Silent longing - Hiljaa toivotut, Dokumenttielokuva lapsettomuudesta

No mistä helvetistä minä voin tietää kuinka kauan ne on yrittäny ku ei kerrota mitään! Niillä sentään oli kiinnittymisyritystä vaikka kuinka, kyllä se mua ainakin lohduttais. Tottakai tuntui pahalta molempien parien puolesta, ei tässä mitään jääkimpaleita olla. Ja tottakai on hienoa ja rohkeata osallistua tällaisen elokuvan tekoon, kunnioitan. Itse olisin jänishousu tuossa suhteessa. Mutta kyllä, olet ehkä vähän jäävi, teillähän on vielä kaikki edessä, jos niin tahdotte. Meillä on kaikki takana. Puolet ohjelmasta katsoin, sit menin nukkumaan.

 

Puolet ohjelmasta katsoin, sit menin nukkumaan.

Tässä syy, miksi et tiennyt miten kauan ovat yrittäneet.

 

Kyllä kun muutenkin lukee nyt ohjelman jälkeen ihmisten kommentteja niin ei voi kuin sanoa että huh huh!!!
Ja itse onnistuttiin "jo" 3.kerralla niin sekin on monien mielestä liian aikaisin ja liian hyvin kaikki mennyt.
Ja kun "vain" meni 3.vuotta...Iloita ei saanut,hehkuttaa ei saanut...ei mitään.

Mä olen ja aion olla ylisuper onnellinen siitä että "vihdoin" onnistuttiin ja vauva saatiin syliin asti.

Ja raitapaitaiselle tahdon sanoa että onnittelut kaikesta ja rohkeudesta lähteä mukaan ohjelmaan.....tuntui aika tutulta nuo tunteet ja testien teko ja epätoivo.
Mutta mikäpä minä olen mitään hehkuttamaan kun meillä on kuitenkin jo yksi luomulapsi.

Tahdon vaan toivottaa kaikille hyvää alaknutta vuotta ja jospa tämä olis "se" onnistumisvuosi teille kaikille.

 

Mulla ei ole mitään pahaa sanottavaa tästä dokkarista. Tykkäsin. Toivon niin että sellaiset ihmiset joille raskautuminen on ollut itsestäänselvyys, olisivat nyt katsoneet sen ja miettineet asenteitaan. (Kai tällä lähinnä mietin paria läheistäni)
Mut en ymmärrä mitä järkeä on haukkua niitä jotka on lopulta lapsen saaneet. Toisen onni ei ole minulta pois. Päinvastoin olen ikionnellinen niiden puolesta jotka tulevat raskaaksi pitkän yrityksen jälkeen. Toisinaan tunnen katkeruutta niitä kohtaan jotka tulevat tosta noin vain raskaaksi.
Osasinkohan nyt oikeastaan ollenkaan tuoda julki niitä tunteita joita tuo ohjelma herätti.

 

Olen kyllä samaa mieltä kuin Aniit. Itsekin pidin dokkarista ja kyllä varsinkin alussa tuli itku silmään, kun nämä henkilöt sanoivat ihan samoja asioita kuin mitä itselläni monesti pyörii mielessä. Ne olivat kuin minun suustani ja tuntui melkein oudolta, että en olekaan yksin ajatuksieni kanssa, vaikkakin olen jo vuosia täälläkin pyörinyt. Kiitos dokkarin tekijälle ja henkilöille, jotka uskalsivat antaa kasvonsa näinkin rankalle asialle.

Ainoa harmillinen asia mikä todellakin jäi tuosta dokkarista puuttumaan oli se ajan esittäminen. Välillä olisi ollut hyvä esittää kauanko on mennyt aikaa mistäkin. Varsinkin alussa, kun tämä toinen pari teki ekan testin, olisi ollut hyvä ilmoitaa monta päivää siinä välissä on mennyt. Jos en tietäisi näistä asioista, luulisin dokkarin perusteella, että testi tehdään jo seuraavana päivänä hoidosta.

 

Minä vahingossa pongasin eilen illalla ton dokkarin. ensin meinasin että pystynkö edes
katsomaan sitä mutta uteliaisuus voitti. Ja itku tuli montakertaa ohjelman aikana.
Minusta on mukava että televisiossa puhútaan lapsettomuudestakin välillä Kaiken maailman
vauva ohjelmia tulee tuutin täydeltä.

 

Upea dokumentti,kiitos rohkeudesta pariskunnille.Pahoittelut asiattomista kommenteista.Kiukkuketju tms olisi varmaan asiallisempi paikka näille kommenteille.Itse mietin pystynkö katsomaan mutta ihmeen vähillä itkuilla meni.En tiedä olisinko pystynyt katsomaan silloin kun hoidot oli päällä.Hienoa että tv:stä tulee lapsettomuudesta ohjelmaa.Varmaan auttaa hoidoissa olevien läheisiä ymmärtämään edes hieman millaisia tunteita siinä käydään läpi.Ja minun mielestäni oli ihanaa että parit lopulta onnistuivat,jo ennen omien lasten syntymää muiden onnistuminen lohdutti kuitenkin ,vaikka pahimpina päivinä sitä oli vaikeaa hyväksyä.
T:Tyynetuulia ja aarteet( 9:säs hoito ja 5.des alkion siirto toi vauvan kotiin saakka ja pikkukakkonen tuli 7:llä alkion siirrolla)

 

Itse lapsettomuudesta jo kymmenennettä vuotta kärsineenä olin jotenkin helpottunut, että dokumentissa oli onnistunut pariskunta ja se toinenkin pariskunta onnistui sitten viimein 6 vuoden yrityksen jälkeen, vaikka tulikin luomuna. Lapsettomuus on sellainen kärsimys tahattomana, että sitä en toivo kellekään muulle. Onneksi elämä on joidenkin kohdalla armollisempaa ja pääsevät helpommalla myös hoidoissa. Se tuo toivoa myös meille toivottomammille, että jotkut todella onnistuvat, miksemme mekin, jos hyvin käy. Iinamiinalle kovasti tsemppiä omaan tilanteeseen, pettymykset ovat niin kauheita kestää tässä asiassa.

 

Samaa mieltä minäkin olen Tyynetuulian kanssa. Minäkin pyysin äitiä ja anoppia ja siskoani katsomaan ohjelman. Tosin minusta jäi se kaikkein raadollisin puoli näistä hoidoista jotenkin kuitenkin hämärään.. Että aika lempeä dokumentti viimekädessä oli silti. Esim piikittelyjä ym ei kai näytetty kertaakaan..vai menikö vaan multa ohi sitten. Mun mielestä tääl ei nyt hirveen asiattomia kommentteja kuitenkaan ole ollut. Mielipiteen ja sananvapaus se täälläkin on. Eikä asiallinen kritiikki missään nimessä ole sama asia kuin kehut, vaan myös epäkohtien esittäminen ja arvostelu on asiallista kritiikkiä. Niin monta mielipidettä ja tunnetta löytyy kuin on ihmisiäkin, eikä kenenkään ole tarvis niitä pyydellä anteeksi. Mansikkatytölle kiitokset ja tsempit! <3

 

Tässä on linkki Mitäs nyt-puolen keskusteluun aiheesta.

http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/2094433-tv1-hiljaa-toivotut-seuraako-kukaan-kyseista-ohjelmaa/