suhde,jossa kummatkin omalta taholtaan varattuja

hei,

mulla oli myös voimakas ihastuminen työkaveriin, vaikka oma avioliitto on täysin kunnossa (mies vaan on aika paljon poissa...). molemmat olemme naimissa ja molemmilla lähes tismalleen samanikäiset lapset.

emme koskaan ottaneet asiaa puheeksi suoraan, emmekä "tehneet" mitään, mutta vietimme aika paljon aikaa yhdessä. lopulta meistä tuli todella hyvät ystävät, ja sitä olemme vieläkin. outoa, mutta hän voi puhua mulla perheasioistaan todella suoraan, ja myös päinvastoin. molemmilla on sellainen olo, että tuntee toisen hirmuisen hyvin, ja luottamus on vahvalla pohjalla. pystyn nauttimaan ystävyydestämme, mutta en ikinä "ylittäisi rajaa", sillä tiedän että oma mieheni ja hänen rakkautensa on kuitenkin mun elämän isoin juttu.

ajattelin, että kulttuurimme on yksiavioinen, vaikka ihmiset eivät luonnostaan sitä ole. siksi on mahdollista ihastua ja rakastua useisiin ihmisiin. jos haluaa kuitenkin pitää elämänsä kasassa, niin kannattaa miettiä mitä tekee.

 

Tämä ketju nyt sitten meni näköjään tälläiseksi uskolliset vastaan uskottomat jupinaksi. Se ei ap:lla varmaan ollut tarkoitus.
Mielenkiintoista olisi kuulla myös miesten mielipiteitä asiasta. Etenkin tietenkin tälläisessa tilanteessa olleiden tai olevien.

 

Mies oli kihloissa kun ensi kerran tapasimme. Tästä sitten alkoi seurustelu ja mies jätti kihlattunsa. Tätä seurustelua kesti 2,5 vuotta, jonka jälkeen mies tuumasi " ettei hän enää rakasta minua ja kaipaa jotain uutta". erosimme!!!!

Kokemus tämäkin!!