Sinne meni sekin **tun laskiaisrieha...:(

pakko näin ammattikasvattajana sanoa että ap teki ihan oikein, hyvä! Usein vanhemmat eivät jaksa kotona kasvattaa ja me kärsitään siitä sitten töissä. ( ja ne toiset lapsetkin... )

 

No nykyään kaikki lapset ovat erityislapsia. Heti kun on vähänkin temperamenttinen tai viihtyy paljon omissa oloissaan niin sillä on nyt ihan varmaan asperger, ADHD, ADD tai mitä näitä erikoisuutta tavoittelevien äitien keksintöjä nyt onkin. Veikkaampa että kaikilla ei ole edes diagnoosia. On helppo vetää erityislapsi-kortti esiin, kun ei vain haluta noudattaa yhteisiä sääntöjä. "Minun 16-vuotias poikani saa tulla uimahallissa naisten puolelle koska hän on erityislapsi." Just joo... Minun nuoruudessani oli ihan tavallisia lapsia ja niiden luonteenpiirteet vain hyväksyttiin ilman että piti jotain diagnoosia ruveta vääntämään.

 

[QUOTE="Piip";28037900]Mikä tuossa nyt niin erikoista on? Normaalilta lapselta kuulostaa..[/QUOTE]

Eli sinä luokittelet oman erityislapsesi normaalilapseksi? Hän on siis se joka häiriköi tarhassa/koulussa kun äiti kulkee laput silmillä eikä näe sitä tosi asiaa että normaali lapsi ei käyttäydy noin päivittäin ja vuosikausia. Normaali lapsi ei myöskään kulje psykiatrilla.

Ap:lle tsempit! I know the feeling... samalla tavalla käynyt oman erkan kanssa miljoona kertaa. Joskus lapsi jäänyt toisen vanhemman kanssa kotiin kun toinen lähtenyt muiden lasten kanssa liikenteeseen. Aina ei vaan jaksa ymmärtää.

 

[QUOTE="Vierailija";28038282]No nykyään kaikki lapset ovat erityislapsia. Heti kun on vähänkin temperamenttinen tai viihtyy paljon omissa oloissaan niin sillä on nyt ihan varmaan asperger, ADHD, ADD tai mitä näitä erikoisuutta tavoittelevien äitien keksintöjä nyt onkin. Veikkaampa että kaikilla ei ole edes diagnoosia. On helppo vetää erityislapsi-kortti esiin, kun ei vain haluta noudattaa yhteisiä sääntöjä. "Minun 16-vuotias poikani saa tulla uimahallissa naisten puolelle koska hän on erityislapsi." Just joo... Minun nuoruudessani oli ihan tavallisia lapsia ja niiden luonteenpiirteet vain hyväksyttiin ilman että piti jotain diagnoosia ruveta vääntämään.[/QUOTE]

Kuule kun meillä on ihan suvussa nuo sairaudet, jotka löytyvät pojaltanikin. "Ennen" niistä kärsivät olivat apukoululaisia. Nykyään erityisluokilla. Yksi näistä sairauksista on muuten nykimishäiriö, johon syy sijaitsee keskushermostossa- oireet näkyvät ulospäin selvästi. "Ennen" tämmöistä lasta olisi varmaan pidetty jotenkin vajaana? Vaan tutkimusten mukaan hän on esim. oppimiskyvyltään täysin normaali tapaus.

 

En usko. Psykiatri on ystävällinen ja lapsi pitää hänestä, halailee jne. vaikka on tavannut vasta jonkun aikaa. Leikkivät yhdessä yleensä, piirtävät ja kokoavat esim. pienoismalleja. Lapsi on aina iloinen kun kuulee että mennään taas tapaamaan tätä ihmistä ja hän pääsee sinne leikkimään.

Jos lapsella on keskittymisvaikeuksia, niin tuollaiset keskittymiskykyä vaativat "leikit" rasittavatkin vaikka lapsi tilanteessa viihtyykin.

 

Nimenomaan, hienoa, että ap pidät kiinni sovituista säännöistä! Yhdenmukaiset rutiinit ja säännöt niin kotona kuin kodin ulkopuolellakin tuovat lapselle turvaa. Lisäksi mukavan realistisesti ja fiksusti ajattelet, että diagnoosista huolimatta lapsen pitää kestää "elämän kolhuja", eli kuten sanoit, ei pääse luistamaan tietyistä asioista erityisyytensä vuoksi. Juuri näin!

 

pakko näin ammattikasvattajana sanoa että ap teki ihan oikein, hyvä! Usein vanhemmat eivät jaksa kotona kasvattaa ja me kärsitään siitä sitten töissä. ( ja ne toiset lapsetkin... )

Kiitos. Minusta tuntuu vähän turhan usein, että taistelen tuulimyllyjä vastaan. Järjen ääni sisälläni sanoo, että toimin oikein ja että vain ihmisiä tässä ollaan, mutta ympäristö on usein sitä mieltä ettei lapselta saisi vaatia mitään ja että häntä pitäisi kohdella silkkihansikkain. Sen tiedän, että osa saman diagnoosin saaneista lapsista elää kuin pellossa ja välillä mietin, olisiko niin helpompaa. Mutta kun mulle tulee oikeasti paha olo ajatuksestakin, että normaaliälyinen ja ihan fiksu lapsi jätetään normikuvioiden ulkopuolelle! Näihin lapsiin suhtaudutaan monessa perheessä toki äärimmäisellä lempeydellä, mutta samalla myös jotenkin sulkemalla heidät ulos tavallisesta arjesta. Esim. tuo vessan vetäminen; jos siihen pystyy pojan ryhmän autistikin (kuvatuen ja viittomien avulla, mutta siltikin), miksi hitossa ei omani? Poika sanoo usein "ettei osaa" jotain, mutta oppii kyllä kun yrittää. Ja minä olen, paskamutsina, pakottanut, harjoittelemaan (tarpeen vaatiessa)...

 

[QUOTE="Vierailija";28038282]No nykyään kaikki lapset ovat erityislapsia. Heti kun on vähänkin temperamenttinen tai viihtyy paljon omissa oloissaan niin sillä on nyt ihan varmaan asperger, ADHD, ADD tai mitä näitä erikoisuutta tavoittelevien äitien keksintöjä nyt onkin. Veikkaampa että kaikilla ei ole edes diagnoosia. On helppo vetää erityislapsi-kortti esiin, kun ei vain haluta noudattaa yhteisiä sääntöjä. "Minun 16-vuotias poikani saa tulla uimahallissa naisten puolelle koska hän on erityislapsi." Just joo... Minun nuoruudessani oli ihan tavallisia lapsia ja niiden luonteenpiirteet vain hyväksyttiin ilman että piti jotain diagnoosia ruveta vääntämään.[/QUOTE]

Tässä täydellinen esimerkki ämmästä joka ei tiedä elämästä sen ihan oikeasti erityislapsen kanssa yhtään mitään.

Kolme lasta olen kasvattanut joista yksi juurikin tuoreen adhd diagnoosin saanut, kaksi sitten ihan "tavallista" lasta. Ja voin kertoa että eroa on, kyllä tuon kuopuksen erityislapseksi huomaa kaikki jotka edes vähän asiasta jotain tietävät. Vai onkohan toimintaterapeutti, lasten psykiatri, lasten psykologi, erityislastentarhanopettaja jne. kaikki väärässä. Ja sinä oikeassa?

Ja kyllä, mieheni on juuri noita sinun nuoruusaikasi vähän villimmän luonteepiirteen omaava ihminen, ts. diagnosoimaton adhd tapaus. Tarkkislainen jolla jäi peruskoulu kesken, ja meni tuo elämän alku muutenkin vähän penkin alle.

Mutta kiitos kuitenkin "asiantuntevasta" mielipiteestäsi.

 

Että mua voi ärsyttää!!!!!!Tää ja toi toinen ketju jossa keskusteltiin siitä että mitä lapsien touhuista kerrotaan päiväkodissa. Ne äidit joiden mielestä lapsia moititaan ns. turhaan tai että aina olisi jotain naputtamista hoitajilla ("turhaan") pikku murusista vois suksia vaikka kuuseen. Koska usein just nää lapset on oikeesti kasvattettu ihan päin persettä..Mua voi niin ärsyttää kun näkee ja kuulee näitä muksuja oikeesti tekemässä ties mitä ja vanhemmat nostaa vaan kädet pystyyn.

Tähän ketjuun piti kommentoida sen verran että olikos lapselle vähän liikaa "tekemistä" koko päiväksi ja oli väsynyt? Jos liikaa ohjelmaa ja muksu menee siitä sekasin? Olitko ite millä tuulella? Vissiin pinna pikkasen kireellä? enkä tarkota pahalla. Ite kun mietin joskus illalla että mitä vois toisin tehdä niin huomaa aikamoisia epäkohtia Tosi hyvä että pidät rajat.

Muistakaa mutsit että rakkaus on rajoja ja ite hallaa teette niille lapsillenne kun saavat tehdä mitä haluavat nyt. Ihana loppuelämä tiedossa heillä

 

Voivoi.
Mulla samantapaisesti käyttäytyvä lapsi. Tutun kuuloista toimintaa. Uudet ja jännittävät tilanteet saavat lapseni ahdistumaan, vaikka sitä olisikin odotettu innolla. Esim just vaikka joku laskiaisrieha, kaverin synttärit, kylpyläreissu, uimahalliin meno jne. Seurauksena on totaalinen kieltäytyminen ja raivonpuuskat.
Muiltakin osin lapsesi kuulostaa omalta lapseltani.

Paitsi että.

Mä en ole ikinä käyttäytynyt häntä kohtaan kuten sinä omaasi. Ymmärrätkö sinä, ettei lapsesi käyttäydy noin PAHUUTTAAN, vaan siellä on taustalla ihan oikea ongelma tai poikkeavuus? Hän ei voi käytökselleen mitään, hän ei tee sitä tahallaan, se on vain hänen tapansa reagoida pelottaviin/jännittäviin/rutiinista poikkeaviin tapahtumiin. Ja aivan varmasti lapselle on ollut rankkaa päivän tapahtumat, vaikka psykologilla käynti olisikin lapsen mielestä kivaa, on se silti myös rankkaa. Sen jälkeen kaupungille syömään, meluisa ympäristö, vieraita ihmisiä, uusia tilanteita. Moni aikuinenkin voisi olla uupunut tuosta. Puhumattakaan sitten karkeista, jotka on ihan ok, mutta kai sinä tiesit että ihan terveillekin lapsille saattaa karkista tulla ns. sokerihumala ja käytös muuttua? Kaiken tämän päätteeksi vielä laskiaisriehaan lähtö, ja voin vannoa ja vakuuttaa että lapsesi on ollut täysin uupunut kotiin tullessa. Ns. terve lapsikin olisi varmaan ennen riehaan lähtöä voinut kiukutella väsymystään, saati sitten lapsesi lailla käyttäytyvä jolle on tärkeää mahdollisimman tuttu ja turvallinen päivärytmi.

Vessanvetämisepisodi oli sun osalta täysin turha. Olisit itse vetänyt vessan ja antanut asian olla. Sä alennuit täysin lapsen tasolle, etkä osannut ollenkaan käyttäytyä niinkuin sun ois pitänyt.

Mulla on tosi paha mieli sun lapsesi puolesta. Sun kannattais varmaan hakea itsellesikin apua jostain erityislasten vanhempien ryhmästä, lukea erilaisia kirjoja aiheesta jne. Sä järjestät lapsellesi todella kurjan lapsuuden omalla käytökselläsi. Sun pitäisi olla fiksu ja ymmärtävä AIKUINEN eikä raivoava ja kiukutteleva pikkulapsi.

 

Niin ja vielä vaikka meneekin ihan aiheen viereen niin tosi usein mun mielestä VIKA ON VANHEMMISSA EI LAPSISSA!!!! Tietty nyt nää diagnosoidut erikseen..

 

Mun mielestäni on hyvä pysyä tiukkana ja vaatia lapselta sovitut asiat loppuun saakka. Sen sijaan kuulostaa vähän mielivaltaiselta ja epäloogiselta yhtäkkiä ilman varoitusta perua lapselta sovittu kiva meno. Eri asia onkin, jos muistit ilmoittaa lapselle, että "jos nyt huitaiset äitiä, jäämme kotiin!" tms. Muuten voi lapsen mielestä olla kaoottista, että ensin kamalalla tohinalla ollaan lähdössä jonnekin luvattuun tapahtumaan, ja sitten ilman varoitusta aletaankin riuhtoa vaatteita päältä ja jäädäänkin kotiin. Olisi meidän normaalille 5-vuotiaalle suorastaan pelottavaa toimintaa, saati sitten lapselle jolla jotain erityispiirteitä...

 

Kuulostaa senverran tutulta että itse epäilen sen diagnoosin olevan adhd+omantoiminnan ohjauksen vaikeutta.

voit kirjoitella minulle jos haluat vertaistukea.

meillä lapsella adhd+muuta... ja tommostahan se on,pahempaakin.

voimia!

 

Ja ennenkuin joku tulee sanomaan rajoista ja rakkaudesta.
Tottakai rajat pidetään, mutta joissakin tilanteissa aikuisen tehtävänä on päättää mitkä asiat ovat sellaisia että niissä ei jousteta (toisen fyysiseen koskemattomuuteen kajoaminen) ja mistä asioista ei "kohtauksen" yllättäessä tehdä niin suurta numeroa (esim vessanvetäminen). Ihan varmastikaan ei olisi tarvinnut pelätä että ap joutuu loppuelämänsä vetämään lapsensa jäljiltä vessaa, vaikka tuossa kuvaamassaan tilanteessa olisi antanut asian olla. Joskus lapsikin yrittää provosoida, hakea huomiota, osoittaa sillä tavoin (kun ei muuten syystä tai toisesta osaa) että häntä väsyttää/pelottaa/surettaa tms. Silloin aikuisen tehtävä ei ole mennä mukaan siihen draamaan, vaan nähdä sen taakse ja huomata MIKSI lapsi käyttäytyy kuten käyttäytyy.

Mulla on ollut todella raskasta oman lapseni kanssa. Olen kasvattanut hänet täysin yksin ja voin sanoa että monet kerrat olen itkenyt väsymystäni ja neuvottomuutta. Mutta siltikään en ole kertaakaan mennyt mukaan lapsen raivokohtauksiin tms vaan ollut tilanteessa rauhallinen ja turvallinen aikuinen. Pelottaviin tilanteisiin ollaan menty yhdessä ja niistä on selvitty yhdessä. Tunnen suurta sympatiaa pientä lastani kohtaan, ei hän ole paha eikä pahuuttaan sellainen kuin on, hänellä vain on vaikeuksia nimetä ja käsitellä tunteitaan samalla tavalla kuin normaaleilla lapsilla, muunmuassa.

 

Nimenomaan, hienoa, että ap pidät kiinni sovituista säännöistä! Yhdenmukaiset rutiinit ja säännöt niin kotona kuin kodin ulkopuolellakin tuovat lapselle turvaa. Lisäksi mukavan realistisesti ja fiksusti ajattelet, että diagnoosista huolimatta lapsen pitää kestää "elämän kolhuja", eli kuten sanoit, ei pääse luistamaan tietyistä asioista erityisyytensä vuoksi. Juuri näin!

Peesi
+
Erittäin iso hatun nosto aapeelle!
Toivottavasti tulee helpompiakin hauskoja päiviä:hug:

 

liikaa vaadittu tuolta päivältä, ihan liikaa ohjelmaa.

 

[QUOTE="vieras";28038421]Voivoi.
Mulla samantapaisesti käyttäytyvä lapsi. Tutun kuuloista toimintaa. Uudet ja jännittävät tilanteet saavat lapseni ahdistumaan, vaikka sitä olisikin odotettu innolla. Esim just vaikka joku laskiaisrieha, kaverin synttärit, kylpyläreissu, uimahalliin meno jne. Seurauksena on totaalinen kieltäytyminen ja raivonpuuskat.
Muiltakin osin lapsesi kuulostaa omalta lapseltani.

Paitsi että.

Mä en ole ikinä käyttäytynyt häntä kohtaan kuten sinä omaasi. Ymmärrätkö sinä, ettei lapsesi käyttäydy noin PAHUUTTAAN, vaan siellä on taustalla ihan oikea ongelma tai poikkeavuus? Hän ei voi käytökselleen mitään, hän ei tee sitä tahallaan, se on vain hänen tapansa reagoida pelottaviin/jännittäviin/rutiinista poikkeaviin tapahtumiin. Ja aivan varmasti lapselle on ollut rankkaa päivän tapahtumat, vaikka psykologilla käynti olisikin lapsen mielestä kivaa, on se silti myös rankkaa. Sen jälkeen kaupungille syömään, meluisa ympäristö, vieraita ihmisiä, uusia tilanteita. Moni aikuinenkin voisi olla uupunut tuosta. Puhumattakaan sitten karkeista, jotka on ihan ok, mutta kai sinä tiesit että ihan terveillekin lapsille saattaa karkista tulla ns. sokerihumala ja käytös muuttua? Kaiken tämän päätteeksi vielä laskiaisriehaan lähtö, ja voin vannoa ja vakuuttaa että lapsesi on ollut täysin uupunut kotiin tullessa. Ns. terve lapsikin olisi varmaan ennen riehaan lähtöä voinut kiukutella väsymystään, saati sitten lapsesi lailla käyttäytyvä jolle on tärkeää mahdollisimman tuttu ja turvallinen päivärytmi.

Vessanvetämisepisodi oli sun osalta täysin turha. Olisit itse vetänyt vessan ja antanut asian olla. Sä alennuit täysin lapsen tasolle, etkä osannut ollenkaan käyttäytyä niinkuin sun ois pitänyt.

Mulla on tosi paha mieli sun lapsesi puolesta. Sun kannattais varmaan hakea itsellesikin apua jostain erityislasten vanhempien ryhmästä, lukea erilaisia kirjoja aiheesta jne. Sä järjestät lapsellesi todella kurjan lapsuuden omalla käytökselläsi. Sun pitäisi olla fiksu ja ymmärtävä AIKUINEN eikä raivoava ja kiukutteleva pikkulapsi.[/QUOTE]


Herranjösses mitä syyllistämistä!! elätkö itse tuollaisen lapsen kanssa? ymmärrätkö että arki on normaali lapsiperhe arkeen verrattuna aika paljon rankempaa, silloin voi aikuinenkin tehdä virhe arvointeja,ei aina jaksa. luuletko että ap:ta auttaa tämä että syyllistät häntä ? luuletko että hän ei itse ymmärrä että olisi voinut toimia paremminkin,mutta joskus tekee virheitä.

ja vaikka tuo lapsi ei tee sitä pahuuttaan,niin se on silti rankkaa. mulle on joskus päiväkodin johtaja sanonut että hoitopäivää pitää lyhentää kun hänen pitää ajatella henkilökunnan jaksamista! joo lapsi oli kuitenkin vain 7tuntia siellä ja eskarissa oli oma avustajakin,se ei vaan pärjänny lapsen kanssa! kotona lapsi oli kaikki viikonloput,kaikki lomat, 3viikon joululoma 2kk kesäloma ym. ja hoito aika 8-15. eli aika monta tuntia jäi enempi mun väännettäväksi ja kotona oli myös vauva joka herätti öisin ja valvotti!

päiväkodin hoitajilla oli kaikki lomat vapaata tästä lapsesta ja he luultavasti saivat nukkua yönsä. mutta mun piti ajatella heidän jaksamistaan

->pointti oli siis se että jos ammattilaiset ei jaksa, niin miten voi vanhempia joilla on plajon isompi vastuu,vaatia aina jaksamaan?

 

Ap: I feel you!!! Kuulostaa niin tutulta, ja niin yhtä yksin koko maailmaa vastaan (paitsi ammattilaisten tukemana kuitenkin).

Juurikin omalle erityiselle tuossa kilahdin ihan vaan siitä syystä että olen väsynyt ja haluan olla rauhassa. En halua että lapset tulevat nyt selittämään tai kyselemään yhtikäs mitään tai pimputtelemaan omaa läppäriään viereen (peliäänien tehostamana tietysti) tai ajamaan tässä huoneessa olevalla kuntopyörällä tai mitään muutakaan. Olen tänään - juuri nyt väsynyt ja haluan olla yksin ja mahdollisimman hiljaisessa tilassa. Mutta onko se sallittua tällä valtakunnan beabettermum-palstalla? - EI! Ja vain siitä syystä että äidin pitää olla äiti 24/7 senhän olen valinnut. Kai tässä maailmassa on oikeus erityistenkin vanhemmilla välillä olla ihan tavallinen täydellisen epäonnistunut paskamutsi!

 

Pakko pistää sen verran lusikka soppaan, että mua käy vihaksi nämä jotkut terveiden äidit kun sanoo, että meidänkin lapsi käyttäytyy ihan samanlailla ja normaalilta kuulostaa... Voihan per..le! Ei taatusti tiedä millaista erityislasten kanssa oikeasti on. Normi kiukuttelu tms. asiat mistä päivittäin taistellaan loppuu terveillä, mutta kaikille sairailla ei. Ei siis ikinä, vaan jatkuu elämän läpi. Mulla on monioireinen/vammainen lapsi, joten tiedän mistä puhun ja näkökulmaa löytyy "helpoimmistakin" erityislapsista joita ei heitkäään voi terveisiin verrata. Ei muuta kun tsempit kaikille paskoille mutseille ja koitetaan olla välittämättä näistä tietynlaisista pätijöistä : )

 

Luetko ollenkaan mun viestejä? Ymmärrätkö niitä?

Ihan vaan yleisenä pointtina halusin ilmoittaa, että jos päättää kasvattaa ap:n lapsen kaltaista lasta apn tavoin niin ei varmasti jaksakaan. Vaatii aikuiseltakin paljon enemmän jaksamista ja hermoja, jos raivoaa sen lapsen kanssa harva se päivä.

Elämä muuttuu ihan kaikille leppoisammaksi ja helpommaksi, kun on asioita joista voidaan joskus joustaa kun lapsi on vaikkapa täysin loppu ja väsynyt (kuten apn tarinassa) ja sitten taas toisessa vaakakupissa on ne asiat, joista ei jousteta.
Ja itseasiassa lapsi sai tuossa tahtonsa läpi -ei halunnut lähteä riehaan koska oli väsynyt/peloissaan. Lapsen koko käytös kotona johtui näistä asioista. Apn tehtävänä olisi ollut olla aikuinen ja ymmärtää asia lapsen kannalta. Rauhallinen ja päättäväinen toiminta ("nyt lähdetään käymään siellä riehassa yhdessä") olisi tuonut epävarmalle ja pelokkaalle lapselle sellaisen kuvan, että kaikki on hallinnassa ja äiti turvana, tapahtui mitä tapahtui.
Nyt ap vaan viestitti lapselleen olevansa ihan yhtä epävarma ja epävakaa kuin lapsi itse.

Herranjösses mitä syyllistämistä!! elätkö itse tuollaisen lapsen kanssa? ymmärrätkö että arki on normaali lapsiperhe arkeen verrattuna aika paljon rankempaa, silloin voi aikuinenkin tehdä virhe arvointeja,ei aina jaksa. luuletko että ap:ta auttaa tämä että syyllistät häntä ? luuletko että hän ei itse ymmärrä että olisi voinut toimia paremminkin,mutta joskus tekee virheitä.

ja vaikka tuo lapsi ei tee sitä pahuuttaan,niin se on silti rankkaa. mulle on joskus päiväkodin johtaja sanonut että hoitopäivää pitää lyhentää kun hänen pitää ajatella henkilökunnan jaksamista! joo lapsi oli kuitenkin vain 7tuntia siellä ja eskarissa oli oma avustajakin,se ei vaan pärjänny lapsen kanssa! kotona lapsi oli kaikki viikonloput,kaikki lomat, 3viikon joululoma 2kk kesäloma ym. ja hoito aika 8-15. eli aika monta tuntia jäi enempi mun väännettäväksi ja kotona oli myös vauva joka herätti öisin ja valvotti!

päiväkodin hoitajilla oli kaikki lomat vapaata tästä lapsesta ja he luultavasti saivat nukkua yönsä. mutta mun piti ajatella heidän jaksamistaan

->pointti oli siis se että jos ammattilaiset ei jaksa, niin miten voi vanhempia joilla on plajon isompi vastuu,vaatia aina jaksamaan?

 

Sanoit, että lapsesi käyttäytynyt kusipäisesti koko päivän ja sanot vetäväsi turpaan niitä, jotka yrittävät nähdä erityislapsessa muutakin kuin sen rankkuuden. Oletko hyväksynyt, että tämän lapsen kanssa kuljet rankemman tien. Haukkaa vähän happea tänään yksin pihalla jos voit. Lapsikin aistii piiloaggression.

 

Vielä rautalangasta:
myös minun lapseni on erityislapsi. Hän käyttäytyy aivan samoin kuin sinun lapsesi ap. Myös me olemme käyneet vuosikausia terapeuteilla yms palavereissa. Myös minun lapseni saa raivonpuuskia, kieltäytyy lähtemästä kivoihin tapahtumiin/tilanteisiin. Myös minua väsyttää välillä niin paljon että tekisi mieli vain itkeä.

Mutta silti mä pysyn sanojeni takana näissä viesteissä joita olen tähän ketjuun sulle kirjoittanut. Mä olen kasvattanut tämän erityislapsen (plus muutaman ns. normaalin lapsen) täysin yksin, joten voin kertoa että jonkin verran kokemusta on sekä tavallisten että erityislasten kanssa olemisesta.

Pakko pistää sen verran lusikka soppaan, että mua käy vihaksi nämä jotkut terveiden äidit kun sanoo, että meidänkin lapsi käyttäytyy ihan samanlailla ja normaalilta kuulostaa... Voihan per..le! Ei taatusti tiedä millaista erityislasten kanssa oikeasti on. Normi kiukuttelu tms. asiat mistä päivittäin taistellaan loppuu terveillä, mutta kaikille sairailla ei. Ei siis ikinä, vaan jatkuu elämän läpi. Mulla on monioireinen/vammainen lapsi, joten tiedän mistä puhun ja näkökulmaa löytyy "helpoimmistakin" erityislapsista joita ei heitkäään voi terveisiin verrata. Ei muuta kun tsempit kaikille paskoille mutseille ja koitetaan olla välittämättä näistä tietynlaisista pätijöistä : )

 

Johonkin samaan ketjuun joskus kirjoitinkin ap:n kanssa joka oli jonkun toisen erityislapsen äidin aloittama, en muista enää nimimerkkiäni. Onkohan jotain keskustelufoorumeita olemassa jossa tapaisi enemmän erityislasten vanhempia jotka ymmärtävät tuntoja paremmin, en ole löytänyt enkä kyllä jaksanut etsiä?

Meillä oli sunnuntaina lähes samanlaista takkuamista, innolla odotettuun laskiaisriehaan lähdettiin väkisin (ei voinut jäädä pois yhden vastarannan kiisken takia koska rieha oli luvattu perheen muille lapsille jotka käyttäytyi nätisti) ja sieltä piti tulla koko porukan kesken pois kun yksi ei noudattanut sääntöjä vaan teki omiaan turvallisuudesta piittaamatta. Itku oli sitten muilla ja katkeruutta sisarusta kohtaan, kun heiltä jäi paljon kivaa kokematta yhden hölmöilyjen takia. (Ja ennen kuin joku alkaa viisastelemaan niin perheen isä oli töissä että siksi koko katras yhden vanhemman valvottavissa ja siksi muut kärsi yhden teoista)

 

Vielä rautalangasta:
myös minun lapseni on erityislapsi. Hän käyttäytyy aivan samoin kuin sinun lapsesi ap. Myös me olemme käyneet vuosikausia terapeuteilla yms palavereissa. Myös minun lapseni saa raivonpuuskia, kieltäytyy lähtemästä kivoihin tapahtumiin/tilanteisiin. Myös minua väsyttää välillä niin paljon että tekisi mieli vain itkeä.

Mutta silti mä pysyn sanojeni takana näissä viesteissä joita olen tähän ketjuun sulle kirjoittanut. Mä olen kasvattanut tämän erityislapsen (plus muutaman ns. normaalin lapsen) täysin yksin, joten voin kertoa että jonkin verran kokemusta on sekä tavallisten että erityislasten kanssa olemisesta.

Noin ihan mielenkiinnosta, sinä toisen erityislapsen äiti... Eikö lapsesi ihan oikeasti ole koskaan kuullut sinun suuttuvan niin että huudat? Eikö se että joskus äidilläkin menee hermot ole normaalia?

Siis aiemmassa viestissäsi kirjoitit näin:
Mä en ole ikinä käyttäytynyt häntä kohtaan kuten sinä omaasi.
Vai tarkoititko jotain muuta..?

 

[QUOTE="Vierailija";28038282]No nykyään kaikki lapset ovat erityislapsia. Heti kun on vähänkin temperamenttinen tai viihtyy paljon omissa oloissaan niin sillä on nyt ihan varmaan asperger, ADHD, ADD tai mitä näitä erikoisuutta tavoittelevien äitien keksintöjä nyt onkin. Veikkaampa että kaikilla ei ole edes diagnoosia. On helppo vetää erityislapsi-kortti esiin, kun ei vain haluta noudattaa yhteisiä sääntöjä. "Minun 16-vuotias poikani saa tulla uimahallissa naisten puolelle koska hän on erityislapsi." Just joo... Minun nuoruudessani oli ihan tavallisia lapsia ja niiden luonteenpiirteet vain hyväksyttiin ilman että piti jotain diagnoosia ruveta vääntämään.[/QUOTE]

Ja mitenköhän ihmeessä tämä liittyi ketjuun millään tavalla?