Suhdesoppaa.. Mitähän pitäis ajatella..

Meillä siis mies yleensä aktiivisempi osapuoli... Mä kaipaan enemmän (varsinki nyt raskaana ollessa) läheisyyttä ja rakkautta, siis sellasta "viatonta".

Kaikki oli erinomaisesti siihen asti, kunnes mies paljasti lauantaina (kun siltä suoraan asiaa kysyin), että se polttelee silloin tällöin esim. töissä. Ei siinä muuten mitään, ei sen tarvis jokaista tupakkaa mulle ilmoittaa tms, mutta jotenkin tunsin itseni petetyksi, kun toinen on mulle esittänyt olevansa täysin raitis ja kaikki läheiset ovat ihailleet, kun se himopolttaja ei ole enää pariin vuoteen poltellut. Ja näin minäkin luulin. Ja kysyttäessä asiasta, kehaisin miestäni, myös hänen kuullen. Eikä hän korjannut asiaa mitenkään. Nyt vaan oon alkanu ihmettelee, et miks haisee joskus töistä tullessaan... Ja kun se lauantaina paljasti ton pitempiaikaisen "petturuutensa", alkoi se maanantaina polttaa kaverin luona ihan mun nähtenikin. Tää oli meillä aiemmin suuri riidan aihe, kun en itse voi sietää tupakkaa...

No, mä siis otin kylmän viileesti sen lauantaisen "paljastuksen", mut joku jäi silti kaihertaa mieltä. Ja se joku oli mun klassinen pelko: Entä jos kohta paljastuu jotain muutakin...

Avauduin näistä huolistani asiallisesti sunnuntai-iltana ja saatiin aikaan todella syvällinen ja mun mielestä ihanan raikas keskustelu. Puhuttiin melkein aamuun kaikkea, joka on E R I T T Ä I N harvinaista! Mies kun on tavallinen suomalainen (syvemmistä) puhumaton..

Maanantaina mun mieli oli pirteä ja laitoin miehelle iloisia/suloisia viestejä töihin, mutta hän ei vastannut niihin mitään. Töistä soitti iltapäivästä, mutta aika "kalskean" kuulonen... Ja kun se kotiin tuli, itteä kiinnosti olla lähellä jne, niin toinen ei oikeen syttynyt.. Ja lisäks poltti illalla mun nähteni (joka on sen paineiden purkamista siis vissiinki). Tuli surullinen olo. Mitä paineita sillä vielä on? Tai mitä murheita? Joista se ei ois puhunu sunnuntaina... Eikö se puhuminen sitä yhtään helpottanut? Ainakin mun oloa se helpotti.

Eilen illalla sit käperryin miehen kainaloon. Niin kohta mies antoi yösuukon ja käänsi selän. Jäin ihan kysymysmerkiksi. Siiiiiis!? Jos mä oon ennen mennyt omaehtoisesti sen kainaloon ja kylkeen kiinni, niin se yleensä heti ottaa lähelle jne... Mutta nyt ei...

Kysyin sit et miltä siitä on tuntunu, ku oon laittanu helliä viestejä töihin parina päivänä? Mies: Ihanalta, laita vaan lisää niitä.
Kysyin et mikset sit vastaa niihin mitään? Mies: No kyllähän mä iltapäivällä aina soitan. (kuivan normipuhelun) (Ennen on ehtinyt viestitellä töistä mihin aikaan vain. Onko nyt jotenkin kiireistä siellä varsinki aamupäivisin!? niin ainakin väitti.)

Mä sit vaan sanoin, et "tunnut jotenkin vähän etäiseltä ja kylmältä..."
Niin toinen sängyn toiselta laidalta laittaa käden päälleni, mutta ei tuu itse yhtään lähemmäksi.

En tiiä. Jotenkin tuli niiiiiiiiiin surullinen olo, että vain itkin hiljaa.

Aamulla mies tuli vähän turhanki kiihkeästi pusuttelemaan ennen töihin lähtöä ja kiehnäämään viereen, aivan niinku sen PITÄIS. (ja siis sitä toivonki, mut enemmän eilisiltana olisin toivonut..) Ja vielä töihin lähdettyään laittaa viestin, et "mitä tykkäsit lempeästä herätyksestä.." Minä vain jäin itkemään yhtä surullisena kuin edellisenä iltana....

Onko nää mun raskaushormoonit jotka laittaa mut surulliseksi ja jotain... Vai mättääkö tässä mikään.. Ja jos niin mikä?

(Toisesta naisesta kysyttäessä mies sanoo: "Ei tosiaankaan oo! Mihin mä toista naista tarvisin, kun mulla on jo niin hyvä vaimo!" Ja sit kehuja perään..)

 

Käy juttelemassa vaikka psykologille... Koska sinä otat kaikki "sanomiset ja ei sanomiset ja tekemiset ja tekemättäjättämiset" elämää suurempina asioina, jotka jotenkin mystisesti liittyvät sinuun ja kaikkeen mahdolliseen. Eihän kukaan tuollaista jaksa.

 

Älä ylianalysoi. Toisinaan ei fiilikset kohtaa, anna silloin tilaa, kun itekin sitä toisinaan toivot.

 

Voi kuulostat ihan multa
Mä oon onneks oppinut raskauksien jälkeen ottamaan vähän iisimmin
Sanon siis että sulla on varmasti tosi ihana mies ja haluaa olla sulle hyvä ja yrittää mutta kaikki ei aina voi hempeillä kun toisella on tarve. Syytä raskaushormoneja, äläkä ainakaan painosta miestäsi enempää vaan yritä olla hyvällä mielellä ja ottaa rauhassa

Kyllä ne merkit toisesta naisesta usein on vähän voimakkaammat! Sellasta on turha edes ajatella jos kyse on yleisesti luotettavan oloisesta miehestä ja tupakoiminen ei hänelle varmaankaan ole iso asia, vaan juurikin sellainen hermojen nollaus. Oma miehenikin kuulemma polttaa aika usein töissä, tämän kuulin hänen työkaveriltaa ja meinasin suuttua mutt tajusin ettei se ole minun asiani.

 

Voi kuulostat ihan multa
Mä oon onneks oppinut raskauksien jälkeen ottamaan vähän iisimmin
Sanon siis että sulla on varmasti tosi ihana mies ja haluaa olla sulle hyvä ja yrittää mutta kaikki ei aina voi hempeillä kun toisella on tarve. Syytä raskaushormoneja, äläkä ainakaan painosta miestäsi enempää vaan yritä olla hyvällä mielellä ja ottaa rauhassa

Kyllä ne merkit toisesta naisesta usein on vähän voimakkaammat! Sellasta on turha edes ajatella jos kyse on yleisesti luotettavan oloisesta miehestä ja tupakoiminen ei hänelle varmaankaan ole iso asia, vaan juurikin sellainen hermojen nollaus. Oma miehenikin kuulemma polttaa aika usein töissä, tämän kuulin hänen työkaveriltaa ja meinasin suuttua mutt tajusin ettei se ole minun asiani.

Olipas ihana lukea tää. Siis iteki tosiaanki tiiän, ettei se oo mun asia jos toinen polttelee esim. töissä, mut en tiiä miks sitä muka otti heti nokkiinsa siitä. Oikeesti oon niiiiiiiin rakastunu mieheeni ja se on niiiiiiiin hyvä mies, mutta sitä just ihmettelen, et miksi minä suhtaudun asioihin niin oudosti nyt.. Kai tää on joku ohimenevä hormoonimyllerrys... Tähän mennessä mä oon vaan ressannu et onko kaikki vauvaa varten olemassa ja kun nyt oon saanu paikat järjestykseen ja tavarat hankittua, niin sit alkaa selvittelee suhdetta, et onko se nyt tarpeeks hyvä vauvaa ajatellen. Vaikka se siis tosiaanki sitä on! Pitää taistella noita hormooneja vastaan, ku niiiiiin ärsyttäviä tämmöset ikävät tuntemukset!

 

Mä kanssa sanoisin että sulla on nyt vaan raskauden takia hormonit vähän valloillaan ja ilmeisesti oot samanlainen yliherkkis kuin esim. mä Välillä näitä meidän miehiä käy sääliks kun meillä mielialat ailahtelee ja puolikaskin sana mieheltä väärään suuntaan tuntuu suunnilleen juurikin tuolta että "onko sulla toinen nainen?"... Jos saatte vielä miehen kanssa hyvän juttutuokion aikaseks niin puhukaa ihmeessä näistä raskauden tuomista muutoksista! Itsehän sitä raskautta ajattelee lähes taukoamatta, mutta miehelle asia ei välttämättä ole niin konkreettinen joten mielessä voi varmasti olla miljoona muutakin asiaa (kuten vaikka ne työpaineet) niin että ei se ihan oikeasti tajua mitä raskaana oleva nainen kaipaa ja tarvitsee.. Ei hätää, musta toi kuulostaa niin oppikirjatapaukselta herkästä raskaana olevasta naisesta

 

Mä osaan kyllä olla tollainen ihan ilman mitään raskaushormoneja mutta onneks oon pikkuhiljaa huomannut sen puolen itsessäni ja taistenlen niitä ylilyöntejä vastaan kaikin voimin sillä mies ei niitä ole ansainnut.

Meille yksi tosi suuri tappelu oli porno. Mies ei ollut yhtään ajatellut sitä suurena asiana ja kai se on jotenkin hyväksyttävää miesten piireissä varsinkin mutta itse loukkaannuin suunnattomasti kun yksin tätä harrasti. Mies ei kuitenkaan ollut yhtään ajatellut sitä siltä kantilta kuin minä maalailin piruja seinille

Tällainen tunnehirmu olen mutta onneksi mies tietää sen