Staffordshirenbullterrieri

minusta on aivan väärin sanoa niin että "ei kannata ottaa staffia, koska koiran puressa voi jäädä ikävä jälki"... kaveriani puri kääpiöpinseri ja nenään jäi pahat muistot tästä. harvoin koira tosta noin vain päättäää purra ihmistä, harvat koirat itse hyökkäävät ihmisten kimmppuun. pienikin väärä liike saattaa herättää koiran puolustusvaistot ja puolustaa itseään. eivät vauvat/pienemmät lapset tietysti pysty sitä ymmärtämään, mutta aikuisten se pitäisi ymmärtää. eikä koiraa ja pientä lasta saa koskaan jättää valvomatta, ja jos näyttää ettäkoira ei oikein pidä lapsen seurasta, tulee toimia viisaasti ja viedä jompikumpi pois paikalta. staffi on vahva koira, se pitäisi tietää ja ymmärtää viimeistään nähdessä koiran. koiralle ei kannata ryppyillä. kaikki koirat saattavat purra, staffi vaan jättää pahemmat jäljet. useinmiten koiran käyttäytyminen on kiinni omistajasta. vastuuntuntoinen omista opettaa koiran olla purematta ja hyökkäämättä jo pentuna, jos tietää että rodulla on taistelutaustaa. eihän sitä voi kätkeä kokonaan pois, mutta koulutus ehkäisee suuresti sitä. ja mitä ulkoiluttaessa tulee, eikö koira pidäkkin pitää omassa hallinnassa eikä sitä saa päästää liian lähelle vieraita. oma koira pitää tuntea, ja ehkäistä vaaratilanteet. jokainen koira on kuitenkin yksilö, ja hyvä kasvattaja luovuttaa vain hyviä pentuja eteenpäin. usein nuo julkisuudessa olleet staffit jotka ovat purreet ihmisiä, ovat tulleet joko pentutehtaalta tai harkitsettomista pentueista, mutta huom usein ei aina.

~jokainen koira on yksilö~

 

Meillä löytyy kotoa staffi- ja amstaffinartut sekä tyttäriä (pian 3).

Täällä on paljon puhuttu tappelukoirista, mutta historian faktat kertoo, että koira on jalostettu käytettäväksi härkätappeluissa. Kaikki yksilöt, jotka on olleet aggressiivisia ihmistä kohtaan on lopetettu. Toki on yksilöitä, joita on koulutettu koiratappeluihin ja nämä rodut saa varmasti pahaa jälkeä aikaan. Oikeissa käsissä kuitenkin ne ovat mitä parhaimpia perhekoiria. Meillä nämä kaksi rakastaa lapsia ja koska kyseessä on jämäkämpi koira, korkealla kipukynnyksellä ja kärsivällisyydellä varustettuna lapset saa huoletta käyttää koiria tyynyinä ja koirat vaan kehrää tyytyväisenä huomiosta. Meille tullessa ainoa asia, jota saa pelätä on iso märkä kieli. Staffi rakastaa kaikkia ihmisiä, mutta toiset koirat valikoi huolella. Iso ego löytyy ja nuorempien alistuvien narttujen ja urosten kanssa tulee toimeen. Ei siis missään nimessä koirapuistokoira. Pentuna sai myös paljon tuhoa aikaan, betoniseinä on hidaste ei este.

Staffin hyviin ominaisuuksiin kuuluu ehdottomasti haukkumattomuus. Amstaffi taas haukkuu, mutta sekin vain kaksi kertaa, kun kyllästyy ja painuu takaisin nukkumaan.

Johonkin edelliseen kommenttiin on pakko kommentoida, että kyllä siitä karvaa irtoaa. Ja karva on vielä lyhyttä ja terävää eli sitä löytyy joka paikasta. Minä itse olen allergikko, mutta näihin rotuihin en reagoi. Turkinhoidoksi riittää pesu pari kertaa vuodessa tai silloin kun turkki tuntuu likaiselle. Ja hampaat pysyy kunnossa luita jyrsimällä.

Mä voin ehdottomasti suositella staffia perhekoiraksi ja mulle saa laittaa yv:tä jos joku haluaa tietää näistä possuista enemmän

 

Staffit ovat erityisen lapsirakkaita koiria. Ne osaavat huomioida voimankäyttönsä lasten kanssa leikkiessään eivätkä ärsyynny siitä, jos niitä vedellään korvista taikka astutaan päälle. Monet pienet koirat tulistuvat pienestäkin ärsykkeestä eivätkä sovi lainkaan lasten pariin. Rotu mikä tahansa, lapsia ei jätetä kahden kesken koiran seuraan. Sääntö, joka pitäisi olla jokaisen omistajan takaraivoon porautunut. Vastuuntuntoinen ja asialleen omistautuva koiran emäntä/isäntä kouluttaa koirastaan ns. yhteiskuntakelpoisen. Kuria ja rakkautta pitää olla saman verran. Jos toista on enemmän, ollaan pulassa. Mikään koira ei ole aggressiivinen syntyessään. koiranpentu on voimaton ja haavoittuvainen armottoman omistajan edessä eikä se voi sille mitään, jos sitä hakataan, laiminlyödään taikka jätetään huomioimatta.

 

Itselläni on kaksi todella lapsiystävällistä staffiurosta 1,7.(Keke) ja 4v. (Leevi) Omia lapsia ei ole mutta isosiskolla on 4-vuotias poika ja kaikki kolme tulevat hyvin juttuun keskenään tosin eivät koskaan ilman aikuisen seuraa. Joskus kun menen siskolle kylään ilman koiria niin poika kysyy mimulta että missä Keke ja Leevi on ja että miksi ne ei ole mukana...! Ja tiedän monia lapsiperheitä jossa on 1-2 staffia ja hyväluonteisia sellaisia. Se on niin siitä hihnan toisesta päästä kiinni millanen se koira on. Vanhemmillani oli Welsh Corgi,Pembroke;Ransu. Se sai tehdä lähes mitä vaan. Sai mennä sänkyyn ja joskus ei saanut mennä. Teki omia lenkkejä, toisin sanoen joskus karkasi pihalta ja vanhempani eivät hirveesti välittänyt siitä. Sanovat vaan että kyllä se kohta tulee sieltä(koskaan Ransu ei paria tuntia pidempään ollut karkuteillä). Kaikki tämä siis heijastui koiran luonteeseen niin että näykki ja puri omaa väkeä, ei koskaan vieraita ihmisiä/koiria. Eihän se koiran vika ole jos sen elämä on epätasapainoinen ja epäselvät säännöt. On koiran rotu sitten mikä tahansa niin ajatusmaailma on kaikilla sama eli musta valkonen eli jos koira tänään saa tulla sänkyyn/sohvalle ja huomenna taas ei niin ei se koira sitä tajua!! Jos johonkin asiaan annetaan lupa tai kielletään niin sen pitää olla AINA sama sääntö! Nimim. vierestä katsonut. No en itsekään ole mikään malliesimerkki mutta parhaani kuitenkin yritän. Minun staffit eivät kuitenkaan hypi seinälle, noin niinku kuvainnollisesti vaan on selkeät säännöt!
Mielestäni hyvä staffi kasvattaja on Stormvindens. Siellä on erittäin hyväluonteisia koiria, näyttelyissä pärjenneet,terveitä staffeja, kasvattaja miettii todella tarkkaan mistä koirista teettää pentuja! Ensimmäinen staffi hänelle tuli 1987 josta alkoi kasvattajan staffiharrastus!

 

Niina kuule, en oikeen ymmärrä tätä sun pentueen "mädät yksilöt"- teoriaa. Koiran kun hankit, on se sitten minkärotunen tahansa, on peilikuva omisrajastaan. Määrätietoinen, napakka mutta silti rakastava koiranomistaja kyllä saa itselleen pennusta kuin pennusta luotettavan kumppanin itselleen joka tietää paikkansa. Onnellinen koira on se, jolla on selvät rajat ja säännöt. Jos ei osaa käsitellä koiraansa niin siinä sitten tulee niitä vissiin sun "mätiä yksilöitä" eli epävarmoja koiria. Siinä saa sitten kyllä syyttää ihan itseänsä..

Ps. Itselläni on staffi joka tykkää touhuilla lasten kanssa ja ottaa kaikki uudetkin ihmiset avosylin ja nuolemalla vastaan. Se nauttii ylikaiken huomiosta ja rapautuksista eikä rähise muille koirille. Mutta ei siitä ihan itsestään kuin taikaiskusta sellainen ole tullut, vaan kyllä me emäntä ja isäntä ollaan sen eteen ihan työtä tehty.
Eli jos ei ole valmis tekemään koiransa eteen töitä ja kouluttamaan sitä niin sitten suosittelen olla hankkimatta koiraa ollenkaan.

 

Miksi haluat tuon koiran? Tietysti makuasia, mutta en ymmärrä kuka haluaa luonteeltaan aggressiivisen koiran, tappajakoiran, ihan kauhean rumakin vielä. Vai onko nämä näitä että halutaan ottaa väkisin se kauhein ja tykätään vaarantunnusta. Vähän niinkuin nainen ei halua liian kilttiä miestä.

 

[QUOTE="vvieras";29521623]Miksi haluat tuon koiran? Tietysti makuasia, mutta en ymmärrä kuka haluaa luonteeltaan aggressiivisen koiran, tappajakoiran, ihan kauhean rumakin vielä. Vai onko nämä näitä että halutaan ottaa väkisin se kauhein ja tykätään vaarantunnusta. Vähän niinkuin nainen ei halua liian kilttiä miestä.[/QUOTE]

Siellä on joku kotirouva katsonut MOT-dokkarin ja perustaa mielipiteensä ykspuolisen, provoavan ohjelman myötä. Tsemppiä sulle elämään.

 

Tappajakoira? Agressiivinen koira?? Oikeen taas "asiantuntija" asialla toivottavasti et ole koiranomistaja, sääliksi kävisi koiraa.
Koira ei ole agressiivinen jos et siitä sellaista tee. Omalla laiskuudella ja välinpitämättömyydellä rotuun katsomatta koirasta saa vaikeasti hallittavan ongelmakoiran.. Aika perus ajatusmaailma joillakin ihmisillä se, että kun hankitaan pieni koira tai ns.helppo perhekoira esim. kultainen noutaja ja koiraa ei viitsitä kuin sisäsiistiksi opettaa ettei vaan ne omat ihanat ikean matot ja sohvat ole kusiläikillä. Sitten ihmetellään mikä koirassa on vikana kun se rähjää muille koirille ja ihmisille, kuitenkin se vika löytyy aina siitä remmin toisesta päästä. Tälläseen koirien laiminlyöntiin törmää valitettavan usein. Ja se kaikkien rakastama kultainem noutaja "jostain kumman syystä" johtaa suomessa purutilastojakin.. Koirassa on iso vastuu ja jos se vastuun ottaminen on niin kamalan vaikeaa sulle niin jätäppä hankkimatta se koira!
Kyllä ne "helpotkin" koirat pitää kouluttaa!

Tohon ulkonäkökysymykseen sen verran, että et taida koirista tai niiden omistuksesta mitään tietää. Lähtökohtahan on se että koiraa ei valita ulkonäön mukaan, vaan sen minkä rotunen koira sinulle parhaiten sopii. Staffi on työkoira joka vaatii tekemistä ja harrastamista mihin sitä energiaa purkaa. Ja omasta mielestäni staffi on tosi kaunis koira, mutta makuasioistahan ei voi kiistellä..

 

Staffeista kysely kaksplus-, tai "vauvapalstalla" on yhtä hedelmällistä kuin parisuhdeasioista kysely. Mielipiteitä on monia ja täällä ne kaikesta kaiken tietävät keittiöterapeutit ja taistelukoira menneisyydestä kiihkoilevat jakelevat nasevia mielipiteitään.

Itse staffin omistaneena ja parisuhdeasioissa parisuhdeterapeuttia avuksi käyttäneenä, kysy staffeista suoraan kasvattajalta. Mene katsomaan kasvattien tapaamisia ja juttelemaan ja kyselemään niistä paikan päällä. Etsi avuksi ihmisiä jotka oikeasti tietävät asioista jotain.

Kuten ällöttävät toimittajien tai roskalehtien kirjoittamat artikkelit vaikka uskottomuudesta ja muu mässäily aroilla ja tärkeillä asioilla, kannattaa jättää arvoonsa kaikki jyrkät kannanotot myös näistä koirista.

Itse sen koiran kuitenkin joudut kasvattamaan ja vaikka kuinka nekin ovat yksilöitä, sulla itselläsi on suurin vaikutus siihen, miten saat sen koulutettua ja miten koira näkee itsensä lauman jäsenenä. Esim. uskoton exäni miettii nykyisin, voiko hän pitää entistä koiraamme kun se alkoi irvistellä kersalleen. Mitta tulee koirallekkin täyteen, jos alituiseen toinen on kiusaamassa tai härnäämässä, olkoonkin kuinka lapsirakas rotu. Lisäksi "inhimillistäminen" siinä, että pyytää lastaan halaamaan koiraa tuon jälkeen, merkkaa se koiralle alistamista.

Kiitos sen, että toinen pitää koiraa itsestäänselvyytenä ja inhimillistää koiraa, olen saamassa koiran takaisin itselleni. Ja eiköhän syy siihen löydy sieltä joka hihnaa kädessään pitää. Absurdia elämää kylläkin, ensin pitkän itkun saattelemana yrität luopua koirasta ja nyt sitten toisen omien valintojen seurauksena, olen saamassa koirani takaisin. Vaikka koira on eläin, on se silti perheenjäsen ja se ansaitsee yhtälailla hyvää koiran elämää. Se ei ole kuitenkaan inhimiliistämistä vaan sitä, että koira tietää paikkansa laumassa. Staffeista ja muista koirista löytyy varmasti paljon iloa vuosiksi eteenpäin, ilman työtä ja koulutusta se ei kuitenkaan onnistu.

 

[QUOTE="jiijii";27270550]Kyllä se koira sitten joskus lähtökohtaisesti minulle tulee ja minun ulkoilutettavakseni. Tietenkin se on koko perheen koira, mutta ei tässä lapsille olla koiraa hankkimassa
Lisäks mun nuorin lapsikin on jo 12, joten ihan pienistä ja ajttelemattomista lapsista ei ole edes kyse [/QUOTE]

Sitä vaan, että kun tuolla aiemmin kirjoitit, että lapsi ei koskaan mene yksin koiran luo. Niin, että ootko aina itte kotona tai onko koira erillisessä tilassa, kun laps tulee vaikka koulusta kotiin tai aamulla ennen koullunlähtöä?

 

Jokasella on oikeus omaan mielipiteeseensä mutta mulla on esim todella vahva staffi uros! Tykkäö lapsista rakastaa kaikkia ja mikä parasta ei piittaa jos lapsi on vaikka hieman raju kun kipukynnystä löytyy!!!! Kyllä jokainen koira saadaan vihaiseksi! Esimerkkinä kaverin niin lutunen villakoira kävi yllättämällä kiinni käteeni kun käveli. Ohi ja söi luuta???? Jos olisin ollut 5 vuotias lapsi olis mulla tullut varmaankin pitempi sairaala reissu? Kyllä se on omistajan koulutuKsesta kiinni ja siitä onko omistaja koiran johtaja vai koira omistajan! Kyllä taas idiootit päässy vauhtiin kun haukutaan koko rotu heti! Aivot käyttööön ihmiset

 

Ottakaa koira joka on isäntänsä näköinen

 

Yleensä vika on omistajassa, ei koirassa. Koira on laumaeläin ja se tarvitsee aina johtajan tai se ryhtyy itse. Itsellä pelkkää hyvää kokemusta staffeista.

 

Itse viiden staffin kanssa kasvaneena ja tälläkin hetkellä yhden kanssa asuvana voin suositella lämpimästi rotua kaikille määrätietoisille ihmisille. Meinaan sitä, että koira vaatii ensimmäisen vuoden aikana todella pitkää pinnaa ja sääntöjä, mutta sen jälkeen "helpottaa".
Staffi ei ole koira, jonka voit jättää koirapäiväkotiin tms. Mutta on äärettömän onnellinen päästessään mukaan vaikka ajelulle autolla, kunhan on perheensä kanssa.

 

Jaa niin joo, furunkuloosi on rodulla yleinen riesa. Jonkin verran on myös suolistovaivoja ja korvatulehduksia.