Suhde lähti jäähylle!

Miehen kanssa yhteis eloa on vasta reilu vuosi takana. Rakkautta ja intohimoa on riittänyt, olemme olleet onnellisia. Syksyn mittaan oma jaksamiseni on ollut tiukilla. Osa syynä siihen on ollut vanhempieni ero, jonka kautta olen joutunut hoitamaan hiedän asioitaan, koska eivät tule toimeen.. mutta kuitenkin. Oma jaksamiseni on ollut niin kovilla että se vaikuttaa meidän suhteeseemme. Oon ollut tosi v*ttu pää mietäni kohtaan! Huudan ja mesoan pienen pienistäkin asioista, puran oman pahan oloni häneen. Mies on onneksi ollut ymmärtäväinen ja tukenut minua, ei ole kertaakaan edes huutanut takaisin.

Minun oli kuitenkin pakko laittaa suhteemme jäähylle. En jaksa tällä hetkellä antaa omaa panostani sille. Kaiken lisäksi tällä mesoamisella hajotan suhdetta vain entisestään! Enkä pysty katsomaan itseäni peilistä kun huomaan mitä teen.

Sovimme että katsomme tilannetta kun saan omat asiani kuntoon. (joissa mies ei pysty tukemaan) Tilanne on oikeasti se että hajoan tänne enljän seinän sisään. Olen ollut nyt 3 ja puoli vuotta kotona lapsen kanssa, se ei varsinaisesti ahdista. Mutta se etten tiedä minne menisin ja mitä tekisin? Ei ole etes ammattia! Olen päättänyt nyt että lähden opiskelemaan lastenohjaajaksi, mutta siihen pääsee vasta vuoden päästä. Jotenkin oon vaan jumittunu tänne kotia enkä uskalla lähteä mihinkään. (toki pidän sosiaalisesta elämästäni huolta) Jonnekkkin pitäis päästä puhumaan näistä asioista että mikä oikein mättää ja mikä ahdistaa näin kovasti. Kun päällisin puolin kaiken pitäisi olla ihan jees!

Osaisko kukaan sanoa mistä voisin hakea apua? Esim. seurakunnan kautta.. Missä voin puhua asiani?

 

Oman alueesi perheneuvolasta voisi apu löytyä psykologin kanssa keskustellessa, seurakunnasta myös. Yksin ei kannata päätä hajoittaa lisää seinien sisällä ja haavoittaa siinä sivussa omaa perhettä. Voimia sinulle elämään ja kyllä se elämä vielä hymyilee, aika ja puhuminen yhdessä parantaa haavat.

 

Hae Jumalalta apua, mitkään terapiat eivät auta, vain Jumala voi korjata asiasi. Jos annat elämäsi Jeesukselle ja tunnustat syntisi ja alat rukoilemaan vanhempiesi puolesta, niin kaikki selviää kuin itsestään. Näin kävi omassa elämässäni. Ongelmani olivat moninkertaisesti pahempia ja olin jo itsemurhan partaalla. Mutta tänäpäivänä saan vain kiittää Herraa sittä mitä hän on minulle tehnyt.

 

kokeile seurakunnan diakonissaa. perheneuvolaan on liian pitkät jonot. myös papin kanssa voi jutella

 

Täällä yksi ehdokas kuuntelijaksi :wave: :wave:

 

jos et ole uskonnollinen en suosittele seurakuntaa.. itse kävin psykiatrian polil ja sain seuraavaks päiväks ajan ku soitin ja se oli ilmaista ainakin siellä missä asuin sillon..

 

Anna aikuisten ihmisten hoitaa omat sotkunsa itse, oli väleissä tai ei.
Minä en ainakaan suostuisi hoitamaan toisten riitoja, jos siitä oma elämä noin paljon kärsisi

Ei sulla ole mitään velvoitteita hoitaa vanhempiesi eroa, hommatkoon siihen jonkun ulkopuolisen, vaikka seurakunnalta, jos ei muualta löydy, eivätkö he itse ymmärrä mitä sinulle tällä tavoin saavat aikaan, rupea nyt kasamaan niitä oman elämäsi palasia, ennen kuin on liian myöhäistä, ja anna toisten hoitaa oma elämänsä :hug:

Kaikella ystävällisyydellä kuitenkin

 

\

Anna aikuisten ihmisten hoitaa omat sotkunsa itse, oli väleissä tai ei.
Minä en ainakaan suostuisi hoitamaan toisten riitoja, jos siitä oma elämä noin paljon kärsisi

Ei sulla ole mitään velvoitteita hoitaa vanhempiesi eroa, hommatkoon siihen jonkun ulkopuolisen, vaikka seurakunnalta, jos ei muualta löydy, eivätkö he itse ymmärrä mitä sinulle tällä tavoin saavat aikaan, rupea nyt kasamaan niitä oman elämäsi palasia, ennen kuin on liian myöhäistä, ja anna toisten hoitaa oma elämänsä :hug:

Kaikella ystävällisyydellä kuitenkin

yhdyn täysin tähän. omat vanhempani ovat vielä yhdessä mutta tappelut ovat heillä jokapäiväistä elämää. Sen jälkeen kun muutin pois kotoa en ole päätäni vaivannut heidän ongelmillaan ja heti on oma olo ollut kymmenen kertaa parempi. Sen verran teen oman osani että otan pikkusiskot meille yökylään silloin kun "riitakausi" on pahimmillaan. Muuten saavat tehdä toisilleen mitä lystäävät...