Suhteeni kaatuu rikoksiin ja käyttäytymisongelmiin

Olen 21 v. mies ja olen eron partaalla.
Minulla on naisystävä ja kaksi lasta joita rakastan yli kaiken.
Olen varastellut n. 9 vuotiaasta asti, eikä loppua näy.
Olen elänyt 12 vuotiaasta 18 vuotiaaksi asti eri perhekodeissa.
Lisäksi olen ollut vankilassa pikkurikoksien takia.
En osaa lopettaa varastelua, vaikka kumppanilleni olen kuinka vakuuttanut että se loppuu. Yleensä olen tehnyt murtohommia rahan toivossa, ja lisäksi kaupasta varastelua. Olen kokeillut normaalia työ-elämääkin mutta ei vain onnistu. Nyt nainen lähti kotoa lasten kanssa, enkä tiedä mitä teen.
En ole oikeasti paha ihminen, en vain osaa lopettaa varastelua. Tavallaan hassua tässä on se että alkoholia en käytä laisinkaan. Eli rikokset teen selvinpäin. Olen yrittänyt katkaista välejä vanhoihin kavereihin, mutta aina törmään uusiin "hämäriin" miehiin. Haluaisin elää normaalia perhe-elämää enkä istua vankilassa. Olen aina ongelmissa. Olemme joutunut muuttamaan eri paikkakunnille uuden alun toivossa. Olin niin masentunut,epätoivoinen ja itseeni pettynyt vankilassa että yritin itsemurhaa. en jaksa enää tämmöistä elämää, joten pyydän, että jos jollakulla on ollut sama tilanne tai hyviä neuvoja niin AUTTAKAA!!!!

 

Teidän pitäisi yhdessä naisystäväsi kanssa päästä tuosta eroon. Jos rakastat naisystävääsi todella kovasti,yrität kyllä kaikin keinoin lopettaa nuo tyhmät hömpötykset. Uskon että pystyt lopettamaan varastelut kunhan otat itseäsi kunnolla niskasta kiinni Tai jos vaan et pysty,voithan aina pyytää apua ulkopuoliselta yms.. Kuuntelijoita löytyy aina! Mutta älä pidä niihin vanhoihin kavereihin yhteyttä jos he varastelevat myös.. Tsemppiä sulle,kyllä asiat järjestyy Yritystä vain!
Ymmärrän naisystävääsi todella hyvin ja hänen on varmasti vaikea ymmärtää tilannetta. Mutta hänen tuki on kuitenkin paikoillaan tai ainakin itse kaipaisin todella paljon tukea tuosta.. Tämä on nyt naisen vastaus

 

Kyse voi olla myös kleptomaniasta eli pakonomaisesta tarpeesta varastaa. Tähän saa psykiatrista apua, mutta parantumiseen tarvitset myös rutkasti omaa ponnistusta ja aitoa motivaatiota parantaa elämäsi. Yritä kaikin tavoin, kun sinulla on upea syy miksi tehdä muutos eli kaksi lasta ja kumppani. Yritä päästä irti hämäräjengeistä ja hakea taloudellista apua vaikka sossusta, ettei tarvitse rahan takia varastaa. Nykyinen elämäntapasi vie aina vain syvemmälle suohon. Pohjalta ei pääse kuin ylöspäin, mutta vaikka saat auttavan käden, sinun on itse ponnistettava. Kuin uuden elämän syntyminen, kätilö auttaa, mutta vauva on ponnistettava maailmaan kivusta huolimatta.

 

Ajattelinkin mennä psykiatrille, mutta kynnys on vaan niin kova. Itse asiassa asiat meni jo siihen pisteeseen että hän jätti minut, enkä voinut asialle enää mitään. Olen enää kahden vaiheella. Joko teen itsemurhan tai elän loppuelämäni katumuksessa. Tiedän että tulen katumaan koko loppuelämäni omaa tyhmyyttäni, ja miten päästin elämäni naisen käsistäni. Tiedottomuus satuttaa vähemmän ku jokapäivänen ahistus ja katumus. Kiitoksia vastauksista!

 

On jo iso askel, että tunnustat asian ääneen sekä itsellesi että myös enemmän tai vähemmän julkisesti. Myös minusta tuo kuulostaa kleptomanialta, ja suosittelisin joka tapauksessa kääntymään psykiatrin puoleen tämän hoidossa. Jos tunnistat itsestäsi masennuksen oireita, kleptomaniaa voidaan hoitaa myös yhdessä masennuksen kanssa mm. serotoninergisillä masennuslääkkeillä. Jos haet hoitoa näpistyshimolle, voi se myös osoittaa tyttöystävällesi, että teet todella kaikkesi asian korjaamiseksi, ja että tämä ei aina ole pelkästään yksilön oman tahdon alainen asia, vaan sen hoitoon voidaan tarvita ulkopuolista ja myöskin lääketieteellistä apua. Lisäpontta voi koittaa saada siitä, että nyt sinulla on tärkeä rooli esimerkin näyttäjänä lapsillesi. Voisit myöhemmin kertoa heille, että heidän takiaan taistelit kleptomaniasta eroon. Se varmasti saisi heidät tuntemaan itsensä tärkeiksi. Tsemppiä kovasti!

 

Itsemurha ei ainakaan auta asiaan. Kaikki kääntyy kyllä vielä hyväksi Itse erosin melkein vuosi sitten ex-kihlatustani ja tiedätkö se sattuu minuuun vieläkin. Hän luuli että mulla on juttua toisen kanssa ja jätti minut. Mutta huomasikin että on väärässä. Yritimmi sen jälkeen vielä kerran mutta en osannut olla enään siinä suhteessa. Itse olen nyt toiselle miehelle raskaana,mutta en ole vieläkään päässyt eroon siitä entisestä. Jos edes mietin häntä tai sanon hänen nimensä,nään siitä seuraavana yönä unta.. Mietin monesti,rakastanko häntä edelleen ja pystynkö oikeasti elämään ilman häntä.. Osa musta rakastaa ja ei pysty elämään ilman häntä.. En itse tiiä yhtään mitä tekisin. Mutta asiat petelis90 kyllä järjestyyy Tsemppiä oikein kovasti!!