Suku ei tule toimeen miehen kanssa voiko asialle tehdä jotain?

Sukuni on hiljaista ja sisäänpäinkääntynyttä, mieheni taas hyvin puhelias ja ulospäinsuuntautunut. Tämä on ongelma esimerkiksi sukujuhlissa, koska juhlamme ovat aina tähän asti olleet sellaisia että välillä on pitkiä hiljaisuuksia ja "awkwardiutta". Keskusteluissa kaikki kyselevät lähinnä muilta eikä kukaan kerro juurikaan mitään itsestään ellei joku vartavasten häneltä tiedustele. Tämä on kaikille ookoo ja itsekin olen tähän tottunut.

Mutta mieheni ei, hän ei voi sietää kiusallisia hetkiä tai hiljaisuutta tällaisissa sosiaalisissa tilanteissa, joten hän puhuu ja kommentoi aivan joka väliin jotakin ja kertoo pitkiä tarinoita itsestään, joiden aikana selvästi huomaa että sukulaiseni eivät tunne oloaan mukavaksi. Lisäksi heidän kommenteistaan mieheni tarinoihin kuulee, että pitävät miestä itsekeskeisenä koska puhuu niin paljon itsestään. (hän ei siis sitä oikeasti ole mutta ymmärrän että tulee tällainen vaikutelma kun oma sukuni tosiaan on niin vaatimatonta että kaikki huomio yritetään käännyttää pois itsestä ja miehen sukujuhlissa päinvastoin kaikki aina puhuvat avoimemmin itsestään).

Ongelma tässä on se, että mieheni ei huomaa mitään ongelmaa, eikä siten osaa lopettaa puhumista ajoissa vaan saattaa selittää viisikin minuuttia jotain omaa tarinaansa jota kukaan ei selkeästi jaksaisi kuunnella. Kuinka ottaisin tämän puheeksi miehen kanssa ilman, että loukkaan häntä?

 

Sukuni on hiljaista ja sisäänpäinkääntynyttä, mieheni taas hyvin puhelias ja ulospäinsuuntautunut. Tämä on ongelma esimerkiksi sukujuhlissa, koska juhlamme ovat aina tähän asti olleet sellaisia että välillä on pitkiä hiljaisuuksia ja "awkwardiutta". Keskusteluissa kaikki kyselevät lähinnä muilta eikä kukaan kerro juurikaan mitään itsestään ellei joku vartavasten häneltä tiedustele. Tämä on kaikille ookoo ja itsekin olen tähän tottunut.

Mutta mieheni ei, hän ei voi sietää kiusallisia hetkiä tai hiljaisuutta tällaisissa sosiaalisissa tilanteissa, joten hän puhuu ja kommentoi aivan joka väliin jotakin ja kertoo pitkiä tarinoita itsestään, joiden aikana selvästi huomaa että sukulaiseni eivät tunne oloaan mukavaksi. Lisäksi heidän kommenteistaan mieheni tarinoihin kuulee, että pitävät miestä itsekeskeisenä koska puhuu niin paljon itsestään. (hän ei siis sitä oikeasti ole mutta ymmärrän että tulee tällainen vaikutelma kun oma sukuni tosiaan on niin vaatimatonta että kaikki huomio yritetään käännyttää pois itsestä ja miehen sukujuhlissa päinvastoin kaikki aina puhuvat avoimemmin itsestään).

Ongelma tässä on se, että mieheni ei huomaa mitään ongelmaa, eikä siten osaa lopettaa puhumista ajoissa vaan saattaa selittää viisikin minuuttia jotain omaa tarinaansa jota kukaan ei selkeästi jaksaisi kuunnella. Kuinka ottaisin tämän puheeksi miehen kanssa ilman, että loukkaan häntä?

Voisiko hänelle sanoa, että pidä pienempää suuta

 

Ei kai niitä juhlia niin usein ole?

 

Jännä, en ole ikinä ollut sellasissa juhlissa missä ei juurikaan puhuta...paitsi hautajaisissa on saattanut olla hiljaisempi meininki.

Mutta koeta ottaa asia puheeksi vaikka kysymällä onko miehesi huomannut miten hiljaista porukkaa teidän sukubileissä on, mutta älä syyllistä häntä mitenkään, koska eihän hän tee mitään väärää...yrittää nostattaa tunnelmaa vähän vaan.
Itte välttelisin juhlia missä pitää olla hiljaa ettei muut vaan loukkaannu tai kuvittele puhujaa itsekkääks tms.

 

Mikä teidän sukua vaivaa? Kuulostaa kammottavalta porukalta.

 

Mikä teidän sukua vaivaa? Kuulostaa kammottavalta porukalta.

Näen silmissäni miten 30 ihmistä kyräilee toisiaan pienessä tilassa.

 

Minkä ihmeen takia teidän suku edes kerääntyy yhteen pitämään juhlia..?

 

Näen silmissäni miten 30 ihmistä kyräilee toisiaan pienessä tilassa.

jotain sellaista tuli itsellenikin mieleen.

 

aikuiset ihmiset osaa käyttäytyä. juhlia on kuiternkin harvoin. ja jos ei puhe luista, niin ei luista.