Susinukke Kosola ja muut millenniaalit

Löysin vauvalta keskustelua tästä...laitan pariin viestiin tän.

Ahdistunut sukupolvi

Mikä millenniaaleja oikein ahdistaa? 28-vuotiaan Susinukke Kosolan mukaan sitä kuvaa parhaiten yksi sana: turvattomuus.
UUTISETKOTIMAA
Eilen klo 6:03

LINDA RANTANEN
Sukupolvi, jonka isovanhemmat jälleenrakensivat sotien ruhjoman maan; jonka vanhemmat saivat perinnöksi hyvinvointivaltion ja joka nyt yrittää ottaa yhteiskuntaa käsiinsä sellaisena kuin sen sai. Tulevaisuudenkuvat ovat monin paikoin synkät, toisinaan kirjaimellisesti apokalyptiset.

Näin kuvaillaan 1980-luvun alun ja 1990-luvun puolivälin välillä syntynyttä sukupolvea, millenniaaleja, Tuija Sorjasen ja Annina Vainion kirjassa Millenniaalit – uuden vuosituhannen tekijät (Into 2020). Teoksessa pohditaan syitä sille, mistä paljon puhuttu millenniaalisukupolven ahdistus oikein kumpuaa.

Kirjan alkuteksteissä millenniaalit luonnehditaan moni-ilmeiseksi sukupolveksi, jotka ovat sekä sisäpiirissä, sen ulkopuolella että väliinputoajina.

Me olemme hipstereitä, me olemme Slush-sukupolvi, me olemme Soldiers of Odin, me olemme sotien lastenlapsia ja lastenlastenlapsia. Me olemme netissä.

Parikymppisiä burnoutissa
Kirjan sisältö perustuu pääosin nuorten aikuisten haastatteluihin. Heistä yksi on 28-vuotias kirja-alan sekatyöläiseksi itseään kutsuva Susinukke Kosola, viralliselta nimeltään Daniil Kozlov.

Mieleenpainuva nimi Susinukke on Kosolan mukaan yritys ottaa haltuun nukettelu, jota hän kohtasi lapsena.

– Olin sellainen söpö, siniset silmät ja kiharat -tyyppinen lapsi. Susinukke kiehtoi myös minua, koska se on sukupuoleton, omalla tavalla maskuliininen, mutta myös todella pehmeän feminiininen asia. Hampaat on, mutta ne on pehmeät.

Neuvostoliiton aikaisessa Pietarissa syntynyt Kosola ei myöskään halunnut että venäläinen nimi ohjaisi hänen tekstiensä luentaa.

Kosolan elämässä millenniaaleille tyypillisiksi kuvaillut ongelmat ovat tuttuja. Tunne sisäpiiristä ja samanaikaisesta ulkopuolisuudesta ovat hänelle arkea. Hän kuvailee tilannetta sukupolven kokoiseksi vastakulttuuriksi.

– Toisaalta on oma yhteisö, omia juttuja, omia läppiä, omaa kulttuuria, mutta toisaalta ulkopuolisuuden tunne edellisten sukupolvien rakentamaa maailmaa kohtaan on vahvasti läsnä.

Toisaalta on oma yhteisö, mutta toisaalta ulkopuolisuuden tunne edellisten sukupolvien rakentamaa maailmaa kohtaan on vahvasti läsnä.

Kosola on itsekin kokenut monia millenniaaleja jo parikymppisinä vaivaavan burnoutin. Hän uskoo, että suurimmalla osalla syy uupumiseen on sama kuin hänellä itsellään.

– En usko burnout-tarinani pahemmin eroavan muista. Tein liikaa, fysiikka ei meinannut kestää. Syy siihen oli kuitenkin tällaisen silpputyöläisen pelko ja turvattomuus – jos nyt kieltäydyn, niin tuleeko seuraavaa keikkaa? Koska kaikki on lyhytkestoista ja keikkaluontoista, ei ole taetta jatkuvuudesta ja tuntui, että nyt kun töitä saa, niin sitä sitten tehdään niin paljon kuin tarjotaan.

Silpputyöläisen turvattomuus uuvutti vuonna 2014 ensimmäisen runokokoelmansa julkaisseen Susinukke Kosolan. Toisaalta hänestä olisi hirveää tehdä työtä, joka tuntuisi itselle merkityksettömältä. ELLI KAARTO
Kosola ei usko millenniaalien edessä avautuvan vaihtoehtojen valtavan valikoiman olevan ongelman ydin, mutta hän uskoo sen lisäävän ahdistusta.

– Valtava määrä vaihtoehtoja lamauttaa, varsinkin jos siihen yhdistyy edes pieni pisara epävarmuutta. Eniten vaihtoehtoja on ehkä tullut internetin kautta, ja ne vaihtoehdot liittyvät siihen, kenen kanssa olet yhteydessä ja mitä haluat uskoa.

Kosola näkee vaihtoehtoisia tietolähteitä sekä yhteisöjä olevan niin paljon, että jokainen voisi löytää sieltä paikkansa ja omaan maailmankuvaansa sopivaa tietoa.

– Tosin sana ”tieto” ei taida tässä yhteydessä enää olla ongelmaton, jos sitä kartutetaan maailmankuva edellä samalla uskoen sen objektiivisuuteen.

 

Turhaa valitusta?
Pelkojensa suhteen Kosola myöntää olevansa ”hyvin millenniaali”.

– Jatkuva taloudellinen turvattomuus sekä pelkääjän paikalla istuminen maailmanloppua kohti ajavassa sivilisaatiossa aiheuttavat ahdistusta, hän summaa.

Silpputyöläinen voisi kenties halutessaan valita myös vakaamman, kauempana omista kiinnostuksen kohteista olevan ammatin, mutta auttaisiko se lopulta ahdistukseen? Yksi erityisen suuri henkilökohtainen pelko esimerkiksi Kosolalla piilee juuri siinä, että hän joutuisi tekemään sielutonta, itselleen merkityksetöntä työtä.

– Sellaista, joka veisi kaikki voimat ja siitä päätyisi jonkinlaiseen limboon, hän kuvaa.

Muun muassa tästä syystä – vaatimuksesta työn mielekkyydestä – millenniaalien potema ahdistus ei ole saanut osakseen pelkkää sympatiaa. Monet kokevat heidän valittavan turhasta ja olevan valintoineen suorastaan etuoikeutettuja, sitä paitsi nauttivathan nykyiset nuoret aikuiset usein paljon paremmasta peruselintasosta kuin aiemmat sukupolvet.

Kosolan mukaan tällainen argumentti on tyypillinen juuri silloin, kun ei edes haluta yrittää ymmärtää tai osallistua keskusteluun.

– Yksilön materiaalinen peruselintaso yhteiskunnassa on todella kapea linssi tarkkailla yksilön hyvinvointia, saati sitten laajoja yhteiskunnallisia tai jopa globaaleja kysymyksiä. Se ei siksi vielä yksinään voi olla mikään argumentti, Kosola vastaa.

Kun katse luodaan aiempiin sukupolviin, Kosola näkee historian havinassa lukuisia hyviä kehityskulkuja, kuten esimerkiksi pitkäjaksoiset työsuhteet. Hän pohtii edellisten sukupolvien elämän saattaneen olla turvattomampaa aina työturvallisuudesta katuväkivallan uhkaan.

– Aiemmin oli vahvempi usko siihen, että kyllä sitä ahkeruudella aina pärjää ja töitä löytää, hän huomauttaa.

Aiemmin oli vahvempi usko siihen, että kyllä sitä ahkeruudella aina pärjää ja töitä löytää.

– Kyllä se vaikuttaa perusturvallisuuden tunteeseen merkittävästi. Mutta sitten taas esimerkiksi vähemmistöön kuuluminen on ollut monin tavoin raskaampaa.

"Ok boomer”
Viime vuoden lopulla ainakin joidenkin millenniaalien kollektiiviseksi iskulauseeksi muodostui alun perin Uuden-Seelannin 25-vuotiaan vihreiden kansanedustajan Chlöe Swarbrickin kehittämä viileä kuitti ”Ok boomer”, eli suomeksi suunnilleen: okei, suuren ikäluokan edustaja. Nettimeeminä sitä alettiin käyttää miltei mitä tahansa vanhempiin sukupolviin kohdistuvaa pettymystä tai ivaa kuvaamaan.

Kokeeko esimerkiksi Kosola katkeruutta siitä, miten aiemmat sukupolvet ovat saaneet elää elämäänsä? Olisivatko he voineet tehdä jotain toisin?

– Katkeruutta en tunne, hän sanoo.

– Turhautumista vain niistä, jotka eivät kykene ymmärtämään tai hyväksymään maailman liikkuneen hitusen eteenpäin heidän nuoruudestaan. Sen ajattelu, olisivatko aiemmat sukupolvet voineet tehdä jotakin toisin, on mielestäni epähedelmällistä. Vastaus tällaiseen mitäjossitteluun on aina, että kyllä olisivat. Tai ainakin osa olisi varmasti voinut ja osa ei. Valtahan ei jakaudu tasaisesti tai oikeudenmukaisesti ihmisten kesken.

Vaikka Kosola ei allekirjoita väitettä siitä, että aiemmat sukupolvet olisivat saaneet suhtautua elämään kevyemmin, totuuden vireen hän ajattelutavasta löytää.

– Mitä tulee ongelmiin, niin uskon, että suurin osa ongelmista nähtiin paikallisempina ja ratkaistavina. Niillä ei ollut näin globaalia ja lopullista pohjavirettä.

Omalta osaltaan Kosola ei näe, että elämä olisi näyttänyt valoisampaa puolta vaikka hän olisi syntynyt esimerkiksi 20 vuotta aikaisemmin. Hän ei usko, että tiettyyn aikaan syntyminen olisi tae mistään.

– Jokaisessa ajassa on paskaa ja hyvää. Paikka, luokka, sukupuoli, lapsuuden kokemukset ja kohtalaisen psyykkisen tasapainon mahdollistavat geenit taitavat vaikuttaa enemmän. Omalla kohdallanihan olisin syntynyt Neuvostoliittoon 1970-luvulla. Minusta tuntuu, ettei elämä siellä olisi ollut kuuminta hottia.

 

Ilmastonmuutos raskain taakka
Yksi millenniaalisukupolven raskaimmista taakoista on ilmastonmuutos. Myös Kosola pitää tilannetta todellisena ja vakavana, muttei myönnä sen herättävän itsessään kauhua tai ahdistusta.

– Se vaikuttaa muhun lähinnä sillä tavalla, että yritän elää myös mahdollisimman kestävällä tavalla ja pyrin mahdollisuuksien mukaan ekologisuuteen. Ehkä se on edelleen liian etäällä ulottuakseen tunteisiini.

Ilmastonmuutoksen suhteen hän kokee aiempien sukupolvien päässeen huomattavasti helpommalla.

– Aluksi aiheesta oli hyvin vähän tietoa, ja silloinkin, kun sitä alkoi tulla, oli pitkään mahdollista ohittaa se olankohautuksella ja syyttää tutkijoita alarmismista.

Susinukke Kosola esiintymässä lavarunousklubilla Porissa vuonna 2019. VEERA KORHONEN
Toisille ilmastokatastrofin korjaaminen näyttää avaavan apokalyptisemmät näkymät kuin ilmastokatastrofin toteutuminen. Kosolalle tilanne näyttäytyy välttämättömyytenä. Hän uskoo ilmastokatastrofin toteutumisen olevan joillekin helpompi näky, sillä se ei vaadi ihmisiltä päätöksiä tai luopumista.

– Silloin se on kriisi, joka sitten tulee ja siitä pitää sitten selvitä pitäen hampain ja kynsin kiinni kaikesta, mistä voi. Se on helpompi kuvitella kuin uudelleenjärjestäytynyt yhteiskunta.

Kosola pyrkii omassa elämässään kuluttamaan mahdollisimman vähän. Lisäksi hän uskoo voivansa tehdä suurimman vaikutuksen etenkin omaan lähipiiriinsä olemalla läsnä ja ”hyvä tyyppi”.

-- Sitten on tietenkin politiikka ja kulttuurivaikuttaminen, jota teen, joskin en kovin suuresti. Teksteilläni pyrin sanoittamaan aikaamme ja tarjoamaan siinä eksyileville lohtua.

Kosola näkee, että kuka tahansa saattaa olla vaarassa pudota yhteiskunnan turvaverkkojen läpi – elinpiirillä tai sosiaaliluokalla ei ole merkitystä.

Lapsia? Ei kiitos
Tällä hetkellä Kosola downshiftaa – tosin hän ei kovin mielellään käytä kyseistä termiä. Hän ei osta juuri mitään, koska ei tarvitse juuri mitään.

– En tosiaan mieluusti puhu mistään downshiftaamisesta. Toteutankin sitä lähinnä niin, että en pahemmin toteuta kuluttamista. Mitään viiden vuoden downshiftaamissuunnitelmaa tai konmaritustaipumuksia minulla ei ole.

Yksi millenniaalien keskuudessa näkyvä paljon puhuttu trendi on vapaaehtoinen lapsettomuus. Lehtien otsikot suomalaisesta vauvakadosta tai poliitikkojen toiveet syntyvyyden noususta eivät saa Kosolaa lotkauttamaan korviaan – ainakaan hyvällä.

– Ajatus asiasta yleisesti: huoh. Lapsia: ei.

Oman tulevaisuutensa Kosola näkee olevan sidoksissa ihmiskunnan tulevaisuuteen.

– En osaa kuvitella sitä erillään siitä, ja sitä taas en osaa tällä hetkellä kuvitella lainkaan. En hyvässä enkä pahassa. Joskin on helpompaa kuvitella se pahassa.

– Unelmia minulla ei ole. Paitsi unelmia siitä, että pelot eivät toteudu.

Unelmia minulla ei ole. Paitsi unelmia siitä, että pelot eivät toteudu.

Oman elinaikansa hän uskoo jäävän lopulta historian kirjoihin isojen päätösten aikana, tehtiinpä niitä tai ei.

– Tämä on siirtymävaihetta, mutta onko se siirtymävaihe Mad Max -dystopiaan vai ei, on vielä auki.

 

Siis määritelmän mukaan millenniaalit on v.-80-96 syntyneitä.
Nyt on kasvamassa ilmeisesti ns.z-sukupolvi.
Millainenhan se sit on...

 

Turvattomuus? Siis mitä? Turvattomuus Suomessa, jossa kenenkään ei tarvitse pistää tikkua ristiin selviytyäkseen vaan aina voi heittäytyä sosiaaliseen turvaverkkoon? Turvattomuutta turvallisessa ja rauhallisessa yhteiskunnassa, jossa köyhätkin ovat vauraampia kuin koskaan ja todellista köyhyyttä ei edes ole ja kenenkään ei tarvitse pelätä todellista pahuutta eikä vakavan sairastumisen taloudellisia tai hoidon puutteen aiheuttamia seurauksia?

Millenniaalien käsittämättömän kiittämätön ja röyhkeä asenne vituttaa päivä päivältä enemmän, vaikka mahdun melkein itsekin kyseiseen ikäryhmään. Isovanhempani taistelivat tämän maan puolesta, minun puolestani näiltä susikukilta voi ottaa passit pois ja tuupata rajan yli.

 

Tuo on niin tutunkuuloista, että millenniaalit ravaavat terapiassa (en tarkoita oikeasti psyykenongelmista kärsiviä, ja pätkätyöläisyys ON kamalaa).

Mut eniten pännii Susinuken kommentti "ahdistaa elää muiden rakentamassa maailmassa."
Wtf? Luolassako täällä pitäisi asua, ja jossain kehittymättömässä yhteiskunnassa?

Oikeesti, voisin varata Susinukelle 5x8 h viikossa ojankaivuuta, alkais ahdistus hellittää. Ei aina voi valita sitä parasta ammattia ja olla niin v***un yksilökeskeinen. Joskus on vaan tyydyttävä siedettävään ammattiin ja olosuhteisiin.

Liiallinen individualismi tuhoaa oikeaa edistystä.

 

Tuo porukka syyttää kaikesta muita, itsessä ei ikinä ole mitään vikaa. Isovanhempamme tekivät ilmeisesti karhunpalveluksen näille narisijoille.
onneksi tuo lupasi olla tekemättä lapsia.

 

Et oo tonne raamattuketjuun käyny kommentoimassa, miksi et?

 

Samaa mieltä. Susinuken pitäisi opiskella ammatti ja mennä töihin. Siihen pari lasta, niin ei ehdi terapiassa vatvoa kuviteltuja ongelmiaan.

 

Samaa mieltä. Susinuken pitäisi opiskella ammatti ja mennä töihin. Siihen pari lasta, niin ei ehdi terapiassa vatvoa kuviteltuja ongelmiaan.

Juu. Ja Susihukan ois hyvä tietää että ei se työnteko estä pohdiskelua. Itse ainakin pohdiskelisin päivät pitkät kaikkea, mut työn ja perhe-elämän kautta ne pohdiskelut pysyy aisoissa ja tasapainossa.

 

Et oo tonne raamattuketjuun käyny kommentoimassa, miksi et?

Mikä raamattuketju?