sisarus tappelut

Eli sellaista kyselisin teiltä muilta, että millai teidän sisarukset, pystyvätkö hyvin leikkimään keskenään. Meillä 4 ja 9 vuotiaat tytöt eivät pysty lainkaan siihen. Kinaaminen ym alkaa heti aamusta kun molemmat heränneet..joudun puuttumaan niihin kokoajan ja nyt ovat myös tulleet nyrkit ja puremisetkin mukaan, eli ei enää pelkkää sanallista kiusaamista. Päivän aikana maksimissaan puol tuntia leikitään nätisti tappelematta. Oisko kellään mitään neuvoja antaa millain sais asiaa hoidettua? vinkkejä?

Kiitos etukäteen

 

No, mun 12 ja 9 vuotiaat pojat tappelee nykysin nyrkein ja jaloin jne....
Vaikka täällä on pakko toisen kanssa leikkiä kun ei muita samanikäsiä on 5km säteellä.
EIkä ne nyt enää pahemmin sillee leiki.MItä nyt ajelevat motskarilla,mönkijällä,autolla tai jos pitemmälle lähtevät ni fillarilla. Rakentelevat majoja metsään yms... Joskus jossisällä ovat ni pikkuautoilla tai legoilla mut eipä juuri muulla...

 

Samalla lailla myös meidän 9v poika ja 6v tyttö otattelevat. Nykyään en oo enää isommin puuttunu. Sanonu vaan ett toista ihmistä ei saa lyödä ja sit menen lopettamaan jos alkaa tosiaan nyrkit heilumaan.
Semmosta väkyttämistä ja inttämistä on päivät pitkät kun vaan ovat keskenään

 

En tiedä mikä auttais, mun kohta 17v, 15v ja 11v tappelee keskenään, mut jos toi vanhin pääsis opiskelemaan syksyllä, niin yksi olis pelistä pois, sitä odotellessa... :$

 

meillä tappelet 2 isointa todella usein, (tyttö ja poika) ja välillä ihan nyrkein ja potkuin ja taas välillä menee pitkä aika että leikit sujuu hienosti tai voidaan istua samalla sohvalla ystävinä mutta ei siinä tarvita kuin yks katse tai toiden jalka on liian lähellä niin sota valmis. jos jompakumpa tappelee pienimmän kanssa niin se on (onneksi) henkistä ettei vielä fyysistä...

 

En muuten ota/osaa ottaa kantaa sen enempää, kuin että jos toinen sisarus tuntuu olevan se, joka jatkuvasti saa 'turpaansa', sen on loputtava. Itse kärsin yli kymmenen vuotta vanhemman veljen alistamisesta ja jatkuvasta ärsyttämisestä (innostui kun käskin lopettaa, alkaa tuntua ennen pitkää kidutukselta). Monta nenäverenvuotoa, mustelmaa ja yksi murtunut jalka vuosien saatossa tuloksena. Nyt emme ole edes puhuneet toisillemme moneen vuoteen, itselläni ei ainakaan ole mitään tarvetta tai halua ottaa yhteyttä välttämättä enää ikinä.
Ihan vain varottavana esimerkkinä tilanteeni, omat vanhempani taisivat ottaa 'kanteluni' vain jatkuvana kitinänä (mikä tuntuu omituiselta, koska hekin tiesivät, etten ollut valittajaluonne) eivätkä puuttuneet tappeluihin sen enempää.

Kuunnelkaa siis molempia osapuolia erikseen: miltä tappeleminen tuntuu, miksi he sitä tekevät, ja olisiko mahdollista elää sovussa keskenään.

Peace. B)