejä, joista mulle ei etukäteen kerrottu. Enää en suostuisi käännösyritykseen.

Mulla ei kuvattu lantiota, vaan lääkäri käsikopelolla totesi, että tilaa on tarpeeksi ja sain tosiaan itse valita tavan. Valitsin sektion. Perätilasynnytykset on erikoistilanteita ja yleensä sinne saliin tunkee kamala määrä porukkaa tölläämään. Musta olisi alentavaa röhnöttää siinä sängyllä haarat levällään ja puskea lasta ulos ihmislauman edessä.

 

Itse synnytin perätilassa olevan vauvani alakautta, koska kaikki mitat ja jutut antoivat siihen mahdollisuuden ja itseäni pelotti enemmän se sektio. Lääkärit tosiaankin kyllä "vähättelivät" minustakin niitä riskejä, kun nyt olen enemmän ottanut asioista selvää perätilasynnytykseen liittyen. Kun lääkärit vain hokivat, että sama se on miten päin se sieltä tulee. Noh, olisin kuitenkin saanut päättää itse että menenkö sektioon vai yritetäänkö alakautta. Jos raskaus olisi mennyt paljon yli lasketun ajan ja vauvan koko olisi ollut siis liian suuri, niin oltaisiin sektioon päädytty. Synnytys käynnistyi kuitenkin itsekseen 4pvää ennen laskettua aikaa. Minulla synnytys oli nopea ja helppo, joten olen tyytyväinen päätökseeni, mutta tiedän miltä sinusta tuntuu, varsinkin jos asiaa vähätellään. Toisissa maissa ja toisissa sairaaloissa ei edes anneta synnyttää alakautta, joten kyllä siinä pitää olla sitten aika isot riskit.

 

että ensisynnyttäjiä ei kai painosteta synnyttämään alakautta perätilassa olevaa lasta mutta mietin vaan kun mulla jo 4 tulossa ja edellisissä synnytyksissä ei ole ollut mitään ongelmia että joudunko nyt sitten vielä jonkun stressaavan painostuksen alle kun muutenkin stressaa tämä asia.
Toivoisin niin että kääntyisi itekseen mutta kun lapsivettä ei mitenkään järin paljon ole ja on tosiaan jo parkkeerannut tuonne alas sen takapuolen niin eipä taida kääntyä enää.

 

Niin ja käännösyritys ei onnistunut, sitäkin yritettiin, mutta rauhassa ja kyllä lääkäri sen heti tajusi, ettei tämä vauva aio kääntyä, joten ei sitä mitenkään "väkisin" yritetty.

 

no mikset yrittäisi alakautta?

 

Reilusti taakse ja kohdunsuukin on todella takana ja syvällä plus että minusta siinä otetaan turhia riskejä vauvan terveyden kustannuksella, entäs jos pää jääkin kiinni kun vartalo on jo syntynyt, ei enää sektiotkaan auta. Tutkin asiaa ja löysin ihan todellisia lukuja siitä että kuinka monta prosenttia enemmän perätilasynnytyksissä on lapsella hapenpuute, apgar-pisteet matalemmat ja hätäsektioiden määrä yms. kaikki nuo faktat puoltavat sektiota ja tosiaan tuo että monessa maassa on itsestään selvää että perätilassa oleva vauva syntyy sektiolla.

 

Jos sua painostetaan, niin sun pitää vaan sanoa, että painostaminen on ahdistavaa. Terveydenhuollon henkilökunta ei saa käyttäytyä sopimattomasti ja joskus heitä vaan on näpäytettävä, jos yrittävät liikaa pomottaa. Perätilasynnytys alakautta on riskialtis ja synnyttäjän pitää olla erityisen motivoitunut, muuten siihen ei voida lähteä. Usein ne kuitenkin onnistuu hyvin. Tilastoluvuilla ei kuitenkaan ole yhtään mitään merkitystä yksilön kannalta. Mitä vaan voi sattua tai olla sattumatta just sulle.

 

Perätilassa ei ole pakko synnyttää alakautta! Äidin pitää olla todella motivoitunut perätilasynnytykseen, tarjonnan ja lantion pitää olla priimaa. Olet 4. synnyttäjä, joten aikaa on kääntyä vielä useampi viikko.

 

RV 35 on vielä aika aikainen ajankohta, mulla kääntyi perätilasta raivotarjontaan joskus rv 36-37 tietämillä.Oli siis varattu aika käännösyritykseen ja kun paikalle menin, niin vauva olikin jo kääntynyt. Sen voin kyllä sanoa, että lääkäri vaan totesi, että "keskikoinen vauva ja iso lantio, hyvin olisi mahtunut tulemaan perätilassakin". Lapsi syntyi alateitse viikoilla 41+2, synnytys kesti pitkään, vauvalla painoa yli nejä kiloa, päänympärys 37,5 cm ja välilihanleikkuksesta huolimatta repeämät. Näin jälkeenpäin ajateltuna en todellakaan olisi halunnut synnyttää tuota alateitse perätilassa eikä tuon lääkärin arvio kyllä ihan nappiin osunut...

 

Itse olen synnyttänyt perätilan ilman ongelmia. Jos sulla vaan paikat sallii synnytä, leikkaus on kuitenkin riski sekin. Synnytyksestä toivutte molemmat kuitenkin nopeampaa kuin leikkauksesta ja sulla on ne 3 muutakin lasta.

 

Meidän toinen vauva oli perätilassa huomattiin se rv 39 ja kokoa oli arviolta 4,2kg. Pelkäsin käännösyritystä, mutta se oli turhaa. Se sujui oikein hyvin, vauva oli ns mukana juonessa ja kääntyi helposti. Mulle korostettiin myös sitä, että se käännös ei saa sattua minuun ja se lopetetaan heti jos haluan. No, meidän vaavi kääntyi sitten heti illalla takaisin perätilaan ja uusi yritys kääntää oli rv40. mikä yllätti minut, kun luulin ettei tuossa vaiheessa enää käännellä, varsinkaan kun kokoarvio oli noin suuri. Sillä toisella kertaa kokoarvio oli jo 4,5kg ja sanoin heti, että jos ei käänny ja pysy pääalaspäin, EN aio yrittää noin suurta alateitse, koska ensimmäinenkin päätyi suuren koon vuoksi sektioon.

Sektioajan sain heti seuraavalle päivälle ja kaikki meni hyvin siinä. Tsemppiä sinulle ja ilmaise rohkeasti mitä itse haluaisit ja mitä pelkäät. Toivon mukaan saat mukavan lääkärin, joka kuuntelee ja ymmärtää asian. Toivotaan että käännös onnistuu ja vauva pysyy raivotarjonnassa. Sitä käännöstä ei kannata kuitenkaan pelätä!

 

Paljon noita että paino-arviot on mennyt ihan päin honkia ja yleensä juurikin niin että lapsi ollut jopa yli 500g isompi kuin mitä ultran paino-arviossa.
Luota siinä sitten just näihin "kyllä se sieltä mahtuu" juttuihin, itsellänikään yksikään paino-arvio ei ole pitänyt paikkaansa edes 300g tarkkuudella.

 

Minä menin synnyttämään kaksosia, jotka molemmat olivat tulossa takamus edellä. Ainoa toiveeni oli, että saan spinaalin. Sain em puudutuksen ja A-vauva tuli pylly edellä, B-vauva kääntyi A:n synnyttyä ja tuli sit lopulta pää edellä. Tämä oli synnytyksistäni se helpoin.

Kuuntele avoimin mielin lääkäreitä ja tehkää lopullinen päätös yhdessä.