Suhde anoppiin...

Eli ihan vain kyselen, että miten teidän välit anoppiinne muuttui lapsen/lasten syntymän jälkeen? Paraniko vai huononiko?

Meillä huononi... Kai se oli anopille shokki... Tajusi että taidan olla hänen "pienelle pojalleen" tärkeämpi kuin hän ja kun vauva syntyi, ymmärsi kai että oli nyt "menettämässä" poikansa minulle "lopullisesti". Tai niin ainakin luulee/kuvittelee...
Tähän asti anoppi on meinaan paaponut poikaansa kuin pientä vauvaa...Ihan älytöntä kun kyseessä on kuitenkin 30-vuotias mies...
Nyt sitten keksii päättömiä juttuja ja levittelee niitä ympäriinsä ja yrittää keinolla millä hyvänsä tulla meidän väliin....Hohhoijaa...

 

Mielenkiintoista tuo äitien takertuminen poikiinsa. Tyttöjä tuetaan ja ostellaan lapsenlapsille kaikki ja hoidetaan mutta pojilta pitäisi itse saada apua ja kova pala, kun poika perustaa oman perheen. Silti odotetaan että poika käy auttamassa, ja itse autellaan vaan tyttären perhettä kaikin tavoin. Näin meillä.

 

Juu, tuo avun tarvitsiminen...Tuttua hommaa myös meillä...
Miehelle soitetaan koko ajan että tarvis tulla tekemään sitä ja tätä. Yrittää oikein että mies olisi mahdollisimman paljon siellä vanhempien luona, ei oman perheensä luona. Sitten kun se mies menee sinne, niin äippä se siellä paapoa äheltää... Sitten kun minä menen joskus mukaan (miehen pyynnöstä), minua ei olla huomaavinaankaan tai sitten aletaan heti neuvomaan/arvostelemaan aika pistäväänkin sävyyn lastenhoidosta...
Mitä saa tehdä ja mitä ei ja miten hän teki ja miten ennen tehtiin ja....
Ei oikein tunnu aina kivalta....

Toivoa vaan sopii ettei itsestäni tule semmoista...

 

meillä anopin kans välit oli ennen oikee kireet ja esikois pojan aikana huolehti koko ajan ja kyseli kuulumisiani mieheni kautta mutta nyt kun emme anopin kans nää paljon ollenkaa niin välit pysyy hyvänä mut poika lapsemme on sille ja mun äidille todella tärkee joten ne ei niin huomioi meidän 10kk tyttöö vaikka onki anopille ainut tyttö kun itellä on vain poikia ja mun äidille se on ainut tyttären tyttö kun itellä on poikia ja tyttöjä,
tympäsee vaan kun emmaakin odotin niin ei oikee kyselty mun kuulumisia enään eikä vointia ja nyt kun odotan kolmatta niin siittä ei kysellä ollenkaa.
ite en edelleen oikee pidä anopistani ja tuskin koskaa kun se puuttuu jokkaiseen asiaan ja silloinkun lapset syntyivät niin minä olin niille vaan imettäjä ja anoppi piti niitä aina sylissä kun kävi meillä mutta kun se meni tupakille niin tyrkytti lastamme joko appiukon sylliin tai mun miehen ja jos ne ei ottanut niin minä olin viimeinen ehdokas :\|
mulla on just sellanen anoppin kuin on sanonta että anoppi on pahin

 

\

Eli ihan vain kyselen, että miten teidän välit anoppiinne muuttui lapsen/lasten syntymän jälkeen? Paraniko vai huononiko?

Meillä huononi... Kai se oli anopille shokki... Tajusi että taidan olla hänen "pienelle pojalleen" tärkeämpi kuin hän ja kun vauva syntyi, ymmärsi kai että oli nyt "menettämässä" poikansa minulle "lopullisesti". Tai niin ainakin luulee/kuvittelee...
Tähän asti anoppi on meinaan paaponut poikaansa kuin pientä vauvaa...Ihan älytöntä kun kyseessä on kuitenkin 30-vuotias mies...
Nyt sitten keksii päättömiä juttuja ja levittelee niitä ympäriinsä ja yrittää keinolla millä hyvänsä tulla meidän väliin....Hohhoijaa...

kuulostaapa jotenkin tutulta....

 

Kauhulla odotan miksi mahtaa anoppi-poika/mies-miniä suhde muuttua, jos joskus saadaan lapsia. Nyt kun on sellainen, että jos on pakko, niin sitten näen anoppia, muuten en kestä sitä.
Selvinpäin on oikein mielinkielin, mieheni on hänen paras poikansa ja minä tietenkin ihanin miniä, ja on ihanaa, että olemme yhdessä.. Sitten alkoholisoituneena jutut on TÄYSIN toista. Mies on luuseri, josta ei koskaan tule mitään, ja minä olen patalaiska hyväksikäyttäjä, eikä meidän kuuluisi olla yhdessä. :kieh:
On tuo jotain selittänyt miehelle, kuinka minä VIEN ( ) häneltä pojan. Joo, olen ihan hirviö, joka toinen päivä vien poikia pahaa aavistamattomilta äideiltä.. Ja siis mulle on ihan sama, vaikka avoni näkisi äitiään vaikka joka päivä, kunhan meidän suhde ei siitä kärsi, ja kunhan mun ei tarvitse nähdä sitä.
Vähän sairaalta riippuvuussuhteeltahan tuo noitten meininki vaikuttaa, mutta pidän suurimmalta osalta suuni kiinni. Tosiaan niin kauan, kun ei meidän elämäämme tule liikaa häiritsemään, yritän sulkea silmäni. (Vaikka välillä ottaakin koville.)

 

Juu... Taitaa noilla anopeilla olla tuo selän takana p.skaa puhumisen taito hallussa... Tosin eivätkö ne tajua, että jäävät siitä kiinni??? Salailua ja valehtelua...poikansa kiinni pitämistä hampailla tai keinolla millä hyvänsä...Mutta ei lannistuta:VIEDÄÄN NE POJAT HEILTÄ!!!!! :kieh:

Mä en ole enää anopille armoa antanut... Meni tuossa kerran vähän liian pitkälle. Heh, oli käynnyt meidän postilaatikolla ja ottanut sieltä muutamat laskut mukaan ja jopa käynnyt maksamassa ne kun oli ajatellut että meillä ei olisi rahaa maksaa niitä.Mulla ja miehellä työt molemmilla että hip hei...

 

Mulla ollut aina ihan hyvät välit anopin kanssa, mutta lapsen jälkeen välit läheni tosi paljon. Taitaa olla aika helmi anoppien joukossa =)

 

meillä oli anopin kanssa hyvät välit ennenkuin meille tuli tyttö vauva , sen jälkeen meillä on ollut
ylä sekä ala mäkeä anopin kanssa, mut se on varmaan siitäkin kun mun anopilla ei ole tyttöä vaan
sillä on kaksi aikuista miestä, mut toista se ei ole viellä päästänyt napanuorasta irti,
joudun välillä olla kovilla kun mies on 35v. tahtoo vieläkin määräillä miten pitää tehä jossain
asioissa kuten lasten kasvatus, ym..ym.. mut me asutaan anopin kanssa samassa taloudessa!!!!
et on mulla kestämistä....... meillä on kaksi lasta tällä hetkellä anoppi suosii vnhemaa lasta kun
se sattuu olemaan tyttö nuorempi on poika... et silleen meillä. :\| :'(

mies on aivan riippuvainen vieläkin äidistä ....

 

Meillä meni anopin kanssa välit esikoisen synnyttyä erilaisten kasvatus/hoitonäkökohtien vuoksi. Anopista tietysti tuntui että emme arvosta häntä ja hänen neuvojaan ja suuttui kai lopullisesti sitten jostakin kun pidimme oman päämme. Monet itkut itkin aikoinaan kun tuntui että anoppi jatkuvasti on arvostelemassa ja 'eihän sitä nyt noin tehdä'-neuvomassa.
En kuitenkaan saanut selvitettyä koskaan kuinka pahalta hänen arvostelunsa meistä tuntui, ja nyt lapsemme ollessa kolme vuotias, hän ei pidä tähän juuri mitään yhteyttä. Toivoimme että suhtautuminen olisi muuttunut anopin tyttären saadessa lapsen, koska ajattelimme että silloin hän näkisi että lapsia tosiaankin hoidetaan nykyään eri tavalla kuin ennen. No näkihän anoppi sen, mutta olisiko tuntenut itsensä sitten nöyryytetyksi tai jotakin kun oma tytärkään ei uskonut niitä neuvoja.
Näin meillä. Toivottavasti teillä muilla menee paremmin. Soisin lapselleni läsnäolevan mummin ja olen yrittänyt käyttäytyä anoppia kohtaan aina hyvin ja kohteliaasti (en koskaan vähätellyt hänen mielipiteitään ääneen, tein vain oman mieleni mukaan), mutta tähän pisteeseen tämä juttu on nyt mennyt ja se on tosi surullista.
Odotan nyt toista lasta, toivon jotenkin tämän myötä voivani lähentyä anopin kanssa uudelleen ja korjaavani tilannetta jos jotain korjattavaa hänenlaisensa jääräpään kanssa on.
Hyviä anoppisuhteita teille

 

Anoppini mielipiteitä:

- Minä tukehdutan poikani kantamalla häntä kantoliinasta ja siitähän sitäpaitsi tippuukin.

- Pilaan lapseni ihon lopullisesti käyttämällä kestovaippoja.

- Lapseni ei saa tarpeeksi vitamiineja/ravintoaineita, koska syötän hänelle useammin omassa maassa kasvatettuja vihanneksia ja marjoja kuin kaupan purkkiruokaa.

- Kiusaan lastani pukemalla hänelle ulkovaatteet.


Näistä kommenteista voi jokainen päätellä millainen suhde meillä on...

 

Meillä sen kun parani, aina ollaan oltu kuin hyvät ystävykset, koskaan ei olla nahisteltu eikä muutakaan :heart: