Sit kun homma alkaa menemään reisille niin sithän se menee.

Enää ei tiedä itkiskö vai naurais...

Eka tuli tietoa et Matt Bellamy on hajottanut luitaan (Musen laulaja) ja keikka oli siinä liipasimella et peruuntuuko. Mies on jo 3 kk sit puhunu itselleen tuuraajan ja kun käydään n. 2krt/vuosi jossain niin vähän tuokin harmitti. No nyt on tieto et keikka tapahtuu, jee :D .

Keskiviikkona kuski ajo aika pahan kolarin ja tää päivä on menny selvitellessä kaikenlaisia käytännön juttuja - no kaikki tietää mitä vakuutusyhtiöiden kans vääntäminen on.
Sit oltiin sovittu et tirppana menee tänään yökylään anoppilaan et päästään tänään kans katsomaan yks keikka (se toinen kerta vuodessa meno siis). Lopulta päädyin viemään anopin sairaalaan kun tiistaista asti ottanu sydämestä, eli nyt sit mies jää kotiin ja mä meen kattomaan ko. keikan yksin, on siis enemmän "mun keikkani" mut mies olis halunnu mukaan - ollaan oltu yhdessä baarissa joskus ennen suurta juustosotaa. Ja kun tuo anopin sydän on ennenkin reistaillu niin ei oikein sinänsä mitään juhlahumua ole ilmassa ennen kun saa jotain uutista sairaalasta.

Mitähän vielä ehtii sattumaan ja tapahtumaan?

Eihän nämä mikään maailmaa kaada ja suurempiakin murheita varmasti löytyy mut kunhan nyt purnaan.
 

Yhteistyössä