Sopiiko anopin kommentoida ja vertailla lastenlasten ulkonäköä?

Meillä on 3- ja 4-vuotiaat tyttäret. Jo esikoisen vauva-ajasta minua on vaivannut anopin suorat kommentit lasten ulkonäöstä. Olen yrittänyt asiasta puhua ja siitä on ollut hyötyäkin, mutta ei riittävästi. Menetän helposti hermoni asiasta ja anoppi asettautuu puolustuskannalle ja pitää minua yliampuvana.

Mitä mieltä olette, ovatko seuraavankaltaiset anopin kommentit haitallisia?

-toteamuksia 2-vuotiaan tytön "pömppömahasta"
-sisarusten ja serkusten kokojen vertailua (onko lapsi kuinka paljon suurempi kun serkku samanikäisena, kun uudet neuvolassa otetut mitat saadaan, heti vertailua muihin - eli kuinka paljon isompi/pienempi tai painavampi/kevyempi kuin joku toinen lasten kuullen)
-lasten pään/jalkojen muodon ihmettelyä ja vertailua äidille, lasten kuullen
-"onpa tyttärenne kaunistunut" -kommentti vanhemmille (tästä suivaannuin niin, että tällaisista kommenteista ollaan jo ehkä päästy eroon)
-kommentti 4-vuotiaalle tytölle: "sinulla on kivat uudet hiukset. tuo uusi malli saa kasvosi näyttämään entistä pyöreämmiltä. isälläsikin oli lapsena joskus tuollainen kypäräkampaus"
-anoppi näki kuvan hyvien ystävieni vauvasta. Ainoa kommentti: onpa tuo lapsi kauhean kalpea. (tämä tapahtui vielä kahteen kertaan)

Kun lapset alkavat lähestyä kouluikää, mielestäni tällaisten ulkonäön ykityiskohtia koskevien huomautustn tulee loppua, jottei niistä aiheudu jopa vakavia haittoja tyttöjen kehitykselle. Myönteiset havainnot ulkonäöstä toki tekevät meille kaikille hyvää.

Oletteko samaa mieltä, että minun/mieheni on jälleen yritettävä puhua asiasta puhua anopin kanssa? Siitä luultavasti tulee riitaa ja minun ennestään viileät välini hänen kanssaan entisestään viilenevät.

Kyse on kuitenkin lastemme hyvinvoinnista. Jos en tee mitään, näitä kommentteja on todennäköisesti tiedossa vuosia eteenpäin.... Ajatellaan tyttöjen kasvua ja sitä, mitä jatkossa voi seurata, esim. siskon ja muiden lasten kiusottelua (esim. mummin kommentti pömppömahasta sai isosiskon jo viime kesänä muutaman päivän kiusoittelemaan 2v pikkusiskoa), turhaa huolta omasta ulkonäöstä, itsetunnon ongelmia...

 

-"onpa tyttärenne kaunistunut" -kommentti vanhemmille (tästä suivaannuin niin, että tällaisista kommenteista ollaan jo ehkä päästy eroon)

Mitäs pahaa tuossa oli? Kohteliaisuushan tuo, että lapsi on entistä nätinpi.

-kommentti 4-vuotiaalle tytölle: "sinulla on kivat uudet hiukset. tuo uusi malli saa kasvosi näyttämään entistä pyöreämmiltä. isälläsikin oli lapsena joskus tuollainen kypäräkampaus"

Kun ois sanonu vaan tuon mikä mustasin, niin ois ollu nätisti sanottu. Toi loppu on aika epäasiallista.

Noissa muissa sun mainitsemissa kommenteissa on asioita, joita lasten kuullen ei pitäs laukoa. Mun mielestä on syytä pitää puhuttelu, mut kyllä sä oot herneilly ilman syytäkin... Ehkä sitä vaan on niin herkkkä omia lapsiaan koskien, että pienestä kimpaantuu. Oleellista kuiten sun kokemus... Se mikä susta tuntuu epäasialliselta, ei o anopille oikeutettu kommentti.

 

Anoppisi on varmaan todella kaunis ja täydellinen, ollut jo vauvasta saakka

 

epäasiallista.

 

Jokatapauksessa musta on hyvä asia että anoppi on kiinnostunut lapsenlapsistaan ja heidän hyvinvoinnistaan. Ehkei kannata tehdä asiasta suurta numeroa ainakaan vielä kun lapset on pieniä "pömppömahoja" niinkuin kuuluu ollakin =) .

 

meillä anoppi totesi nähtyään tyttömme ristiäisissä, että saatiinpas sukuun (vihdoin) nätti vauva, on näköjään äitinsä näköinen :saint:
miltäköhän anopin tyttärestä mahtoi tuntua, jolla on kaksi tyttöä...

 

Sinä otat ehkä asiat turhan henkilökohtaisesti. Tämäkin palsta on täynnä lasten kokojen vertailua, ei anoppi saisi sellaista kuitenkaan tehdä?

Ehkä se on vain siinä, miten asiat esitetään ja onko tuo ylläoleva pääasiallinen keskustelun sisältö anopin kanssa... Kannustan puhumaan anopin kanssa rakentavasti asioista, eihän siitä tule mitään jos asiat hiertävät. Ihmiset kertovat tunteistaan ja toiveistaan aivan liian vähän. Ajatustenlukijoita on varmasti hyvin vähän tässä maailmassa.

 

Minua on häirinnyt samanlainen asia. Anoppi kyllä kehuu meidän lasta paljon on kiltti ja kaunis ja tottelevainen ja kohtelias jne jippii mutta aina se siihen perään haukkuu joko omia lapsiaan tai sitten muita lapsenlapsiaan. Minusta se ei ole oikein. Mitä lapsetlapset ovat tehneet pahaa kun syntyivät tänne että niitä heti pitää mollata jne. Minun mielestä lapsi on lapsi ja se on aina kaunis vaikka olisi mitä käynyt. Lapsen pitää saada olla lapsi =) Ajatukseni ovat sen takia tälläiset koska meillä oli kohdussa jotain häikkää ja sieltä olisi voinut syntyä...se siitä, ei ole rumia lapsia eikä rumia ihmisiä jokainen on erillainen kaunis =)

 

Minusta ei kannata toisten sanomisia ottaa turhan vakavasti. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Opetet tyttärellesi turhan toisista riippuvaisen käsityksen itsestään. Tärkeintä on, että äitinä opettaa, että lapsi on hyvä ja kaunis tuollaisena viis siitä mitä muut sanovat. Eli itsetunto, kun on hyvä, ei piittaa muiden sanomisista. Turhaan muistella yksittäistä kommenttia. Ehkä tarkkaavaisuutesi on kiinnittynyt kaikkeen yksittäiseen huonoon, mitä anoppi sanoo? Kaikkihan me sanotaan välillä tökerösti jotain asioita, jos joku ne kaikki huomioisi ja listaisi niin voi, voi mitä seuraisi. Hän ei ehkä ole tarkottanut ollenkaan pahasti! Todennäköisesti ei. Kuten joku sanoikin, ihanaa, että on edes kiinnostunut lapsenlapsesta. Peace ja mukavaa päivää!

 

Ei minusta lasten kuullen ole tarpeen vertailla, kummastella, mainita ja taivastella. Saitpa minut miettimään samaa, seitsenvuotitaani silmissä on ollut kysyvä ilme mummin huomauttaessa, että pojan maha on pienempi kuin kesällä. Mitä tulee edellisen kommentiin riippuvaisuudesta toisten käsityksestä itsestään, siinä on perää, mutta mummi kuuluu minusta siihen kategoriaan, jolta lapsi sitä hyväksyntää tarvitsee. Naapurit ja kaimat sitten eri asia.

 

Minusta ei ole asiallista ainakaan lasten ulkonäköä vertailla tai huomautella pömppömahasta yms. Mutta ei kai sille mitään voi, jos jonkun elämäntehtävä on miettiä omaa ja toisten painoa.
Meillä anoppi oli kovin huolissaan ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen, kun se vauva oli jo muutaman viikon ikäisenä niin kauhean LIHAVA. Edelleen anoppi muistaa aina kahvipöydässä huomautella, että ei saa sitten paljon syödä tai muuten tulee lihavaksi (niin kuin se olisi kauheinta mitä voi tapahtua...).
Kaikki lapset ovat ihan normaalipainoisia ja me annetaan niiden syödä keksejä ja muita herkkuja kyläreissuilla enkä muutenkaan lasten kuullen koskaan kotona tai kylässä puhu laihduttamisesta. Jos anopin jutuista kysyvät jälkeenpäin, sanon että mummo on vähän hassu eikä sen ruoka- ja laihdutusjuttuja kannata ottaa vakavasti.