Suhtautuminen aktiiviseen ja itsenäisesti osallistuvaan isään?

En tiedä, onko tätä aihetta puitu paljonkin täällä jo aiemmin, mutta tuli ajankohtaiseksi omassa elämässäni nyt, joten ajattelin avata tästä uuden ketjun.

Olen onnekseni saanut lapselleni isän, joka on todella aktiivisesti ja ennen kaikkea itsenäisesti mukana lapsemme elämässä. Ympäristön reaktiot jopa neuvolaa myöten ovat olleet kovin vaihtelevia, enimmässä määrin kummeksuvia. Usein myös minun äidillisyyttäni kyseenalaistetaan, kun en olekaan lapselle korvaamaton suhteessa isään.

Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia? Isiä toisaalta kannustetaan olemaan osana lapsen elämää, mutta "liian aktiivinen" isä herättää kummastusta ja toisaalta kääntää katseen äitiin, joka saa isän osallistuessa höllätä. Sääliksi käy isää, kun joutuu niin kovin ristiriitaisten paineiden kohteeksi. Minä annan kyllä isän osallistua juuri sillä intensiteetillä kuin hän itse haluaa, mutta näen miten vahvaa itsetuntoa aktiivinen isyys kysyy esimerkiksi neuvolassa, jossa tunnutaan aktiivisen isyyden osalta elävän vielä keskiaikaa...

 

En oo huomannut tuollaista...aktiiviset ja osallistuvat isät on aika yleinen juttu minusta.

Tietty jos homma menee siihen, että äiti ei tee mitään ja isä tekee kaiken, niin sitä voidaan ihmetellä . Esimerkiksi se, että äiti ei koskaan ole neuvolakäynneillä mukana, voi olla outo juttu.

 

Minulla on samanlainen mies joka on maailman paras isä! Lapsettomuudesta kärsittyämme päätimme hoitaa vanhemmuuden fiftififti ja näin ollaan tehty. Mitään pahaa ei koskaan olla kuultu eikä kukaan ole minua moittinut (ainakaan suoraan). Olen kai päätöksessäni ollut niin varma aina ja tapamme meille niin luonteva ettei kellään ole ollut nokan koputtamista.

 

Minä saan osakseni sellaisia komentteja että miten se isä jaksaa. Tuntuu että minä olen se laiska osapuoli kun mieheni osallistuu. Molemmat teemme perheemme eteen paljon. Mielestäni emme pääse kumpikaan pahemmin laiskottelemaan. Tietenkin on hetkiä jolloin saa olla rauhassa. Mutta vaikka lapsen isä osallistuu niin en minä pääse mielestäni yhtään vähällä.

 

Tai sitten sä vaan luulet, ei meillä ainakaan olla kateltu tai kummeksuttu ollenkaan. Muskarissakin isi aikoo edelleen käydä pojan kanssa, vaikka taatusti on aikalailla ainut isä....

 

Mä olen lähinnä kohdannut sellaista että ihmiset pitävät minua onnekkaana, kun olen löytänyt niin hyvän miehen joka aidosti osallistuu lastensa elämään.

Monasti on jopa kehoitettu pitämään miehestä kynsin ja hampain kiinni, kun osallistuva isä on kuulemma harvinaisuus. Tiedä sitä sitten, mutta itse en vähempään tyytyisi.

 

Tai sitten sä vaan luulet, ei meillä ainakaan olla kateltu tai kummeksuttu ollenkaan. Muskarissakin isi aikoo edelleen käydä pojan kanssa, vaikka taatusti on aikalailla ainut isä....

meillä käy kans lapsen isä muskarissa. Siellä on usemapikin isä mukana.

 

meillä isi on paljon lasten kans kun pystyy. isi onki välil mulle sanonu jos on yksin lasten kans jossain et kuinka pitkään esim jotkut teinit on sitä katsonu, ja taas vanhemmat ihaillu..ym..

 

Olen huomannut saman. Molemmat lapseni ovat olleet isiensä hoivissa vastasyntyneestä lähtien ja melkein jokainen on äimistellyt, missä vauva on (jos olen ollut yksin kaupassa, salilla tai ravintolassa) Ja mikä hassuinta, nyt kun olen yh ja olen ollut vapaa-aikaa viettämässä ulkona, siellä ne ihmiset vasta ihmettelevätkin, että missä lapset ovat, vaikka luulisi että edes siinä kohtaa tajuaisivat että varmaan isänsä tykö :xmas:

 

Onnittelut sinulle ap! Rohkaise ja kannusta miestäsi lapsen hoidossa. Neuvolasta ja muista tahoista ei kannata välittää... niiden onkin jo aika muuttaa suhtautumistaan yleensäkin erilaisiin perheisiin. Kaikki perheet eivät tosiaankaan ole samasta muotista vaettuja vaan jokainen perhe on yksilöllinen ja tekee omat valintansa niin helpoissa kuin vaikeissakin asioissa ja elämäntilanteissa.

 

Olen huomannut saman. Molemmat lapseni ovat olleet isiensä hoivissa vastasyntyneestä lähtien ja melkein jokainen on äimistellyt, missä vauva on (jos olen ollut yksin kaupassa, salilla tai ravintolassa) Ja mikä hassuinta, nyt kun olen yh ja olen ollut vapaa-aikaa viettämässä ulkona, siellä ne ihmiset vasta ihmettelevätkin, että missä lapset ovat, vaikka luulisi että edes siinä kohtaa tajuaisivat että varmaan isänsä tykö :xmas:

Multakin on kysytty, missä lapset ovat.

Kun sanon että kotona, kysytään "ai yksinkö?!".

Ei, ei yksin vaan isän kanssa. Daa!
(no, isompi on jo yksinkin kotona joskus)

Kyselijät on aina naisia, miehet ei koskaan kysele...outoa

 

Palstalla tuo on opetettu fiktioksi :<

 

Neuvolasta itse asiassa olen saanut kummastusta. Kaipa se sitten on niin äitien paikka, että isä aiheuttaa kummastusta ja epäilyjä, että itse olen väsynyt tai en tykkää neuvolatädistä. Vaikka todellinen syy on se, että miehellä oli sillä hetkellä aikaa ja hän ilmoitti menevänsä, kun jonkun sinne nyt pitää mennä, eikä hän vielä ole käynyt. Ja päiväkodin vanhempainillat on ainakin meillä naisvaltaisia paikkoja. Osallistuvilta miehiltä kysytään tosi asiaankuuluvia kysymyksiä, kuten onko vaimo kipeänä

 

En ole törmännyt kummeksuntaan vaan sen sijaan on paljon kiitelty ja ihasteltu.

 

Millainen on liian aktivvinen isä?

Meillä on isä ollut neuvolakäynneillä, lääkärissä, muskarissa, uimassa, urheilukoulussa eikä ole muistaakseni saanut mitään kummastusta aikaan.