Silent longing - Hiljaa toivotut, Dokumenttielokuva lapsettomuudesta

"Varaslähtöennakko" Suomalaiseen dokumenttielokuvaan, joka kertoo lapsettomuudesta.
Hiljaa toivotut - Silent longing esitetään lauantaina 13.11.2010 klo 19.30 elokuvateatteri Niagarassa Tampereen Kehräsaaressa. Liput Niagarasta, 8e/kpl.

Kyseessä on tosiaan ennakko, joten elokuva näytetään vain tämän yhden ainoan kerran. Ensi keväänä esitetään mahdollisesti Helsingissä ja myöhemmin televisiossa. Tällä ennakkonäytöksellä kartoitetaan ihmisten kiinnostusta ja mahdollisuuksia teatterilevitykseen.

Jos haluatte nähdä todella koskettavan elokuvan lapsettomuudesta, niin tervetuloa!!!

Elokuvalla on facebookissa oma sivu, josta löytyy hieman lisätietoa.

Tervetuloa Facebookiin
 
Viimeksi muokattu:
Tuon olen kuullut useamman suusta, että nessuja pitää varata. :)
Dokumentti on niin hiljattain kuvattu, että minun mielestä se kolahtaa just siksi, että lääkärit, lääkkeet jne on monelle todellakin omasta arjesta tuttuja. Ei tarvi miettiä, että "ei nykyään tehdä noin".
 
Meillä on miehen kanssa liput tuohon näytökseen. Mietin pitkään haluanko mennä... Luin hiljattain sen lapsettomuudesta kertovan kirjan Ihmeet tapahtuvat muille ja sekin oli jotenkin todella rankka kokemus kun haluis uskoo että oma tarina päättyy hieman erilailla. Ollaan nyt kuitenkin menossa kun sen verran paljon aihe kiinnostaa ja itelle näkyy ehkä haaleaa valoa tunnelin päässä :)
 
Hei! Kiitollisena olen lukenut teidän kommentointejanne ja erilaisia mielipiteitä, joita aihe herättää. Minulla itselläni ei ole henkilökohtaista kokemusta tahattomasta lapsettomuudesta, joten en luonnollisesti ymmärrä kaikkia siihen liittyvää fakta- ja tunnepuolta. Elokuvan nähneenä voin kuitenkin kertoa sen, että meille tahattoman lapsettomuuden ulkopuolella eläville se kyllä avartaa näkökulmaa tähän aiheeseen ja näyttää niitä suuria tunteita, joita lapsettomuuteen liittyy. Elokuva on hyvä tapa välittää jotain sellaista, josta puhuminen on monesti hyvin vaikeaa. T. Tuottaja
 
Oli koskettavaa katsottavaa, mutta jäin miettimään oliko tarkoituksellinen valinta, ettei mukana ollut yhtään sellaisia "haastatteluosuuksia", joissa henkilöt olisivat puhuneet ikään kuin suoraan kameralle? Se aiheutti mielestäni sen, että miehet jäivät dokumentissa selvästi naisten varjoon eikä heidän ajatuksiaan ja tunteitaan tullut ollenkaan samalla tapaa esille. Pariskuntien keskinäisissä keskusteluissa kun kai naiset tuppaavat olemaan enemmän äänessä :) Vaikka totesihan toinen miehistä, että ylipäänsä miehet jäävät näissä asioissa sivullisiksi...
 
Minä pidin elokuvasta just sen takia että siinä ei ollut niitä suoria haastatteluja. Ihan hyvä että kuitenkin menin kattoon vaikka saatiin miehen kanssa aikaseks massiivinen PMS:llä ryyditetty riita leffan jälkeen... Nyt voi jo nauraa mutta suuria tunteita kyllä herätti ja varsinkin Marjaanan tilanteeseen pystyn samaistumaan niin täysin. Itse asiassa yllätyin miten samanlailla hän reagoi ja koki asiat kuin minä. Nimenomaan kuvauksena siitä millaista on elää lapsettomuuden keskellä se oli todella hyvä ja realistinen.
 

Yhteistyössä