Silloin kun minä olin lapsi, oli harvinaista...

Meikäläistä ei ainakaan "suojeltu" maailman pahuudelta. Tshernobylit, Palmen murha, Jammu, pian sitten Saddamin uhoaminen ja eka Persianlahden sota, Bulgerin pojan murha (ihan nuoret pojat tappoivat taaperon)...

Juu samoin. Ainoastaan Tshernobylia en kykene muistamaan, en kai käsittänyt asiaa, mutta Palmen murhan muistan kyllä.

Olin silloin 6. Meidän 6-vuotias taasen ei taida edes tietää mitä murha tarkoittaa ja tuskin esim. tietää Porvoon surmia tapahtuneen. Ei olla suojeltu, mutta kun asiat voi nykyään puida hiljaisesti netissä, ei tarvitse tv-uutisia katsella. Muistan vielä sen uutislähetyksen missä James Bulgerista tuli. Silloin oli hiihtoloma.

 

Emme ilmeisesti ole eläneet samalla vuosikymmenellä. Itse synnyin 1980-luvulla.

Niin minäkin, mutta sellainen kuva minulla on että vauvat sai olla rauhassa vaunuissaan kaupan pihalla =)

Saisivatkohan nykyäänkin vauvat olla rauhassa, mutta ei vain uskalleta jättää?

 

että kavereiden vanhemmat erosivat.

Ulos uskalsi mennä, ilman pedofiilien yms. hörhöjen pelossa (tai ls-ilmoitusten)

Ei tiedetty kännyköistä mitään (paitsi jenkkileffojen autopuhelimet)

Kavereiden luokse sai mennä ilman ennakkovaroituksia (samoin teki vanhempani, ei kukaan soittanut kelleen etukäteen)

Telkkarista näkyi vain 2 Suomen ja 2 Ruotsin kanavaa (asuttiin melko pohjoisessa)

Ah ja voih, niitä kultaisia lapsuusmuistoja 80-luvulta. :xmas:

Mä olen syntynyt -76.

Mun äiti ja isä erosivat kun olin 3-vuotias, tosin eivät olleet edes naimisissa. Sen vuoksi en koskaan muista ihmetelleeni eroja. Paras kaverinikin asui kahdestaan äitinsä kanssa.

Uskallettiin kyllä mennä ulos, mutta kyllä meitä varoitettiin namusedistä ja pari itsensäpaljastajaa näinkin. En tietenkään äidille kertonut, koska sen jälkeen emme olisi päässeet ulos...

Mun isäpuoli hankki autopuhelimen kun olin yläasteela. Eka kännykkä lähipiirissä oli luokkakaverilla lukiossa. Tosin sekin oli sellainen järjettömän kokoinen. Vuonna -95 muutin pois kotoa, -96 hankin oman kännykän.
Enne kouluikää käytiin pimpottelemassa samassa talossa asuvien kavereiden ovikelloja. Tosin niin voin tehdä vieläkin, jos on naapurille asiaa. Kouluikäisenä asuin maalla ja silloin soitettiin etukäteen, muuten olisi voinut tulla pitkä hukkareissu.

Ennen kouluikää meillä oli mustavalkoinen matkatelkkari ja kaksi kanavaa. Kyseinen telkkari oli isäpuolen luokse muutettuamme mun huoneessa vuosikaisia.

 

että kavereiden vanhemmat erosivat.

Ulos uskalsi mennä, ilman pedofiilien yms. hörhöjen pelossa (tai ls-ilmoitusten)

Ei tiedetty kännyköistä mitään (paitsi jenkkileffojen autopuhelimet)

Kavereiden luokse sai mennä ilman ennakkovaroituksia (samoin teki vanhempani, ei kukaan soittanut kelleen etukäteen)

Telkkarista näkyi vain 2 Suomen ja 2 Ruotsin kanavaa (asuttiin melko pohjoisessa)

Ah ja voih, niitä kultaisia lapsuusmuistoja 80-luvulta. :xmas:

Mä olen syntynyt -76.

Mun äiti ja isä erosivat kun olin 3-vuotias, tosin eivät olleet edes naimisissa. Sen vuoksi en koskaan muista ihmetelleeni eroja. Paras kaverinikin asui kahdestaan äitinsä kanssa.

Uskallettiin kyllä mennä ulos, mutta kyllä meitä varoitettiin namusedistä ja pari itsensäpaljastajaa näinkin. En tietenkään äidille kertonut, koska sen jälkeen emme olisi päässeet ulos...

Mun isäpuoli hankki autopuhelimen kun olin yläasteela. Eka kännykkä lähipiirissä oli luokkakaverilla lukiossa. Tosin sekin oli sellainen järjettömän kokoinen. Vuonna -95 muutin pois kotoa, -96 hankin oman kännykän.
Enne kouluikää käytiin pimpottelemassa samassa talossa asuvien kavereiden ovikelloja. Tosin niin voin tehdä vieläkin, jos on naapurille asiaa. Kouluikäisenä asuin maalla ja silloin soitettiin etukäteen, muuten olisi voinut tulla pitkä hukkareissu.

Ennen kouluikää meillä oli mustavalkoinen matkatelkkari ja kaksi kanavaa. Kyseinen telkkari oli isäpuolen luokse muutettuamme mun huoneessa vuosikaisia.

 

Että vanhemmat laittoivat lapset hoitoon dokausillan ajaksi...ehei, siellä me jaloissa pyörittiin. :/

Se on oikeasti surullista ja näin meilläkin ollaan menty, mutta ei minun lapsien kanssa vaan kun itse olin pieni. Saa tottakai ottaa illalla pari olutta, mutta ei olla kännissä lasten edessä. Ja täytyy pystyä heräämään yöllä jos lapselle tulee hätä.

Niin se minunkin lapsuudessa 80-luvulla meni. Vanhemmat järkkäsi eräskin kerta vappubileet, kun olin 4 vanha ja pieni kaksio oli tupaten täynnä porukkaa, viinaa, kaljaa, viiniä ja röökin savua, sillä ei meillä ollut parveketta, saati että kukaan olisi ajatellut niin järkevästi, että se savu ja koko ryyppäys lapsen läsnäollessa olisi pahasta. Siellä minä pelokkaana jouduin istumaan viereisessä huoneessa kuuntelemassa satukasetteja, kun en saanut häiritä.

Ja noita on muistoissa useita kertoja.
Tuosta kokemuksesta on ollut se onni, että itse on viisaampi.

Ja kyllä meidänkin pikkukylässä liikkui hörhöjä ja namusedästä varoteltiin.

Että tosiaan on varmaan ap:n muistot aika kultaantuneet.

 

että kavereiden vanhemmat erosivat.

Ulos uskalsi mennä, ilman pedofiilien yms. hörhöjen pelossa (tai ls-ilmoitusten)

Ei tiedetty kännyköistä mitään (paitsi jenkkileffojen autopuhelimet)

Kavereiden luokse sai mennä ilman ennakkovaroituksia (samoin teki vanhempani, ei kukaan soittanut kelleen etukäteen)

Telkkarista näkyi vain 2 Suomen ja 2 Ruotsin kanavaa (asuttiin melko pohjoisessa)

Ah ja voih, niitä kultaisia lapsuusmuistoja 80-luvulta. :xmas:

Mä olen syntynyt -76.

Mun äiti ja isä erosivat kun olin 3-vuotias, tosin eivät olleet edes naimisissa. Sen vuoksi en koskaan muista ihmetelleeni eroja. Paras kaverinikin asui kahdestaan äitinsä kanssa.

Uskallettiin kyllä mennä ulos, mutta kyllä meitä varoitettiin namusedistä ja pari itsensäpaljastajaa näinkin. En tietenkään äidille kertonut, koska sen jälkeen emme olisi päässeet ulos...

Mun isäpuoli hankki autopuhelimen kun olin yläasteela. Eka kännykkä lähipiirissä oli luokkakaverilla lukiossa. Tosin sekin oli sellainen järjettömän kokoinen. Vuonna -95 muutin pois kotoa, -96 hankin oman kännykän.
Enne kouluikää käytiin pimpottelemassa samassa talossa asuvien kavereiden ovikelloja. Tosin niin voin tehdä vieläkin, jos on naapurille asiaa. Kouluikäisenä asuin maalla ja silloin soitettiin etukäteen, muuten olisi voinut tulla pitkä hukkareissu.

Ennen kouluikää meillä oli mustavalkoinen matkatelkkari ja kaksi kanavaa. Kyseinen telkkari oli isäpuolen luokse muutettuamme mun huoneessa vuosikaisia.

 

että kavereiden vanhemmat erosivat.

Ulos uskalsi mennä, ilman pedofiilien yms. hörhöjen pelossa (tai ls-ilmoitusten)

Ei tiedetty kännyköistä mitään (paitsi jenkkileffojen autopuhelimet)

Kavereiden luokse sai mennä ilman ennakkovaroituksia (samoin teki vanhempani, ei kukaan soittanut kelleen etukäteen)

Telkkarista näkyi vain 2 Suomen ja 2 Ruotsin kanavaa (asuttiin melko pohjoisessa)

Ah ja voih, niitä kultaisia lapsuusmuistoja 80-luvulta. :xmas:

Mä olen syntynyt -76.

Mun äiti ja isä erosivat kun olin 3-vuotias, tosin eivät olleet edes naimisissa. Sen vuoksi en koskaan muista ihmetelleeni eroja. Paras kaverinikin asui kahdestaan äitinsä kanssa.

Uskallettiin kyllä mennä ulos, mutta kyllä meitä varoitettiin namusedistä ja pari itsensäpaljastajaa näinkin. En tietenkään äidille kertonut, koska sen jälkeen emme olisi päässeet ulos...

Mun isäpuoli hankki autopuhelimen kun olin yläasteela. Eka kännykkä lähipiirissä oli luokkakaverilla lukiossa. Tosin sekin oli sellainen järjettömän kokoinen. Vuonna -95 muutin pois kotoa, -96 hankin oman kännykän.
Enne kouluikää käytiin pimpottelemassa samassa talossa asuvien kavereiden ovikelloja. Tosin niin voin tehdä vieläkin, jos on naapurille asiaa. Kouluikäisenä asuin maalla ja silloin soitettiin etukäteen, muuten olisi voinut tulla pitkä hukkareissu.

Ennen kouluikää meillä oli mustavalkoinen matkatelkkari ja kaksi kanavaa. Kyseinen telkkari oli isäpuolen luokse muutettuamme mun huoneessa vuosikaisia.

 

Emme ilmeisesti ole eläneet samalla vuosikymmenellä. Itse synnyin 1980-luvulla.

Niin minäkin, mutta sellainen kuva minulla on että vauvat sai olla rauhassa vaunuissaan kaupan pihalla =)

Saisivatkohan nykyäänkin vauvat olla rauhassa, mutta ei vain uskalleta jättää?

 

Mä olen syntynyt -76.

Mun äiti ja isä erosivat kun olin 3-vuotias, tosin eivät olleet edes naimisissa. Sen vuoksi en koskaan muista ihmetelleeni eroja. Paras kaverinikin asui kahdestaan äitinsä kanssa.

Uskallettiin kyllä mennä ulos, mutta kyllä meitä varoitettiin namusedistä ja pari itsensäpaljastajaa näinkin. En tietenkään äidille kertonut, koska sen jälkeen emme olisi päässeet ulos...

Mun isäpuoli hankki autopuhelimen kun olin yläasteela. Eka kännykkä lähipiirissä oli luokkakaverilla lukiossa. Tosin sekin oli sellainen järjettömän kokoinen. Vuonna -95 muutin pois kotoa, -96 hankin oman kännykän.
Enne kouluikää käytiin pimpottelemassa samassa talossa asuvien kavereiden ovikelloja. Tosin niin voin tehdä vieläkin, jos on naapurille asiaa. Kouluikäisenä asuin maalla ja silloin soitettiin etukäteen, muuten olisi voinut tulla pitkä hukkareissu.

Ennen kouluikää meillä oli mustavalkoinen matkatelkkari ja kaksi kanavaa. Kyseinen telkkari oli isäpuolen luokse muutettuamme mun huoneessa vuosikaisia.

 

Mä en tajua, miksi vastaus tuli miljoona kertaa!
Toivottavasti tälle ei käy samalla tavalla...

 

Naapurin rouva meillä tykkäs tanssimisesta. Lapsi jäi aina lauantai-illaksi yksin kotiin kun äippä lähti tansseihin ja tuli joskus aamusella. Mä sain joskus olla niillä illan ( mun äiti oli kamalan suojeleva ) mut en yötä. Oltiin noin 6v ylöspäin.

 

Näin 80-luvulla:
Mä kuljin aamuin illoin päiväkotimatkat yksin 5-vuotiaana. Äitini (yksinhuoltaja) lähti aikaisin töihin ja tuli myöhään. Äiti puki mut aamulla ja jätti eteisen lattialle nukkumaan, soitti sitten töistä, kun piti lähteä kävelemään tarhaan päin. Ennen kuin muhun uskalsi luottaa noin paljon (=4-vuotiaana), äiti jätti mut nukkumaan päviväkodin portaille, tarhatädit herättivät kun tulivat töihin.
Kun piti lähteä kotiin, muistan, että tarhatädin katsoivat tarkkaan, että lähden oikeaan suuntaan ja "tietä pitkin". Eli en saanut oikaista metsän poikki, vaikka olisin halunnut...

 

Pedofiileja oli, mutta niistä ei niinkään ehkä tiedetty, eikä puhuttu. Lapset tiesivät ne. Miehet jotka yrittivät roikkua lasten kanssa, houkutella mukaansa, yrittivät olla kivoja. Ne olivat inhottavia ja niillä oli nimetkin. "Rasikusi", "Köntti". Mutta siihen aikaan ei voinut kertoa sellaisista vanhemmille. Miten olisi kertonutkaan, kun en edes tiennyt mistä oli kyse? Mä tiesin vaan, että inhosin niitä ja menin pois aina.

Toi vapauskin. Nykyään sitä kutsuttaisiin lasten heittellejätöksi, että 4-5 vuotiaat juoksentelisivat kaiket päivät keskenään pihalla. Ja sitähän se on.

 

Ja silloin joskus ennen muinoin kun olin nuori niin ei heti huolestuttu jos ei saatu puhelimella kiinni. Jos ei vastattu, sitten oltiin ulkona. Mutta nykyään pitäisi perkele olla koko ajan puhelin mukana :kieh: :kieh:

 

Samat pätee mun lapsuuteen, paitsi että pedofiilit ja hörhöt oli tosiasia jo silloin. Mun veljeäkin yritettiin houkutella autoon koulun pihalla joskus 80-luvun puolivälissä.

Pedofiilejä on kyllä varmaan ollut aina. Itsellä lapsena kokemuksia vaikka kuinka ja olen 70-luvun alun kasvatteja.

 

Jaksamatta kaikkea lukea, niin luulen että osansa asiassa myös mediassa... Ennen kaikkien näiden juttujen uutisointi oli paljon vähäisempää kuin nykyään...

 

Näin 80-luvulla:
Mä kuljin aamuin illoin päiväkotimatkat yksin 5-vuotiaana. Äitini (yksinhuoltaja) lähti aikaisin töihin ja tuli myöhään. Äiti puki mut aamulla ja jätti eteisen lattialle nukkumaan, soitti sitten töistä, kun piti lähteä kävelemään tarhaan päin. Ennen kuin muhun uskalsi luottaa noin paljon (=4-vuotiaana), äiti jätti mut nukkumaan päviväkodin portaille, tarhatädit herättivät kun tulivat töihin.
Kun piti lähteä kotiin, muistan, että tarhatädin katsoivat tarkkaan, että lähden oikeaan suuntaan ja "tietä pitkin". Eli en saanut oikaista metsän poikki, vaikka olisin halunnut...

Voi... Jotenkin tosi liikuttavaa - näen sieluni silmin pikkuisen tytön yksin taapertamassa aamupimeää tietä pitkin .

 

Mä oon 70-luvun lapsi ja ME kyllä sovittiin puhelimitse PALJON leikkiaikoja yms kyläilyjä, huom, asutaan kaupungissa. Mutta sai tottakai mennä oven taaksekin kysymään
MUN lastenvaunut varastettiin kaupan edestä. (ilman mua, mutta silti)
Ja tiedettiin montakin eronnutta jai äpäriä".

 

Näistä kertomuksista voisi vetää johtopäätöksen, että parempaan päin ollaan menty joka tapauksessa.