Surun päivä pitkäperjantai

Meidän "Ilari" ei saanut jatkaa...keskenmeno to- ja pe-välisenä yönä...
pitkäperjantai oli todellakin meille kärsimyspäivä.
Viestiketju -kääk ja ihanaa- oli minun aloittama, miten onnellinen olin silloin ja miten surullinen nyt... :'(
Torstaina lääkärineuvola ja ultra, tsekataan että kohtu on tyhjä..ja sitä ennen pitäisi tehdä vielä raskaustesti...niinkuin ei muutenkin olisi jo paha mieli..
Uskaltaako tässä enää toivoa mitään, kovin montaa tällaista fiilistä ei kyllä jaksais..

 

:hug: voimia.............

 

:'( :hug:

 

:hug:

 

:'( :hug:

 

Äippä vm-66 sulle yv:tä :flower: :hug:

 

:'( :hug:

 

:hug:

 

Voimia ja :hug:

 

:hug:

 

:hug:

 

Hei Äippä-vm66, miten voit? Vieläkö käyt näillä sivuilla?
Ehdin sinua jo onnitella ja tuntui niin pahalta kun sitten huomasin miten oli käynyt.
Itse koin saman seuraavana perjantaina raskausviikolla 14. Fyysisesti tässä kai ollaan toipumassa ihan ok, vuotoa on vielä vähän, mutta henkinen puoli on vielä työn alla.
Olen melkein saman ikäinen kuin sinä ja nyt mietityttää että vieläkö tässä uskaltaa yrittää.
Mielessähän tämä vauva-asia on nyt kaiken aikaa, mutta olisi kiva kuulla kohtalotovereiden mietteitä.
Hyvää kevään jatkoa kuitenkin kaikille!
Meriaani

 

Meillä kuoli vauva kohtuun ja synnytys käynnistettiin lääkkeillä.
Pikkuinen syntyi 12.4 ja viikkoja oli 15+5.
Otan osaa teidän menetykseenne!

 

Hei Äippä-vm66, miten voit? Vieläkö käyt näillä sivuilla?
Ehdin sinua jo onnitella ja tuntui niin pahalta kun sitten huomasin miten oli käynyt.
Itse koin saman seuraavana perjantaina raskausviikolla 14. Fyysisesti tässä kai ollaan toipumassa ihan ok, vuotoa on vielä vähän, mutta henkinen puoli on vielä työn alla.
Olen melkein saman ikäinen kuin sinä ja nyt mietityttää että vieläkö tässä uskaltaa yrittää.
Mielessähän tämä vauva-asia on nyt kaiken aikaa, mutta olisi kiva kuulla kohtalotovereiden mietteitä.
Hyvää kevään jatkoa kuitenkin kaikille!
Meriaani

Moi Meriaani ja kiitokset...
en ole käynyt tällä palstalla juurikaan enää, on vähän haikee olo kun näitä lukee, miehenkin kanssa vähän "jäissä" nää yrittämiset..
En tiedä, kovasti toivoisin uutta raskautta, mutta jännittää että kuinka käy, tää ikä ja kaikki kuiteskin...ja jännittää jos taas menis kesken, suru kuitenkin aika suuri kantaa.
Ehkäisyy en ole suostunut ajattelemaan vaikka mies sitä kyselikin,
jotenkin toivon sisimmässä, että vielä onnistaisi...
ajatuskin pienestä kääröstä tuhisemassa sylissä, huh, ihanaa se olisi.
Kuinkas sinä voit, oletko päässyt ajatuksissasi yhtään pidemmälle kuin minä?

 

Voimia surussasi ja :hug:

 

Hei Äippä-66!
kiva että kuitenkin vielä olet linjoilla. =) Aika samoilta tuntuvat aatokset kanssasi. Juuri eilen alkoi ekat kuukautiset km:n jälkeen, kierto siis ihan normaali. Me myös miehen kanssa pohditaan, että vieläkö sitä uskaltaisi. Ajatuksena tällä hetkellä, että jospa kesän yli vielä yritetään ja sitten annetaan asian olla. Aika pienet mahdollisuudet tietysti on, mutta ei oikein haluaisi vielä periksikään antaa.
Sen olen päättänyt, että mihinkään ylimääräisiin seuloihin en menisi, ultra saisi riittää ja sitten saa tulla mitä on tullakseen.
Mutta onneksi meitä on muitakin tämän ikäisiä vauvahaaveilijoita, voi ainakin ajatuksia vaihtaa.
Pidetään siis yhteyttä, mä olen kirjoitellut tuolla keskenmenon jälkeen kuumeilevat ihan taustalla vain, mutta kuitenkin, joten tervetuloa sinnekin.
Ja oikein hyvää kesää teille, toivottavasti vauvahaaveista tulee totta.
Meriaani

 

Hei!

Voimia surussanne! :hug:

Tiedän miten vaikealta tällä hetkellä tuntuu. Itse koin ensimmäisen keskenmenon marraskuussa 2007. Pahimman yli päästyämme halusimme kuitenkin yrittää yhteistä lasta koska miehelläni ei lapsia vielä ole. Itselläni kolme poikaa ja jotenkin kaikki raskaudet olleet itsestään selviä aiemmin . Ei ollutkaan enään. Kevät ja kesä meni stressatessa tulenko raskaaksi vai en . Suuri pettymys kun menkat alkoivat ajallaan. Hääjärjestelyt ja tuleva häämatka vei ajatukset muualle ja niinpä stressittömässä tilanteessa viime elokuussa häämatkalla, Kreetalla sitten tärppäsi . Täytyy kyllä myöntää että koko raskausajan oli pelko keskenmenosta taustalla. Yhdeksän kuukautta häistä ja neljäskymmenes viikko
meneillään.

Toivottavasti vauvahaaveistanne tulee totta ! Aurinkoisia kesäpäiviä ja plussa tuulia kaikille

 

Paljon onnea Annekristiina!
Kiva kuulla näitä onnellisia tarinoita. Onnea myös tulevaan synnytykseen, ihanaa varmasti saada kesän kynnyksellä pikkuinen nyytti. :heart:
Tulehan sitten kertomaan kumpi sieltä tuli.
Meriaani

 

:'( :flower: Kyyneleitä ja kukkia teille ja pieni tarinani
Minulla kuoli lapsi kohtuuni siis mahaani 10 päivää ennen laskettua aikaa. Hän olisi ollut pieni poika joka teki kovasti tuloa tähän avaraan mailmaani mutta tekikin toisenlaisen päätöksen ja suuntasi matkansa avaruuteen.Tapaus oli kamala joka satutti ja suututti kovasti pyöri sisimmässäni ihmetellen ja kysyen miksi johonka en saanut vastausta itseltäni . Kaikki oli valmista vain käyttäjä puuttiu vaatteiden sekä tavaroiden käyttöön jotka annoinkin pois haikein mielin suuttuneena vain ne säästin joilla olisimme tulleet sairaalasta kotio.
Minulle sanottiin että oli parempi näin että kuoli koska jos olisi ollut sairas mutta hän olisi ollut aivan terve . No nytten on kulunnut aikaa 20 vuotta siitä mutta yhä vielläkin toivotan hyvää yötä pojalleni joka saa kuolin päivänään kynttilän kuin myöskin joulunakin.Minun poikani sixi kun isä ei poikaa olisi tahtonutkaan...
JOtenkin ymmärrän sen että raksaus menee kesken ihan alussa sillä silloin voi ihan oikeasti ajatella että siihen oli jokin syy mutta kun lapsikin on ihan valmis tähän mailmaan ja silloin otetaan pois sitä en ymmärtänyt silloin enkä ymmärrä nytkään.
Toivotan kaikille kokeneelle voimia ja jaksamista huomiseen.

 

olen pahoillani menetyksestäsi. vaikka siitä on aikaa jo paljon, ei se suru mihinkään katoa... muuttaa ehkä muotoaan mutta on sitten kumminkin matkassa mukana loppuun asti.
Meidän Pikkuveikka nukkui ikuneen sydämenialle raskausviikolla 36+ isänpäivänä 2006. Terve ihana lapsi, mutta eloton.
Ei mene päivääkään ettenkö häntä ajattelisi, lastani.
Kohtukuolemia sattuu joka vuosi Suomessa noin 200, kun otetaan mukaan synnytyksessä ja ensimmäisen elinviikonaikana kuolleet luku nousee 600:n! Paljon surua monille perheille ja heidän läheisilleen.
SUNNUNTAINA 25.10 TULEE TV 1:LTÄ AAMUSYDÄMELLÄ OHJELMA JOSSA JUTELLAAN KÄTKYT JA KOHTUKUOLEMISTA. OHJELMA ALKAA 9 AIKOIHIN.
Jaksamista kaikille omien surujen kanssa.