Sopeutumisvaikeuksia ja ystävien puute uudella paikkakunnalla

On niin lohduttoman yksinäinen olo - onneksi on sentään mies ja kohdussa kasvava papu, mutta muilta osin sosiaaliset verkostot ovat aikasta niukat. Alunperin saavuin tänne "Käpylään" vain opiskelemaan. Sen jälkeen päätin lähteä suuremmille vesille - Tampere on aina ollut minulle kotoisa paikka ja ikävä sinne on kova. :ashamed:

No, elämääni tuli mies, menimme naimisiin ja nyt on lapsi tulossa. Mies osti yrityksen täältä, saatuaan asialle minun siunaukseni. Lupasin jaksaa olla täällä vielä muutaman vuoden, korkeintaan viisi. Nyt tuntuu kuitenkin niin ylivoimaiselta. Opiskelu on loppu ja opiskelukaverit kaikonneet. Paikallisia ystäviä minulla ei ole ja tämä paikka on tosiaan niin pieni, että tuntuu mahdottomalta edes löytää niitä. En tiedä mistä lähtisin "etsimään" ystäviä. Ajattelin jo ruveta harrastamaan jotain, mutta nyt sekin on mahdotonta, sillä raskauden vuoksi poden hirvittävää pahoinvointia lähes 24/7 - harrasta siinä nyt sitten jotain :snotty:

Nyt sitten otettiin miehen kanssa yhteen. Hän on turhautunut ja vihainen minulle - minun olisi pitänyt tietää jo puoli vuotta sitten olevani masentunut nyt, jottei hän olisi ostanut yritystä. Hän on laittanut siihen paljon omaisuuttaan ja pelkää nyt että yritys pitää ajaa konkurssiin, että hän voi viedä minut pois täältä, jotta voisin olla taas onnellinen. Se ei kuitenkaan ole vaihtoehto. Yritys on hänen unelmansa enkä voi ottaa sitä pois häneltä. Miten saan kuitenkin oman elämäniloni takaisin täällä? Tuntuu etten voi enää edes kertoa tunteistani miehelleni sillä hän hermostuu välittömästi, ehkä yrityksen vuoksi, ehkä sen vuoksi että olen onneton vaikka hän yrittääkin kaikkensa...

Kirjoitin äsken Äidin 20-30 vuotiaiden palstalle olevani onnellisempi kuin koskaan - vauvan vuoksi kyllä, mutta kun mietin syvemmin oloani, en voi sanoa olevani onnellinen täällä. Olisinko kuitenkaan onnellisempi Tampereella tai missään muuallakaan?? Miten tästä eteenpäin? Olisi kiva kuulla muita vastaavia kokemuksia ja miten ne ovat päättyneet onnellisesti... tai muutoin.

 

Hei.

Jos voit nyt pahoin (siis oksettaa, oikeasti) eivät siihen ystävätkään auta.
Toi on normaalia raskausaikana. Ja se kestää vain sen ajan.

Sitten on vauva. Ja vauvan kautta saat tuttuja.
Sitten vauva kasvaa ja aloittaa kerhon... ja saat lisää tuttuja.


Malttia!
:hug:

 

Missä kaupungissa asutte? ehkä lapsen myötä tutustut ihmisiin... Perhekerhot,avoimet päiväkodit..

 

Onko paikkakunnalla perhekerhoja, seurakunnan tai MLL:n? Lähde rohkeasti niihin mukaan

Minulle kävi niin, että vasta kolme vuotta kun olin asunut uudella paikkakunnalla aloin löytää tuttuja. Ja niihinkin tutustuin MLL:n vauvakahvilassa (osaan jo raskaus aikana raskaustreffeillä). Vaati kyllä kamalasti rohkeutta ennenkuin uskalsin porukoihin mukaan, mutta se kannatti Haikeus ja lapsuuspaikkakunnan kaipuu on helpottanut, kun nykyään on täälläkin ihmisiä joita voi sanoa ystäviksi ja kaupungilla voikin törmätä tuttuun ihmiseen.

 

Neuvolakäynneillä voisit koittaa tutustua odotusaulassa muihin siellä kävijöihin... Synnytysvalmennuksessa tapaat myös monia ihmisiä ja tosiaan sitten kun vauva on syntynyt, perhekerhoissa, perhekahviloissa...Mitä nyt sitten siltä paikkakunnalta löytyykään missä asutte. Voithan tietenkin yrittää myös tämän palstan kautta tutustua, jos haluat paljastaa oman paikkakuntasi. Kyllähän se varmaan oman aikansa ottaa, ennen kuin uudelle paikkakunnalle kotiutuu... Mutta voihan tosiaan olla, että sinulla on nyt vain sellainen vaihe elämässäsi, että tuntisit samoin vaikka asuisit missä. Tsemppiä jatkoon! Kyllä se siitä.

 

Tuttu tunne kun ei ole ketään tuuttu kuin mies. Minä olen asunut nut toisella paikka kunnalla 8.5v. Oma suku ja ystävät asuvat toisella puolella suomea. Täällä tunsin oloni varsin yksinäiseksi ekana vuonna, mutta myös edelleen. Vaikka pääsin töihin ja olen ollut kahdessa paikassa mukaan on "tarttunut" yksi ystävä loput ovat hyvän päivän tuttuja. Kun saimme lapsia asia vähän helpottui kun päästiin perhe kerhoon ja puistoon, mutta ns.ystävää en ole löytänyt vaan sellaisia hyvän päivän tuttuja. Kuopuksemme on erityislapsi ja hänen myötäään olen tutustunut yhteen äitiin paremmin mutta...
Ja kun olen jutellut täällä ihmisten kanssa että olen muualta tullut niin minulle yksi vanhempi rouva sanoi että hän on täällä asunut yli 20v eikä täällä ystäviä saa vain hyvän päivän tuttuja.
Ymmärrän että sinulla voi olla paha olo ja mietit olisitko onnellinen toisella paikkakunnalla niin minäkin teen edelleen ja vaikka mieheni on täkäläinen hänellä ei ole ystäviä ja se johtunee ehkä siitä että on kilpaurheilija ja aikaa ei ystäville ole riittän yt ja toinen syy on se ettei hänen vanhemmatkaan "harrasta" ystäviä. Kun itse olen tottunut että kun äitini jäi eläkkeelle hänellä on enemmän menoja kun työssä olessaan kun on paljon ystäviä joita tapaan.
Toivon että sinä löydät ystäviä ja varsinkin vauvan syntymän jälkeen pääset tutustumaan äiteihin. Yksinäisyys on raskasta välillä. Voimia :hug: :hug:

 

Kiitos vastauksistanne. Tämä on tosiaan tällainen 8000 ihmisen pikkukylä, Kauhava, jos paikkakuntana jotain sanoo. Tuntuu kyllä välillä, että on todella vaikea tustustua ihmisiin ja "tunkea" itseään uusien ihmisten seuraan.. Olen mielestäni todella sosiaalinen persoona ja senkin vuoksi kaipaan kavereita ympärilleni. Oman nuoruudenaikaiset kaverit asuvat kaikki kaukana ja ollaan jotenkin etäännytty - enää ei soitella joka ihmeen asiasta mikä nyt vain sattuu tulemaan mieleen.

Olen ajatellut myös, että vauvan syntymän kautta varmasti saa ystäviä, kaipaisin niitä kuitenkin nyt jo että voisin sopeutua tänne kunnolla. Mieheni on onneksi ymmärtäväinen ja lohduttaa, mutta jossain hänenkin rajansa menee ja se taisi ylittyä tänään...

 

Minä myös uudella paikkakunnalla. Nyt asuttu 2,5v, eikä täältä saa edes niitä hyvän päivän tuttuja. Kaverit ja ystävät jäi entiselle paikkakunnalle, kovasti lupasivat käydä ja pitää yhteyttä, mutta niin sitä vaan unohtuu...
Meillä oli myös melkoinen tappelu miehen kanssa, kun sanoin haluavani pois. Asutaan niin korvessakin, ettei täällä nää edes naapureita
otin itseäni niskasta kiinni ja hankin uusia ystäviä eräästä toisesta ketjusta. Heidän kanssaan on kirjoiteltu jo yli vuosi tiiviisti, kerhoillaan, pidetään yhteyttä sähköpostilla ja mesellä. Nyt myös tavattu ja uusia tapaamisia on tulossa.
Liity sinäkin tällä palstalla johonkin sellaiseen ketjuun, joka koskettaa sinuakin eli nyt kun odotat, niin tuonne odottajiin. Sieltä varmasti löytyy samanhenkisiä, kavereita vailla olevia, sinua lähellä asuvia.
Tosin tuo pahoinvointi rajoittaa elämää paljon (itse oksensin kaikissa raskauksissa monta viikkoa ja olin sairaalahoidossa), mutta se on ohimenevää. Ei paljoa tietysti lohduta nyt pahoinvoinnin aikana sanottuna. :hug:
Sitten kun vauva syntyy älä jää vain kotiympyröihin, vaan lähde liikkeelle. Helppoa on vauvan kanssa jumittua kotiin ja sen jälkeen on entistä vaikeampaa alkaa sosiaalistua uudelleen.
Tsemppiä odotukseen ja jaksamisia vaikeaan tilanteeseen...

 

itse myös asunut vieraalla paikkakunnalla 7v,ystäviä ei oikein ole vieläkään,mua helpotti hieman että mun sisko asuu samalla paikkakunnalla.hyvän päivän tuttuja on pari. kannattaa kyllä aktiivisesti liikkua ihmisten ilmoilla,koittaa tutustua uusiin ihmisiin esim just neuvolassa,tai koittaa etsia jostain tälläkin palstalla olevista kerhoistatms.

ps. asutaan lähellä kauhavaa