Souvarit

  • Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti
tuikku
Katsotaan onnistuuko kopiointi...

Hiutaleet tanssivat, aurinko sammuu, varjoja tielläni kulkee
Pelko on peittänyt silmies naurun, kuuntelet kutsua kaukomaan.
Pohjoisen tuulia, lapseni, kartoit, toivoit tyyntä ja poutaa
Kättäsi kurkotit aurinkosilmin, onneen käskit mun johdattaa
Helmaas, lapseni, kyynelsilmin kylmän kukkia kannan.
Näithän taaskin sen, siivet perhojen yöllä jäätyivät pintaan veen
Rannan koivukaan ei näe varjoaan, jäälle on tuiskunnut lunta.

Katsohan, lapseni, tunturikoivu selkänsä viimalle kääntää
Auringon puolelta silmuja täynnä, kuolosta kevättä kasvattaa.
Vaikka on painona juurien päällä rakkaa, jäätä ja lunta
Louhikon kätköistä elämän virrat aina ruokkivat lapsiaan
Sieltä voi löytyä laulun kultaa kauas tuulien viedä.
Ummut ruusujen surmaa pakkanen, vuokot kuihtuvat kuivuuteen
Voithan painaa pään rinteen jäkälään, suopursun tuoksu tuo unta.

Pohjoisen tuulissa, lapseni, anna juurias paasien painaa
Sielusi pohjalta kuohuva virta voi kultahippuja kuljettaa.
Pohjoisen lauluja, lapseni, laula, kylmän kukkia vaali!
Huurretta tuikkivan tunturituulen sulle lauhaksi suostutan
Pohjan loimujen tuolta puolen vielä, lapseni, laulan.
Tänne saapuisin, kullerot laulaisin tulvaniityille kukkimaan
Lappiin saapuisin, sille laulaisin, sormin kantaisin kultaa!

"Kylmän kukkia", san. Leena Siirtola
 

Yhteistyössä