Toisaalta en tiedä miten suhtautua. Kyse on miehen veljen perheestä.
Synttäreihin, ristiäisiin kutsut aina tuli miehen vanhempien kautta. Kun eräänä kesänä oli keskustelu appivanhempien kanssa tästä. Niin seuraavaksi tuli soitto miehen veljen vaimolta. "Pitäisikö sinulle lähettää kirjallinen kutsu?". Vastasin vaan että riittää että soitatte itse eikä tieto tulee appivanhempien kautta.
Aina kun on ollut meillä tai heillä juhlat niin heidän nuorempi tytär ei koskaan leikkinyt meidän lasten kanssa. Hän vaan istui vanhemman vieressä ja kuunteli aikuisten keskustelua. Ei lapsen tietenkään tarvitse leikkiä jos ei halua, mutta luulin jos on sukulaiset niin ehkä leikkii. Vastaus oli, että meidän lapset ovat vilkaita.
Siskoni lapset, tuttavien lapset, kaikki leikkii yhdessä eikä kukaan sano että ovat vilkaita.
No, oli vähän aikaa sitten kouluuntutustuminen. Meidän perheestä kaksi vanhinta lasta lähtee samaan kouluun kun miehen veljen tytär. Juhlasalissa jaettiin lapsia omiin luokkiin. Huomasin että oma tyttö ja miehen veljen tyttö meni samaan luokkaan. Tauolla keskustelin rehtorin kanssa. Rehtorin mielestä ei ollut haita että tytöt ovat samassa luokassa.
Menin ulos. Minua vataan tuli miehen veljen vaimo hymyilen.
Kävin ulkona ja tulin takaisin juhlasaliin. Kävelin rehtorin luokse ja kuulin: "En voi siirtää lasta toiseen luokkaan ilman vanhempien lupaa."
Olin ihan
Miehen veljen vaimo huomasi minua. Sanoi vaan: "Kun hänen tyttö on niin kilpailuhenkinen ja hänen tytöllä on siinä luokassa kaikki kaverit."
En vitsinyt kuunnella enempää. Sanoin rehtorille eetä siirtäkää toiseen luokkaan.
Nyt tuli kutsu synttäreihin. Sanoin miehelleni suoraan: "Ihan samaa mulle suututko vai et, mutta en mene niihin." Vastaus oli vaan: "Selvä."
Miksi pitäisi yrittää pitää yhteyttä, jos toiset ei halua?
V...tuttaa vaan kun miehen veljen vaimo luulee itseään kuningattareksi.
Toivottavasti joku pystyy ymmärtämään minua.
Synttäreihin, ristiäisiin kutsut aina tuli miehen vanhempien kautta. Kun eräänä kesänä oli keskustelu appivanhempien kanssa tästä. Niin seuraavaksi tuli soitto miehen veljen vaimolta. "Pitäisikö sinulle lähettää kirjallinen kutsu?". Vastasin vaan että riittää että soitatte itse eikä tieto tulee appivanhempien kautta.
Aina kun on ollut meillä tai heillä juhlat niin heidän nuorempi tytär ei koskaan leikkinyt meidän lasten kanssa. Hän vaan istui vanhemman vieressä ja kuunteli aikuisten keskustelua. Ei lapsen tietenkään tarvitse leikkiä jos ei halua, mutta luulin jos on sukulaiset niin ehkä leikkii. Vastaus oli, että meidän lapset ovat vilkaita.
Siskoni lapset, tuttavien lapset, kaikki leikkii yhdessä eikä kukaan sano että ovat vilkaita.
No, oli vähän aikaa sitten kouluuntutustuminen. Meidän perheestä kaksi vanhinta lasta lähtee samaan kouluun kun miehen veljen tytär. Juhlasalissa jaettiin lapsia omiin luokkiin. Huomasin että oma tyttö ja miehen veljen tyttö meni samaan luokkaan. Tauolla keskustelin rehtorin kanssa. Rehtorin mielestä ei ollut haita että tytöt ovat samassa luokassa.
Menin ulos. Minua vataan tuli miehen veljen vaimo hymyilen.
Kävin ulkona ja tulin takaisin juhlasaliin. Kävelin rehtorin luokse ja kuulin: "En voi siirtää lasta toiseen luokkaan ilman vanhempien lupaa."
Olin ihan
Miehen veljen vaimo huomasi minua. Sanoi vaan: "Kun hänen tyttö on niin kilpailuhenkinen ja hänen tytöllä on siinä luokassa kaikki kaverit."
En vitsinyt kuunnella enempää. Sanoin rehtorille eetä siirtäkää toiseen luokkaan.
Nyt tuli kutsu synttäreihin. Sanoin miehelleni suoraan: "Ihan samaa mulle suututko vai et, mutta en mene niihin." Vastaus oli vaan: "Selvä."
Miksi pitäisi yrittää pitää yhteyttä, jos toiset ei halua?
V...tuttaa vaan kun miehen veljen vaimo luulee itseään kuningattareksi.
Toivottavasti joku pystyy ymmärtämään minua.